Kovin myöhään ei olisi syytä syödä päivän ainutta lämmintä ateriaa. Söin eilen klo 18:n jälkeen ja menin sen jälkeen hetkeksi lepäämään. Kummallista: suljin silmäni hetkeksi ja kun avasin ne, viisarit olivat siirtyneet klo 23:n kohdalle. Käsittämätöntä.
Virkeänä on mukava olla, mutta ehkä mieluimmin päiväsaikaan. Onneksi kulttuurikotikaupunkini tarjoaa virikkeitä myös öisin =))
Herätys tähän aamuun ei sitten ollutkaan mieluisampia. Exäni menneisyydestä soitti. Puhelu oli sen lyhykäisyydessään jäätävä (ja herätti kyllä nopeasti). Hän ei käsittänyt, että en ole antanut hänelle anteeksi tekemisiään. Eikö vielä voisi...
Hän on aina ymmärtänyt tämän anteeksiantojutun (parisuhteessa) väärin. Anteeksianto ei aina tarkoita sitä, että voidaan aloittaa yhdessä, puhtaalta pöydältä - lähes niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Joiltakin sen saattaa onnistua. Minulta ei.
Annoin anteeksi - ja toivotin hänelle hyvää loppuelämää. Se elämä ei ole minun elämääni - ei miltään osin.
3 kommenttia
martin
26.6.2007 11:56
Aika on joskus käsittämätöntä. Mukavaa, että olet nyt virkeä!
Sen sijaan ikävää lukea epämiellyttävästä herätyksestä. Olen itsekin sitä mieltä, että anteeksianto ei tarkoita sen jälkeen uudistunutta osallisuutta anteeksiantavan elämään.
Rikasta elämää, TD! (Uskon vakaasti, että toivomukseni on jo täyttynyt!)
audinkopoika
26.6.2007 15:30
Luottamus on tärkeintä parisuhteessa ja yhteisten arvojen kunnioittaminen.
Aboa
26.6.2007 16:40
Olen tuossa suhteessa samanlainen. Se että pyytää anteeksi, ei tarkoita sitä, että tehty muuttuisi tekemättömäksi.
Itse en mielelläni halua keskustella erään exäni kanssa. Se ei johdu siitä, että kaipaisin/vihaisin/inhoaisin/muu, mikä______, koska sellaiset tunteet ovat kuivahtaneet jo aikaa sitten. Kuitenkin hän on minun mielestäni kohdellut minua aikoinaan törkeästi, enkä siksi kaipaa hänen seuraansa, olipa hän nykyään kuinka ystävällinen tahansa.