Kaapista ulos

Katselin eilen Areenalta Ajankohtaista Kakkosta ja juttua pridesta.

On mielenkiintoista elää jonkinlaisessa historiallisessa murroksesssa tässäkin "kaapista ulos" -kehityksessä. Uudet sukupolvet eivät tunnu enää juuri noteeraavan tätä homona olemista ja elämistä. "Sellaista se elämä vain on. En mieti tällaisia juttuja."

Tarkoittaakohan tämä jonkinlaista homouden "arkipäiväistymistä"? Siis sitä, että voi keskittyä elämään sen sijaan, että pitäisi taistella hampaat irvessä paikasta auringossa?

Vai tekeekö arkipäiväistyminen homoudesta tylsän? Ei minkäänlaista jännitystä, ei glamouria - ei salaisuutta, jota voi kantaa ja jonka voi jakaa kadulla kulkiessaan toisen samanlaisen ihmisen kanssa?

Tämän kaltaiset näkemykset saattavat toki viedä harhaan. Tämänkaltaisissa ohjelmissa voidaan haastatella vain niitä, jotka ovat sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa. Suurin osa sateenkaarikansasta saa vain uneksia vapaudesta ja arkipäiväistymisestä. Maaseudulla, pienellä kylällä, jännitys ilmitulosta saattaa nousta liian suureksi.

Kaikki eivät voi lähteä kaupunkiin, "paeta" ihmismassojen keskelle. Ja kaikki eivät edes halua. Ihmiset haluavat asua kodissaan, sukunsa keskellä, maalaismaisemassa, narrata lohia Kitkajärvestä...

Siinä on unelma, jonka toivoisi monen voivansa kokea. Ja sitä kehitystä toivoisin voivani olla tukemassa. Minä en ainakaan kaipaa mitään homoghettoja.

Arkeen: pomo kaipaa minua työpaikalla! Onneksi pääsee hellettä pakoon sisätiloihin, viileitten tiilimuurien sisälle.