Jotta makuuhaavoja ei tulisi

Loman virallinen osuus on sitten takana. Se oli helppo huomata viime yön unen pituudesta. Kun lomalla nukuin käsittämättömiä määriä, töitten alkaessa unen "tarve" putoaa viiteen tuntiin. Eikä kyse ole ahdistuksesta. Mene ja tiedä, mistä.

Varsinainen ensimmäinen työpäivä alkaa vasta keskiviikkoaamuna, mutta nyt on jo se aika, jolloin on varovaisesti tehtävä "tunnusteluja". Nyt olen jo tehnyt niin, että olen avannut työpuhelimeni (kaksi viestiä vastaajassa) ja äsken luin sähköpostini (suurin osa roskapostia - kiireellisiä työhön liittyviä hommia ei).

Tänään ja huomenna ehtii vielä rauhassa torille ja rannalle. Mutta oikeasti on mukava mennä työhönkin. Nautin lomastani! Sain riittävästi levätyksi. Minulla on ollut mainiota aikaa tavata ystäviä - ja solmia uusia tuttavuuksia.

Loman huippukohta lienee se, että lomallani kohtasin myös Hänet.

Ja kun lomalta palaa töihin, niin edessäpäin odottaa jo seuraava loma. Mutta sitä ennen - mitä lienee ;)

Minulla on työni tuoma etuoikeus tavata kaikenlaisia ihmisiä ja kuulla Tarinoita eletystä elämästä. Minulle avautuvat ovet, jotka muutoin ehkä pidettäisiin visusti suljettuna.

Minuun siis luotetaan. Viimeiseen asti pidän siis kiinni siitä, että voin osoittautua tämän luottamuksen arvoiseksi - työssä, mutta myös työn ulkopuolella.

Mukava kun luet tätä ja olet! Hymyillään!