Yksi suurista kiinnostuksen kohteistani on 1970-luvun urbaani homoelämä. Viime aikoina olen uppoutunut etenkin New Yorkin tuolloiseen menoon ja meininkiin. Kimmokkeina ovat olleet viimevuotinen New Yorkin -matka, hiljattain lukemani Larry Kramerin Faggots-romaani (1978), erinäiset aids-dokumentit sekä taannoin näkemäni mainio dokkari Gay Sex in the 70s (2008).
Gay Sex in the 70s ajoittuu Stonewallin vuoden 1969 homomellakoiden jälkeiseen villiin vapautumisen aikakauteen, jolloin homot ottivat korkojen kanssa takaisin kaikki häpeän ja hyljeksinnän vuodet. Stonewallista alkanut ja aidsin puhkeamiseen päättynyt 12 vuoden ajanjakso oli kaikesta päätellen uskomatonta seksuaalista ilottelua, jolle mikään fiktiivinen tai dokumentaarinen kuvaus ei voi vetää vertoja. Joseph F Lovettin ohjaama Gay Sex in the 70s tekee kuitenkin parhaansa kuvaamalla arkistomateriaalin ja aikalaishaastattelujen avulla New Yorkin saunaklubeja (St. Mark's Baths), ruokottomia seksibaareja (The Anvil, Mineshaft) sekä Hudsonjoen hylättyjä laitureita ja rekkaparkkeja (Trucks & Piers), jotka muuttuivat yön tullen hillittömiksi ulkoilmaorgioiksi.
Gay Sex in the 70s herättää henkiin palan kadonnutta maailmaa ja tekee sen kursailematta. Vanhojen muistelun ilo välittyy haastateltujen kommenteista hyvin, vaikka samalla saadaan toistuvasti muistutuksia siitä, että meno oli täysin tolkutonta: sukupuolitaudit olivat todella yleisiä jo ennen aids-kriisiä, ja monelle huumeiden vauhdittamasta irtoseksistä tuli suoranainen pakkomielle, joka ei jättänyt tilaa muunlaiselle yhteisyydelle. ”So many dear ones touching. Here to be touched. So close. But not too close. No hassles. No problems. No involvements. Please no hassles and no involvements! Just let's dance”, kuten Larry Kramer tiivistää ajan hengen Faggots-kirjassaan. Useat dokumentin haastateltavat korostavat silti, että he eivät mistään hinnasta vaihtaisi noita villejä vuosia pois.
Taannoisella New Yorkin -matkalla tutustuin itsekin muutamiin näihin 1970-luvun bakkanaalisiin tapahtumapaikkoihin Greenwich Villagen ympäristössä. Kun kävelin legendaarisen homokadun Christopher Streetin päässä sijaitseville rappeutuneille laitureille, tunsin kirjaimellisesti käveleväni ”isieni mailla”. New Yorkin syysillan pimentyessä oli helppo kuvitella, miten lukemattomat levottomat sielut olivat ennen minua kulkeneet saman matkan kohti kutkuttavia nautintoja – tai jos inhorealistisesti ajatellaan: kohti kuolemaansa. Villejä vapautuksen vuosia kun ei nykyisin voi ajatella ilman aids-tietoisuuden synnyttämää surullista pohjavirettä. Harvoin ovat rakkaus ja kuolema niin vahvasti yhtä aikaa läsnä kuin näitä aikoja ajatellessa.
http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/10/isieni-mailla-gay-sex-in-70s.html
