Olin kaverini kanssa elämäni ensimmäistä kertaa sateenkaarimessussa. Tunnelma oli lämmin ja välitön. Saarnassa puhuttiin siitä, kuinka meidän pitäisi nähdä jokaisessa ihmisessä Kristuksen kasvot ja muistaa tämän elämän aikana kohdella lähimmäistä sillä rakkaudella, kuinka Kristus jokaista ihmistä kohtelee.
Minulle tuli heti mieleen homofobiset ystäväni. Pystynkö minä näkemään heissä Kristuksen kasvot? Ajattelenko minä heistä vihan ja katkeruuden sekaisin tuntein? Se, miksi he sanovat minulle, että minä joudun helvettiin ja olen valinnut osakseni Jumalan hylkäämisen, on lähtöisin heidän omista peloistaan. Tämän johdosta on helppo alkaa itse potemaan samaa tautia, kun se niin helposti ihmisestä toiseen tarttuu - fobiaa. Minun kohdallani se olisi hetero-, ja uskovaisfobiaa. Pahimillaan se voisi edetä Jumalafobiaksikin. Kun vain muistan, että nekin ihmiset, jotka minua tuomitsevat, ovat todella ihmisiä vaan ja tarkoittavat hyvää, niin voin itse paljon paremmin. Koska viha kasvattaa vain katkeruuden omaan sydämeen. Niin kummalta kuin se kuulostaakin, mutta helvettiin lähettämisjututkin ovat heidän kohdallaan välittämistä. He todella rukoilevat puolestani, että minä saisin paremman elämän eli että Jumala vapahtaisi minut lesboudesta.
Minä voin jatkaa omaa elämääni eteenpäin ja nähdä erehtyväisen ihmisen yhtenä Jumalan luomuksena. Vaikka hän loukkaisi minua - tarkoitti hän kuitenkin hyvää. Minun ei tarvite suostua ovimatoksi eikä enää muuttua kenenkään mieliksi miksikään, mutta minun ei myöskään tarvitse tulla itse fobiseksi. Mennä itse samaan tilaan, jota niin kovasti toisten kohdalla päivittelin. Se olisi varmaan paljon helpompaa, mutta ei varmastikaan kestävä tie.
Siunausta päivääsi!
Harmony Sister
