Nyt on niin surullinen olo ja itkettää. Kun mietin tässä, kuinka kamalan paljosta olen luopunut uskoni tähden. En voinut myöntää avoimesti itselleni, että olen lesbo ja sen tähden menetin paljon. Olisiko toisin käynyt, en voi tietää. Nyt tiedän varmasti sen, että jos joskus rakkaani tulee elämääni, niin rakastan häntä, vaikka koko maailma huutaisi vieressäni. Voihan olla, että joskus pääsen yli tästä, mutta nyt tuntuu siltä, etten pääse. Olen kuin joutsen eräällä tapaa, harvoin he löytävät uutta kumppania menetetyn tilalle.
Toivon mahdollisimman hienotunteisia kommentteja(jos haluaa kirjoittaa), tämä on minulle hyvin surullinen prosessi.
Syystunnelma
Teit oikein ystävä ainoo,
kun luotani lähdit pois.
Sinun rintasi nuori ja lämmin,
minun rinnalla jäätynyt ois.
Kas maantiellä kalpea kukka,
lumipälvestä nostavi pään.
Mitä vuottelet kukkani vielä,
on aika jo painua pään.
Tuhat aatosta sieluni tunsi,
sen vaan minä muistaa voin:
oli tielläni kuihtunut kukka
ja sen peitoksi lunta mä loin.
Eino Leino
Harmony Sister
