Kuka pelkää Paulaa?

Paula sanoi sitten kiitos mutta ei kiitos, ainakaan vielä. Tämä taisi lyödä meidät kaikki ällikällä, tai ainakin ne meistä, jotka päivänpolitiikkaa seuraavat.

Hbl:n haastattelema naistutkimusnainen jo sitten peräänkuuluttikin politiikkaan muutosta, jotta pienten lasten äiditkin voisivat hakea huippuvirkoja. Niin. Niinkin sitä voi ajatella. Entäpä jos tarvitsisimmekin yhteiskunnallisen ilmaston muutosta, että pienten lasten isät uskaltaisivat jättäytyä koti-isiksi? Kukas sitä ajaisi, miestutkimusmiehetkö? Ihmistutkimusihmiset?

Vai tarvitsisimmeko sellaista ajatteluilmaston muutosta, että ihmisten valinnat voisivat olla vain heidän itsensä valintoja? Että tämän maailman paulalehtomäet ja jyrkikataiset voisivat tehdä valintansa ilman, että saavat samalla edustaa milloin mitäkin ryhmää. Jospa Paula tekikin päätöksensä vain Paulana, ei Pienten Lasten Äitinä. Oli miettinyt tykönänsä sitä, mitä haluaa ja mihin on valmis. Uskalsi ajatella itse, loppuun asti. Uskalsi sanoa ääneen valintansa, mikä vielä tärkeämpää.

Hyvä Paula!