Minulla ei ole lapsia, ei kovinkaan paljon harrastuksia enkä hoida omaisiani. Silti tuntuu, ettei aikaa ole koskaan tarpeeksi, etenkään kotona. Backlog kasvaa vuosi vuodelta ja kämppä muuttuu aina vain sotkuisemmaksi. Mihin kaikki aika katoaa?
Yksi epäilys kohdistuu rutiineihini. Aiemmin selvisin aamupuuhista alle tunnissa sisältäen suihkun, aamupalan ja muutaman sivun lukemisen aamun lehdestä. Nyt samaan menee puolitoista tuntia. Aamusta on tullut mukavampi mutta samalla monimutkaisempi. Keitän kahvin manuaalisella espressokeittimellä ja höyrystän sekaan maidon. Lämmitän karjalanpiirakkaa mikrossa ja pinoan piirakan päälle leikkelettä ja kurkkua. Lisäksi syön jonkin hedelmän. Lehden ehdin silmäillä kokonaan, samalla kun syön aamiaista ja hörpin lattea. Astiat pesen astianpesukoneen pikapesuohjelmalla sillä aikaa kun käyn suihkussa, ajan parran (höylällä!), yritän saada tukan rauhoittumaan, pesen hampaat, ja jos muistan, lisään pienen pirskauksen hajuvettä. Vaatteet valitsen melko nopeasti. Ja kiitos auton, ei tarvitse harrastaa kerrospukeutumista. Ennen lähtöä sijaan sängyn ja yritän jättää kämpän mahdollisimman siistiksi, niin että sinne on mukava illalla taas palata.
Ja tämä oli vasta aamun ensimmäiset puolitoista tuntia.
Töissä olen tehokas, mutta päivä venyy usein pitkäksi. Sen jälkeen kauppaan, kuntosaliin tai molempiin ja illalla ehkä pyykinpesua. Pyykki pitää tietenkin silittää heti pesun jälkeen, muuten se jää tekemättä. Sitten pitää valita, pistääkö auki tv:n tai netin vai lukeeko kirjaa. Minkä tahansa valitseekaan, kello lähestyy kuin huomaamatta puoltayötä ja pitää valmistautua yötä varten. Avaan sängyn ja makuuhuoneen ikkunan, sitten pesua, hampaiden puhdistusta harjalla ja langalla. Kun pääsen sänkyyn, nukahdan yleensä heti, mutta joskus huoli liian vähästä yöunesta vie unet.
Tarvitsisin päivään muutaman tunnin lisää. Eräs ajanhallintateoria ehdottaa 28-tuntista päivää, josta seuraisi kuusipäiväinen viikko. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Mutta koska inhoan pimeitä päiviä, se taitaisi vaatia jatkuvaa länteen suuntautuvaa lentämistä tai päivänvaloa muistuttavaa keinovaloa.
Voisin ehkä tehostaa rutiinejani sikäli kun ne eivät tuo elämään suurempaa iloa. Tai sitten olen omaksunut Maija Poppasen ohjeen liiankin hyvin: "In every job that must be done, there is an element of fun." Pitäisi pikemminkin miettiä, miten kaiken huvin saisi mahtumaan vuorokauteen.
