Seurasin eilen tv:stä Suomen Big Brotheria. Sunnuntain suorissa jaksoissa äänestetään yksi tai useampi asukas ulos BB-talosta. Eilen ulos joutui tai pääsi - miten sen nyt ottaa - Ragnar, rento nuorimies.
Koko asetelma BB-talossa on epäreilu. Talo on jaettu kahtia paratiisiin ja slummiin. Paratiisissa eletään yltäkylläisyydessä kivassa kimppakämpässä ja järjestetään kosteita bileitä. Slummissa eletään ilman perusmukavuuksia kuten lämmintä vettä töhrityssä ja ahtaassa nurkkauksessa ja syödään riisiä ja purkkikalaa. Köysi paratiisin ja slummin välissä toimii elintasorajana. Asukkaat voivat keskustella keskenään rajan yli, mutta rajaa ei saa ylittää. Välillä asukkaat vaihtavat puolta, mutta itse ei elintasoaan pysty parantamaan muuten kuin ehkä näyttämällä mahdollisimman surkealta. Voiko enää selvemmin viitata lamatodellisuuteen, joka vallitsee BB-talon ulkopuolella. Kellä on töitä, asiat ovat hyvin, ja kellä ei, niin voi-voi. No, ammutaanhan hevosiakin.
Kaiken kyseenalaisen, kilpailijoita hyväksikäyttävän moraalin jos pystyy unohtamaan, ainakin ohjelma antaa lohdullisen kuvan nuorten suhtautumisesta homoihin. Uudelta asukkaalta kysytään heti, onko tämä homo vai hetero. Heterouttaan jos erehtyy pönkittämään homoja arvostelemalla, muut hermostuvat kivikautisesta asenteesta. BB kerää satoja tuhansia katsojia, joten kaipa sillä jonkinlainen vaikutus on sitä seuraaviin katsojiin. Kun sarjaa oltiin käynnistämässä Suomessa muutama vuosi sitten, epäilin, miten juroista suomalaisista ylipäätään löytyy tarpeeksi vapaaehtoisia pistämään itsensä likoon ja osallistumaan kilpailuun. Ei epäilytä enää.
