Iranin teloitukset - länsilehdistö vaiti
Viime viikolla teloitettiin 16 miestä raa’alla tavalla Iranissa. Myös kaksi hallitukselle kriittistä toimittajaa on tuomittu kuolemaan. Saksalainen Welt-lehti ihmettelee, että korkeimmalla poliittisella tasolla teloituksista ei puhuta Saksassa mitään. Lännen vaikeneminen tekee Mullahit vain vahvemmiksi.
Kun Saddam Hussein teloitettiin, puolueiden edustajat kuorossa ilmaisivat tyrmistystään.Nyt kukaan ei tee mitään. Painostusta Irania vastaan ei ole millään tavoin lisätty. Lehdissä ei ole sanaakaan teloituksista. Lähetystön edessä ei ole hiljaisia mielenosoituksia. Vain yksittäisiä kannanottoja on ollut liikkeellä. Esim. ”toimittajat ilman rajoja” ovat lausuneet, että journalistien tuomiot ovat kuohuttavia ja Human Rightm Watch on huolestunut kuolemantuomioiden lisääntymisestä Iranissa.
Saksassa puolueista vain vihreät ovat ilmaisseet paheksumisensa kuolemantuomioista. Heidän puheenjohtajansa Claudia Roth pitää Iranin hallitusta kuolemankoneistona. Volker Beck vaati Saksan hallitusta toimiin Irania vastaan. Hänen mukaansa kuolemantuomiot kohdistuvat nimenomaan homoihin.
Mutta muualla politiikan piirissä ollaan hiljaa. Welt-lehti kysyy: Miksi Iranin julmaa hallitusta kritisoidaan niin vähän. Johtuuko se vain lomakaudesta? Ainakin vasemmistopuolue ”Die Linken” on ollut viime viikolla erittäin ahkera. On kritisoitu kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä, mutta Iranista on vaiettu. Myöskään vasemmisto-kansalaisjärjestöt eivät ole ottaneet kantaa, vaikka muuten ollaan hyvin aktiivisia kritisoimaan mm. USAn kuolemantuomioita (esim. Mumia Abu-Jamalsin tuomiota). Eikö Iran kiinnosta?
Iranin teloitukset tapahtuivat jälleen julkisuudessa. Majid Kavousifaria ja Hossein Kavousivaria roikotettiin nosturilla. Sillä tavoin saadaan kärsimykset pidemmiksi. Molemmat todettiin syyllisiksi tuomari Massoud Moghaddasin murhaan. Ko. tuomari on tullut tunnetuksi kovista rangaistuksista uudistusmielisiä kohtaan. Katsojat hurrasivat teloituspaikalla: Jumala on suuri.
Skeptikot voivat sanoa, ettei läntisellä tyrmistyksellä ole paljon vaikutusta autoritaatriseen hallitukseen. Asia on kuitenkin päinvastoin. Ulkoinen painostus on aikaisemmin tehonnut. Amnesty on kertonut, miten läntinen painostus on auttanut heinäkuussa, ja nuorukaisen teloitus on siirretty. Samoin 43-vuotiaan aviorikkojan Mokarrameh Ebrahimin kivitys on peruttu. Vangittujen kurdijournalistien Abdolwahed Bohimarin ja Adnan Hasssanpurin hyväksi olisi vielä jotain tehtävissä. Focus-lehti kertoi iranilaisen hallitusviranomaisen sanoin, että miehillä on vielä 20 elonpäivää jäljellä.
Lännessä vallitsee vaikeneminen ja välinpitämättömyys. Lisää julkisuutta tarvitsisivat Iranin naisliike, blogien kirjoittajat netissä ja ammattiyhdistysliike. Sitä kautta tulisi vähän suojaa fasististista hallitusta vastaan.
Netistä löytyy läjittäin sivuja, joissa kritisoidaan USAn aikeita hyökätä Irania vastaan, mutta Iranin sisäisestä tilanteesta puhutaan erittäin vähän. Tämä on taktista vaikenemista. Iran tuntuu olevan ”vihollisen vihollinen” (=ystävä?)
http://debatte.welt.de/kommentare/30956/