Uusimmassa berliiniläisessä Siegessäule-lehdessä kommentoidaan länsimaisten ihmisten halua puuttua Afrikan asioihin. Kun muutama viikko sitten oltiin kiristämässä homojen vastaisia lakeja, afrikkalaiset HLBTI-aktivistit vetosivat: "Pyydämme, älkää protestoiko!" Ilmeisesti hyvää tarkoittava eurooppalainen tai amerikkalainen apu aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Kanadan ulkoministeri John Baird kritisoi lokakuun lopulla terävästi Ugandan aikeita rangaista entistä voimakkaammin homoseksuaalisuudesta. Ugandan parlamentin puhemies Rebecca Kadaga antoi vastauksensa kanadalaiselle: "Hän on tietämätön, kopea ja sitä paitsi Uganda ei ole Kanadan alusmaa".
Tässä on se ongelman ydin: parlamentin puhemies on oikeassa. Kanadan ulkoministerin nostama asia on tärkeä, mutta esitystapa väärä. Uganda on ollut 50 vuotta itsenäinen maa. Sitä ennen läntiset siirtomaavallat ryöväsivät häikäilemättömästi maan kansallisia rikkauksia. Edelleenkin länsi saa Ugandasta halpaa viljaa ja raaka-ainetta. Etelän köyhät edelleen tukevat läntistä rikkautta.
Siirtomaa-ajan arvet näkyvät yhä. Eurooppalaisten mentaliteetti on sellaista, että me lännessä luulemme olevamme moraalisesti ylemmällä tasolla. Täällä on kehittynyt Eurooppa, jossa vaalitaan homojen ja naisten oikeuksia. Tuolla on villi Afrikka, joka alistaa vähemmistöjään, kiihottaa homoja vastaan ja pahoinpitelee naisiaan. Tässä asenteessa afrikkalaisia kohtaan on mukana annnos rasismia.
Kun täällä lännessä ollaan besserwissereitä, Ugandassa suhtaudutaan meihin allergisesti. Pahinta on se, että ne, joita yritämme tukea, joutuvat siellä pahiten kärsimään. Homot leimataan epäafrikkalaisiksi, turmeltuneesta, "jumalattomasta" lännestä saapuneeksi tuontitavaraksi. Mitä voimakkaammin länsimaalaiset tukevat Ugandan homoja ja lesboja, sitä enemmän heidät leimataan lännestä tulleeksi saastaksi. Tämän takia Ugandan aktivistit pyysivät, että lännessä pidättäydyttäisiin mielenilmauksista Ugandaa vastaan
Länsimaissa voidaan kuitenkin tehdä paljon ugandalaisten hyväksi. Michèle Auga (Friedrich-Ebert-säätiöstä) sanoo Siegessäulen haastattelussa, että homojen ja lesbojen tukemisen sijasta olisi vaadittava yleisemmin ihmisoikeuksia. Siinä tulevat mukana myös homojen oikeudet. Kokemuksia on saatu Nigeriasta, jossa on tekeillä samanlainen laki kuin Ugandassa. Siellä asianajajat eivät lähteneet tukemaan oikeudessa homoja ja lesboja, mutta kun puhuttiin yleisemmin perusoikeuksista, asianajajat lähtivät mukaan.
Nyt ei tarvita nettivetoomuksia eikä kovaäänisiä protesteja, vaan on saatava aikaan keskusteluyhteys paikallisella tasolla. Jo se auttaa, että paikalliset poliitikot tai kirkonmiehet istuvat samaan pöytään homojen ja lesbojen kanssa. Tärkeintä on saada aikaan dialogi. Dialogin luomisessa voivat auttaa läntiset järjestöt, säätiöt ja hallitukset. Läntiset maat voivat auttaa, mutta on kyse siitä, miten.
Malte Göbelin kommentti on uusimmassa Siegessäulessa. Yllä oleva on siitä tiivistelmä.