On kuitenkin syytä muistaa se tosiasia, että Afrikkaan, kuten muuallekin Lähi-Idän ja Euroopan ulkopuolelle vietiin länsimaalaisuutta ja abrahamisuutta valtaosiin silloin, kun kristinuskomusta ja islamia vietiin muualle.
Afrikassakin ennen tuota aikaa sekä seksuaalisuus että yhteiskunnat muutenkin olivat paremmin monimuotoiset. On historiallisia tietoja siitä, että ennen lähetyssaarnaajia ja ja islamisteja Afrikassa moninpaikoin homoihin, biseksuaalisuuteen ja trans-ihmisiin suhtauduttiin järkevämmin, ihan normaalisti tai jopa heidän jopa ajateltiin olevan erityisiä ihmisiä.
Mutta sitten tulivat pahat ihmiset, lähetyssaarnaajat ja islamistit ja alkoivat julistaa, mikä heidän mielestään muka on "syntiä", muka pahaa... ja se heidänjälkeisensä on nyt muka aitoa afrikkalaisuutta.
Todellisuudessa se on helvetin kaukana aidosta afikkalaisuudesta ja juurikin se, mitä naisten ja vähemmistöjen oikeuksia ajavat vastuulliset ja tervehenkiset ihmiset viestittävät Afrikalle, on lähimpänä sitä oikeaa aitoa afrikkalaisuuttakin.
Alunperin Afrikassa moninpaikoin rakastaminen ja seksuaalisuus ja sukupuoliroolit olivat terveesti monipuolisemmat, kuin nykyään. Afrikassa on ollut vahvoja naisia, naisia johtajina ja kuningattarina monin paikoin Saharan eteläpuolisessa Länsi-Afrikassa on ollut naishallitsijoita vaikka kuinka ja myös nykyisen Zimbabwen alueella naiskuningattaria, joilla on ollut mieshaaremi. Afrikan vahdoista naisista on jo pelkästään länsimaalaistenkin muistiin merkitsemänä vaikka kuinka tietoa, eivätkä nykyiset Afrikan vahvat naiset ole mikään uusi asia
http://www.guide2womenleaders.com/womeninpower/Africa.htm
Homoilla ja trans-ihmisillä ajateltiin monesti olevan erityisiä henkisiä voimia ja siksi he usein toimivat parantajina ja aidossa afrikkalaisessa uskonnollisuudessakin. Biseksuaalisuus ei ollut niin käytännön ongelma, kuin nykyään.
Afrikkalaisille pitää siis pyrkiä viestittämään sitä tosiasiaa, että "saatanallisten säkeitten" kristinuskomukset ja islam eivät ole afrikkalaisuutta, eivätkä myöskään siirtomaa-aikojen tai islamin valloitusten aikuiset lait. Ne ovat kaikkea muuta kuin afrikkalaisuutta.
Pahana ongelmana Afrikassakin on vain se, että teksti, "saatanalliset säkeet" raamatussa ja koraanissa ja myöhemmät kaikki muut kirjoitukset ovat luettavissa, eikä kirjoitettua historiaa ajoilta ja käsityksistä ennen niitä ole olemassa. Siten kirjotiettu, vaikka kuinka epäaitona ja Afrikkaan muualta vietynä painaa helposti pahemman paljon, ikävä kyllä.
Samoin Afrikka sai kärsiä käytännössä ns. Kylmän sodan ajan. Käytännössähän neukkula-leiri ja nato-leiri sotivat Kylmän sotansa Afrikassa, syytäen aseita sinne vähän joka maassa "omikseen" haalimalle leirille. Iso osa Afrikkaa oli 60- ja 70-luvuilla ja senkin jälkeen Kylmän sodan taistelutantereena. Siellä tuskin olisi sodittu niin paljoa, elleivät neukkula&nato-maitten asetehtaat olisi sinne aseita takoneet.
Nykyisen Kongon alueen epävakaudellekin ovat taustana sekä tappelut luonnonvaroista länsimaihin, sekä Belgian ex-kunkku Leopoldin siellä 1800-luvun lopulla harjoittama hirmuhallinto. Hänhän kokosi sinne palkka-armeijan ja orjuutti siellä ihmisiä pakkotyöleireille. Pakkotyössä pienistäkin rikkeistä hän katkotutti jalkoja ja käsiä ja tuomitsi muihin julmiin rangaistuksiin. Hänen palkka-armeijansa vangitsi siellä miesten vaimoja ja tyttäriä leireille, joissa hänen sotilaansa raiskasivat naisia, jotta pakkotyöhön laitetut miehet ja pojat tekisivät kovemmin töitä ...
Mutta tietenkin media täällä kirjoittelee vain Afrikan hirveistä nyky-sodista ja raiskauksista.
Jos Afrikassa halutaan aidosti omille juurilleen ja arvoilleen, niitä juuria on syytä etsiä ajoilta ennen 1000 jaa, jopa ennen 0 jaa ja 600 jaa ajoilta. Vaikka työ siihen on haastava, sillä lähetyssaarnaajat ja islamistit eivät mielellään kirjoittaneet talteen afrikkalaisesta kulttuurista sitä, mitä he pitivä muka syntinä ja pahana - mutta mikä ei sitä ollut.
Yksi keino olisi koettaa löytää historian kirjoista entistä enemmän mahdollisia asiallisia, ei uskonnolliskiihkoisia kuvauksia Afrikan alkuperäisemmästä kulttuurista ja julkaista sitä, myös kääntäen afrikkalaisten omille kielille. Nettisaititkin niistä olisivat hyviä. Toki ongelmana voi olla uskomuksiin uppoutuneiden, sekä vähemmistövaltaa pitävieh halu sensuuriin, mutta jos toisenlaisia uskomuksia vain levitetään jatkuvasti tuolla, eikä sille edes yritetä tehdä mitään, on sekin paha tilanne.
Iso asia on tietenkin myös se, miten hirvittävän takapajuisia ja umpityhmiä Afrikasta ja Afrikan historiasta ollaan ns. läntisessä ja nyky-itäisessäkin maailmassa. Tämän täkäläisen takapajuisuuden sivistäminen myös avittaisi Afrikkaa uhkaavien ongelmien vähentämisessä.
Niidenkin, jotka uskovat kristinuskomukseen, on syytä muistaa esim. se, että kristinuskomus oli valtion uskonto jo 400-luvulla Etiopiassa... ja tänne Luoteis-Siperiaanhan tuota mamu-uskomusta alettiin tuomaan vasta rurkasti 1000-luvun jälkeen ja todellisuuspohjaisemmat pakanatavat elivät sinnikkäästi vielä ainakin 1600-luvullla täällä. Omat iätaikaiset uskomuksemmehan ovat myös olleet naisten ja miesten suhteen tasa-arvoisemmat - meillä on ollut Akat ja Ukot aina voimissan ja se perintö näkyy, isä-poika-palvontavinouman välinotkahduksen jälkeen, taas entistä paremmin.
Toki yhä vieläkin vuoden tärkeimmät juhla-ajat, Juhannus ja Yule ovat täälläkin ikivanhoja juhla-aikoja, tapoineen, eivätkä niiden merkitystä ole mamu-abrahamiset uskomukset kyenneet peittoamaan. Yule on ollut jo monta vuosituhatta juhla-aika jolloin päivä alkaa pidetä, valo alkaa taas voittamaan, jolloin aterioidaan yhdessä, jolloin pukki(vuohi)hahmo liikkuu, jolloin käydään muistamassa vainajia ja jolloin laitetaan linnuille lyhde, jotta luonto soisi kesällä satoa. Nuo kaikki tavat ovat ei-kristillistä perua. Samoin Juhannus on voimissaan, yöttömän yön Rakkauden taikoineen ja toiveineen : )
Afrikkakin kaipaa kipeästi omien kulttuuristen ja henkisten todellisten juuriensa elvyttämistä. Sillä vain omista tervehenkisemmistä juurista kumpuaa todellinen elinvoima.
Kommenttia muokattu: 01.01.2013 klo 14:52