Taas yksi bakteeri tarvitsee uuden lääkkeen

  • Uutinen
  • Terveys ja tutkimus
  • jnsto
  • 4

Helposti hoidettavaksi pitkään kuvattu tippuri on kehittämässä vastuskykyä nykyiselle päälääkkeelleen kefalosporiinille. - Jos tämä lääke menetetään, ei ole paljon muuta tarjolla, sanoo tri Vanessa Allen Kanadan Ontarion kansanterveystoiminnosta. Kefalosporiinivalmisteet ovat järjestyksessä viides tippuria vastaan laajasti käytetty antibioottiryhmä. Neljä edellistä kävivät kukin vuorollaan tehottomiksi. Aihe nousi uutisiin, kun USA:n Kansallinen terveysvirasto varoitti perjantaina, että tippurin laboratoriokannat ovat tulleet yhä kestävämmiksi antibiooteille.

Kefalosporiinille ei ole vielä kehitetty seuraajaa. Kaksi lääketehdasta on kuitenkin toimessa asian parissa. Myös rokotteen kehittämistä hankeillaan. Aika on kuitenkin tiukalla ja tippuribakteerin liittymistä superbakteerien joukkoon pidetään mahdollisena.

Euroopasta on raportoitu uutisen mukaan tänä vuonna neljä potilasta, joiden bakteerikantaan kefalosporiini ei purrut. Tippuribakteeri muuntuu helposti lainaamalla geneettistä materiaalia muista elijöistä.

UutinenThe Star-lehdessä

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

4 kommenttia

Hiv-keskustelu on jo vuosia ikään kuin peittänyt tietoa muiden, sukupuoliyhteyden kautta kulkeutuvien tautien tarttuvuudesta ja vaarallisuudesta. Tasapainon vuoksi kupasta, tippurista, kalymidasta jne. pitäisi puhua nykyistä enemmän ja kuinka niiltä suojaudutaan.

Nykyisin Länsi-Euroopassa lähes tuntematon/unohtunut bakteerin aiheuttama tauti on lokeronivusajos, aikaisemmin nimeltään neekerisankkeri. Sitä on alkanut esiintyä homomiehillä Euroopassa.

On hyödyllistä tutkia vaikkapa Wikipedian sivuja sukupuolitaudeista. Siellä on myös "mielenkiintoisia" valokuvia tautien seurauksista.

Kommenttia muokattu: 10.07.2011 klo 16:26
Kefalosporiinit (tai oikeammin kefalosporiinien ryhmä, johon kuuluu parikymmentä eri kefalosporiinia) ovat olleet käteviä mikrobilääkkeitä, joita vastaan on ainakin Euroopassa ollut suhteellisien pieni resistenssi ja lääkkeet ovat kohtuullisesti siedettyjä (penisilliiniryhmän lääkkeille allergisista vain 10% on allergisia myös kefalosporiineille). On hyvä pitää mielessä, että bakteeriresistenssi ei ole mitenkään löysän käyttölinjan syytä, vaan monelle mikrobilääkkeelle voidaan mieltää jonkinlainen "luonnollinen käyttöikä". Esim. V-penisilliini on aikoinaan ollut tehokasta moneen tarkoitukseen, mutta bakteeriresistenssin myötä sen käyttöaiheet ovat vähentyneet.

Koko antibioottien historia on suhteellisen lyhyt. Niitä on ollut teollisesti saatavilla (alkuaikoina kokonaisen lääketehtaan tuotantoprossista saattoi saada riittävästi penisilliiniä vain 1-2 potilaan tarpeisiin) vasta parin sukupolven ajan. Suomessa vielä 1950-luvulla kuoli ihmisiä bakteeritulehduksiin, jotka nykyään voidaan hoitaa avoterveydenhuollossa. Siinä missä uusia antibiootteja tuotiin markkinoilla lähes kerran vuodessa, on viimeisen 20v aikana uutuuksia tuotettu harvakseltaan. Bakteeritulehdusten kanssa ei ole leikkimistä, sillä jo ehkä 5-8v päästä voidaan olla tilanteessa, missä jotkut yleisetkin infektiot tarvitsevat usean antibiootin yhdistelmiä parantuakseen ja siinä sivussa bakteerikannoilla on aikaa opetella vastustuskykyä noita kaikkia vastaan.

Hyvät ihmiset, käyttäkää siis kumpaakin päätänne ja pitäkää itsenne suojattuina missä voitte. Ja STD-tautien ulkopuolelta on hyvä itse kunkin tsekata, että se jäykkäkourituspiikki on alle 10v vanha.