Eduskunnan oikeusasiamiehen seminaari

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • vaeltaja2006
  • 3

Viime maanantaiksi eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio oli kutsunut seitsemän kansalaisjärjestön edustajat ideoivaan seminaariin, jossa aiheena oli yhdenvertaisuus ja sen edistäminen viranomaistoiminnassa.

=====

Avauspuheenvuorossaan Paunio kertoi oikeusasiamiehen tehtäväkentästä. Oikeusasiamies on ollut olemassa jo 88 vuotta. Päätehtävänä on valvoa, että julkisia tehtäviä hoitavat noudattavat lakeja ja toimivat sllä tavoin, että ihmis- ja perusoikeudet toteutuvat. Valvonta tapahtuu niin ,että vääryyttä kokeneet tekevät kanteluita, mutta tehdään myös aloitteita ja tarkastuksia. Viime aikoina on alettu painottaa perus- ja ihmisoikeuksien valvontaa. Siinä pyritään edistämään yhdenvertaisuutta.

Paunio luetteli myös helposti haavoittuvia ihmisryhmiä. Niitä ovat monet vähemmistöryhmät, lapset, holhoukseen määrätyt, varusmiehet ja vankiloissa olevat, samoin hoidon tarpeessa olevat, iäkkäät ihmiset, vammaiset, jne. Lasten asemaan on kiinnitetty erityisen paljon huomiota viime vuosina (esim. lastenkodit, lapsiin kohdistuva väkivalta, jne.)

Oikeusministeriö on asettanut toimikunnan, joka tekee ehdotuksen yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja syrjintää koskevien säännösten uudistamisesta, ja toimikunta luovutti välimietinnön uudistustarpeesta viime tiistaina. Seta on mukana tässä työssä.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Oikeusasiamiehen kanslia on alkanut vuodesta 2002 lähtien pitää yhteyksiä kansalaisjärjestöihin ja tässä toiminnassa on ollut mukana 20 järjestöä. Oikeusasiamies on ehdottanut kansallista strategiaa ihmisoikeuksien turvaamiseksi ja valtioneuvosto valmisteleekin jo ihmisoikeuspoliittista selontekoa.

=====

Seminaarissa esittivät puheenvuoronsa Ihmisoikeusliitto, Kynnys ry, Suomen Mielenterveysseura, Romaniasian neuvottelukunta, Seta, Suomen Venäjänkielisten yhdistysten Liitto ja Vanhustyön keskusliitto. Setan puheenjohtajan Juha Jokelan puheenvuoroa pidettiin erittäin hyvänä.

3 kommenttia

Viranomaistoiminnassa: "Heteroksi pakottamista"



Millaista on viranomaisten toiminta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kannalta. Muistoissa elää vielä kurjia esimerkkejä 1980-luvulta, miten esim. tv-lupaviranomainen kieltäytyi hyväksymästä homoparia perheeksi, joka tarvitsisi vain yhden tv-luvan. Kummallakin piti olla oma lupa (kun muutetaan yhteen, taloudessa on usein kaksi tv:tä). Kokoukseen osallistunut homomies muistelee, miten päättävä viranomainen kokouksessa totesi: "Emme nyt niin vapaamielisiä ole että voisimme sellaiset ihmiset hyväksyä perheeksi." Samassa pöydässä siis istui homoperheen toinen osapuoli, eikä hänen näkemyksellään ollut painoa.



Ajat ovat muuttuneet, mutta ongelmia on edelleen. Seta on korostanut sitä, että viranomaiset "pakottavat" jokaisen ihmisen jompaan kumpaan sukupuoleen. Sellaista mahdollisuutta ei ole, että ihmisen sukupuoli olisi epäselvä. On oltava joko mies tai nainen (rasti ruutuun). Myös sukupuolen korjaamiseen on liittynyt erilaisia ongelmia viranomaisten suunnalta.

Ongelmia on myös seksuaalisen suuntautumisen suhteen. Perustilanne on se, että jokainen "pakotetaan" heteroksi. Hetero-oletus on erittäin vahva. Ei-heterot joutuvat tämän tästä ikäviin tilanteisiin, eikä heidän erityistarpeitaan huomata. Homoista ja lesboista puhutaan yleensä niin, että "on sellaisiakin ihmisiä", eikä puhujan mieleen tule, että sellainen henkilö voi istua pöydän takana tai kuulijakunnassa. Vanhojen ihmisten hoidossa ei huomioida homo- ja lesbovanhusten erilaista elämänkokemusta. Sateenkaariperheitä ei aina pidetä oikeina perheinä.

Syrjinnän valvonta on hajanaista. On useampia virnaomaisia, joiden tehtäväkenttää syrjinnän valvonta sivuaa. Ruotsissa on päädytty siihen, että on oma syrjintävaltuutettu seksuaalivähemmistöille, ns. HomO. Tasa-arvovaltuutettu toimii aktiivisesti sukupuoli-identiteettiin liittyvien asioiden parissa.



Jopa eduskunnassa joidenkin on ollut vaikea mieltää sitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla yhdenvertainen kohtelu olisi perusoikeus ja yleismaailmallinen ihmisoikeus. Eduskunnassa edelleen näihin vähemmistöihin liittyvät päätökset jätetään "omantunnon kysymykseksi" ja jokainen saa äänestää omien ennakkoluulojensa ja arvojensa mukaan. Puhutaan "vallitsevista arvoista". Ikään kuin vallitsevat arvot olisivat läpi yhteiskunnan samanlaisia ja velvoittavia.

Seta on ilmoittanut, että vaikka nyt uudistetaan yhdenvertaisuuslainsäädäntöä, samaan aikaan perustuslain arvioinnin yhteydessä tulisi huomioida seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet. Eli: perustuslakiin selkeästi näkyviin homojen, lesbojen ja transihmisten oikeudet.
Sunnuntai-aamun Helsingin Sanomat käsittelee eduskunnan oikeusasiamiehen seminaaria. Lehden toimittaja Riitta Vainio luettelee erilaisia ryhmiä, jokta ovat joutuneet asioimaan oikeusasiamiehen luona. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ei Vainion listalla näy. Hän nostaa päivän erityisteemaksi syntymättömien lasten oikeudet. Pitäisikö viranomaisten käyttää pakkohoitoa, kun raskaana oleva äiti on päihdeongelmainen. Helsingin Sanomien nettikyselyn aiheena on tänään tämä asia.


Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ongelmana on "sukupuoleen pakottaminen" tai "heteroksi pakottaminen". Voi olla, että valtaosa ihmisistä vain hymähtää tällaiselle ongelmalle. Se tuntuu niin vähäiseltä asialta. Vasta sitten, kun itse joutuu kärsimään tästä ristiriidasta, ymmärtää, mitä se merkitsee. Miltä tuntuisi heteromiehestä, jos häntä kaikkialla pidettäisiin homona? No, se ei ole hyvä esimerkki, koska homouteen liittyyy monen mielestä paljon vastenmielistä. Mutta jos hetero"äijä" joutuisi kuulemaan vaikkapa kuukauden ajan, että hän on nainen, ja häneen suhtauduttaisiin kuin naiseen, silloin hän ehkä voisi ymmärtää paremmin, mitä on "heteroksi pakottaminen". Ja siinä paljastuisi myös se, että naiseen suhtaudutaan eri tavalla kuin mieheen.