- 1 / 3
- vaeltaja2006
- 22.2.2008 9:39
Viranomaistoiminnassa: "Heteroksi pakottamista"
Millaista on viranomaisten toiminta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kannalta. Muistoissa elää vielä kurjia esimerkkejä 1980-luvulta, miten esim. tv-lupaviranomainen kieltäytyi hyväksymästä homoparia perheeksi, joka tarvitsisi vain yhden tv-luvan. Kummallakin piti olla oma lupa (kun muutetaan yhteen, taloudessa on usein kaksi tv:tä). Kokoukseen osallistunut homomies muistelee, miten päättävä viranomainen kokouksessa totesi: "Emme nyt niin vapaamielisiä ole että voisimme sellaiset ihmiset hyväksyä perheeksi." Samassa pöydässä siis istui homoperheen toinen osapuoli, eikä hänen näkemyksellään ollut painoa.
Ajat ovat muuttuneet, mutta ongelmia on edelleen. Seta on korostanut sitä, että viranomaiset "pakottavat" jokaisen ihmisen jompaan kumpaan sukupuoleen. Sellaista mahdollisuutta ei ole, että ihmisen sukupuoli olisi epäselvä. On oltava joko mies tai nainen (rasti ruutuun). Myös sukupuolen korjaamiseen on liittynyt erilaisia ongelmia viranomaisten suunnalta.
Ongelmia on myös seksuaalisen suuntautumisen suhteen. Perustilanne on se, että jokainen "pakotetaan" heteroksi. Hetero-oletus on erittäin vahva. Ei-heterot joutuvat tämän tästä ikäviin tilanteisiin, eikä heidän erityistarpeitaan huomata. Homoista ja lesboista puhutaan yleensä niin, että "on sellaisiakin ihmisiä", eikä puhujan mieleen tule, että sellainen henkilö voi istua pöydän takana tai kuulijakunnassa. Vanhojen ihmisten hoidossa ei huomioida homo- ja lesbovanhusten erilaista elämänkokemusta. Sateenkaariperheitä ei aina pidetä oikeina perheinä.
Syrjinnän valvonta on hajanaista. On useampia virnaomaisia, joiden tehtäväkenttää syrjinnän valvonta sivuaa. Ruotsissa on päädytty siihen, että on oma syrjintävaltuutettu seksuaalivähemmistöille, ns. HomO. Tasa-arvovaltuutettu toimii aktiivisesti sukupuoli-identiteettiin liittyvien asioiden parissa.
Jopa eduskunnassa joidenkin on ollut vaikea mieltää sitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla yhdenvertainen kohtelu olisi perusoikeus ja yleismaailmallinen ihmisoikeus. Eduskunnassa edelleen näihin vähemmistöihin liittyvät päätökset jätetään "omantunnon kysymykseksi" ja jokainen saa äänestää omien ennakkoluulojensa ja arvojensa mukaan. Puhutaan "vallitsevista arvoista". Ikään kuin vallitsevat arvot olisivat läpi yhteiskunnan samanlaisia ja velvoittavia.
Seta on ilmoittanut, että vaikka nyt uudistetaan yhdenvertaisuuslainsäädäntöä, samaan aikaan perustuslain arvioinnin yhteydessä tulisi huomioida seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet. Eli: perustuslakiin selkeästi näkyviin homojen, lesbojen ja transihmisten oikeudet.
Millaista on viranomaisten toiminta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kannalta. Muistoissa elää vielä kurjia esimerkkejä 1980-luvulta, miten esim. tv-lupaviranomainen kieltäytyi hyväksymästä homoparia perheeksi, joka tarvitsisi vain yhden tv-luvan. Kummallakin piti olla oma lupa (kun muutetaan yhteen, taloudessa on usein kaksi tv:tä). Kokoukseen osallistunut homomies muistelee, miten päättävä viranomainen kokouksessa totesi: "Emme nyt niin vapaamielisiä ole että voisimme sellaiset ihmiset hyväksyä perheeksi." Samassa pöydässä siis istui homoperheen toinen osapuoli, eikä hänen näkemyksellään ollut painoa.
Ajat ovat muuttuneet, mutta ongelmia on edelleen. Seta on korostanut sitä, että viranomaiset "pakottavat" jokaisen ihmisen jompaan kumpaan sukupuoleen. Sellaista mahdollisuutta ei ole, että ihmisen sukupuoli olisi epäselvä. On oltava joko mies tai nainen (rasti ruutuun). Myös sukupuolen korjaamiseen on liittynyt erilaisia ongelmia viranomaisten suunnalta.
Ongelmia on myös seksuaalisen suuntautumisen suhteen. Perustilanne on se, että jokainen "pakotetaan" heteroksi. Hetero-oletus on erittäin vahva. Ei-heterot joutuvat tämän tästä ikäviin tilanteisiin, eikä heidän erityistarpeitaan huomata. Homoista ja lesboista puhutaan yleensä niin, että "on sellaisiakin ihmisiä", eikä puhujan mieleen tule, että sellainen henkilö voi istua pöydän takana tai kuulijakunnassa. Vanhojen ihmisten hoidossa ei huomioida homo- ja lesbovanhusten erilaista elämänkokemusta. Sateenkaariperheitä ei aina pidetä oikeina perheinä.
Syrjinnän valvonta on hajanaista. On useampia virnaomaisia, joiden tehtäväkenttää syrjinnän valvonta sivuaa. Ruotsissa on päädytty siihen, että on oma syrjintävaltuutettu seksuaalivähemmistöille, ns. HomO. Tasa-arvovaltuutettu toimii aktiivisesti sukupuoli-identiteettiin liittyvien asioiden parissa.
Jopa eduskunnassa joidenkin on ollut vaikea mieltää sitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla yhdenvertainen kohtelu olisi perusoikeus ja yleismaailmallinen ihmisoikeus. Eduskunnassa edelleen näihin vähemmistöihin liittyvät päätökset jätetään "omantunnon kysymykseksi" ja jokainen saa äänestää omien ennakkoluulojensa ja arvojensa mukaan. Puhutaan "vallitsevista arvoista". Ikään kuin vallitsevat arvot olisivat läpi yhteiskunnan samanlaisia ja velvoittavia.
Seta on ilmoittanut, että vaikka nyt uudistetaan yhdenvertaisuuslainsäädäntöä, samaan aikaan perustuslain arvioinnin yhteydessä tulisi huomioida seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet. Eli: perustuslakiin selkeästi näkyviin homojen, lesbojen ja transihmisten oikeudet.