Kristillisdemokraatit haluavat kieltää valtioneuvoston osallistumisen prideen
Uutinen
Yhteiskunta
Sami Mollgren
4
Helsinki Pride 2023 -kulkue järjestäytymässä Senaatintorilla
Hallituspuolue Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah sanoo Ylen haastattelussa, että valtioneuvosto ei voi kokonaisuutena osallistua pride-kulkueeseen, koska kaikki eivät jaa liikkeen näkemyksiä. Yksittäisten ministerien osallistumista hän ei olisi estämässä.
Lauantana Helsingin pride-kulkueen jälkeen Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen kysyi tuohtuneessa postauksessaan Twitterissä, että ”kenen luvalla ja päätöksellä valtioneuvosto osallistui Helsinki Pride -tapahtumaan”. Räsänen oli huomannut tapahtumasta julkaistun sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalisessa mediassa julkaistun postauksen, jonka kuvassa tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala (kok) ja ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok) pitivät käsissään Valtioneuvoston banderollia.
- Täytyy ymmärtää se, että siellä on myöskin taustalla ihmisiä, jotka eivät jaa Pride-liikkeen näkemyksiä tai tavoitteita, Essayah sanoo Ylen Aamussa.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu
Kristillisdemokraatit ovat järjestelmällisesti pyrkineet vastustamaan kaikkia lakihankkeita, joilla on edistetty seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien yhdenvertaista asemaa.
Valtioneuvosto on aiemminkin osallistunut pride-kulkueeseen, mutta nyt hallituken vaihduttua esimerkiksi Kristillisdemokraattien tiedetään vastustavan tällaista. Helsingin Sanomien mukaan valtioneuvostossa Pride-tapahtumaan osallistumista on koordinoinut sosiaali- ja terveysministeriön sekä oikeusministeriön luotsaama valtioneuvoston sateenkaariyhteistyöverkosto. STM:n viestintäjohtaja Vivikka Richt sanoo lehden mukaan, että valtioneuvoston ja sosiaali- ja terveysministeriön (STM) osallistuminen lauantaiseen Helsinki Pride -kulkueeseen ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä.
No jos jokin puolue ei Priden näkemyksiä ja tavoitteita seksuaalisesta ja sukupuolellisesta yhdenvertaisuudesta todellakaan jaa, niin KD.
Kristillisdemokraattien linja on kautta aikain perustunut tämän aihepiirin kysymyksissä koko puolueen pitkälti muodostavien konservatiivikristittyjen Raamatun-tulkinnasta johdettuun käsitykseen ei-heteroseksuaalisen suuntauksen mukaisesti elämisen ja perinteisistä sukupuolikäsityksistä poikkeamisen moraalisesta vääryydestä, haitallisuudesta ja keinotekoisuudesta. Tieteellinen tieto ja empatiakyvyn soveltaminen sivuutetaan kristillisdemokraateissa näiden kysymysten kohdalla totaalisesti, arvatenkin kognitiiviselta dissonanssilta välttymiseksi omaa toimintaa niiden valossa peilatessa; millainen "hyväntahtoinen" jumala kaikkivoipuudessaan ja -tietävyydessään sallii ihmisten kehittymisen tuollaisiksi ja sitten edellyttää iankaikkisen kadotuksen pelossa pidättäytymään luontaisten taipumustensa toteuttamisesta vaikka ainoa siitä osoitettavissa oleva haitta on juuri jumalan itsenimitettyjen sanansaattajien ja heidän hengenheimolaistensa kiusanteko? Eihän moisen edessä vallan auttaisi kuin joko luopua koko hyvyyden käsitteestä sellaisena kuin ihmisjärki sen ymmärtää (minkä kristillisdemokraatit tämän kohdatessaan varmaan enimmäkseen tekevät), julistautua avoimesti pahan palvelijaksi tai sitten oikaista käsityksiään.
Kristillisdemokraatit ovat johdonmukaisesti pyrkineet siihen, että ei-heteroseksuaalisen suuntauksen mukaisesti eläminen ja perinteisistä sukupuolikäsityksistä poikkeaminen olisi niin epämiellyttävää kuin vain suinkin kulloisessakin kontekstissa ovat laskelmoineet kehtaavansa vaatia; julkilausutut kannat ovat lieventyneet sitä mukaa, kun henkeen ja vereen kaiken maailman maailmanloppuskenaarioilla vastustetut uudistukset ovat vakiintuneet osaksi päiväjärjestystä ilman, että taivas olisi tippunut niskaan ja KD:lle on jälleen kerran muodostunut tarve siivota itseään salonkikelpoisemmaksi.
Kovasti ihmettelen, miten kokoomus oletetusti arvoliberaalienemmistöisenä puolueena voi yhteen väestönosaan noin epäinhimillisen julmalla tavalla suhtautuvaa sakkia johtamaansa hallitukseen ihan ensisijaisesti haluta (ja RKP moiseen mukaan lähteä). Toisaalta onhan siellä persutkin.
Minä en ihmettele, miksi Kokoomus muodosti hallituksen Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien ja RKP:n kanssa. Tuolla hallituskokoonpanolla Kokoomus katsoo saavansa (etenkin) tavoitteenaan olevat talousuudistukset vietyä parhaiten läpi. Perussuomalaiset lienevät tässä asiassa hankalin Kokoomuksen kannalta, mutta ei lainkaan niin hankala kuin Sosialidemokraatit. Vihreiden kanssa olisivat ehkä voineet jotenkin tulla toimeen, mutta Vasemmistoliiton kanssa suunta on aivan eri. Keskusta ei hallitukseen ollut halukas.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvät kysymykset ovat tällä(kin) hallituksella sivuasioita.
Paradoksaalisesti juuri Kristillisdemokraateille hlbti-kysymykset näyttävät olevan keskeisimpiä teemoja. KD:n näkökulmasta suunnan tulisi olla päinvastainen kuin mitä se viime vuosina on ollut.
Perussuomalaiset näyttävät jo pääasiassa hyväksyvän seksuaalivähemmistöt, mutta sukupuolen binääristä ei jousteta.
Kokoomuksessa ilmeisesti suurin osa hyväksyisi edistystä ei-binääriin suhtautumisessa.
RKP on hlbti-kysymyksissä selvästi edistyksellisin.
Mitä tulee viime hallituskauteen, niin jos hlbti-kysymykset olisivat olleet jollekin puolueelle oikeasti merkittäviä asioita, ei translakiuudistusta olisi annettu vesittää (transnuorten unohtamisesta huolehti Keskusta), eheytyskielto olisi viety maaliin (tämän jumittamisen tarina on erikoisempi) ja kolmas juridinen sukupuolivaihtoehtokin saattaisi olla olemassa. Ei näitä viety Marinin hallituskaudella eteenpäin määräänsä enempää. Hlbti-asioiden edistäminen ei todellisuudessa ollut millään puolueella keskeinen viime hallituskaudella. Puheet olivat suuremmat: keino poseerata, laittamatta lopulta mitään peliin.
Tuskinpa hlbti-asioita tosiaan edistetään tällä hallituskaudella. Oletan, että on sovittu, ettei tehtyjä uudistuksia kukaan lähde kumoamaan - mutta mitään varsinaista edistystä ei myöskään ajeta.
Vaikka mistäs sitä tietää, miten kansalaisaloitteilla asioita saadaan edistettyä? Näissä hallitusohjelman ulkopuolisissa asioissa ei välttämättä ole hallitus vastaan oppositio -asetelmaa, eikä puoluetason sitoutumista puolesta tai vastaan (toki KD on aiemmin osannut kiristää hallitusyhteistyöllä, jos asiat näyttävät kallistuvan heidän silmissään harmilliseen suuntaan). Juuri tässä Helsinki Priden harjoittama ajattelematon puoluepolitikointi voi vielä näyttäytyä ns. karhunpalveluksena hlbti-asioiden edistämisessä.
RKP:n puheenjohtaja totesi, että yhteistyössä Perussuomalaisten kanssa ei ole kysymys rakkausavioliitosta. Enkä usko, että sen suurempaa rakkautta on muidenkaan puolueiden välillä. Jos kyse olisi rakkaudesta, ei tarvittaisi eri puoluetta. Puolueiden prioriteetit ovat omanlaisiaan ja usealla eri tasolla. Yhdistäviä ja erottavia ulottuvuuksia hahmottaa helposti viisi ja vähän penkomalla vielä lisää.
