Lappeenrannassa käynnistyvät sateenkaarinuorten illat - pyrkimyksenä ehkäistä syrjäytymistä ja yksinäisyyttä

"Sateenkaarinuorilla on muita suurempi riski syrjäytyä ja jäädä yksin."
Törmätään taas tähän hyvinvoinnista osattomuuteen. Mitä kaikkea hyvinvointi-käsite sisältää?
Tässä myös väläytetään taas tätä syrjäytymisriskiä, joka on todellinen näillä syrjäseuduilla.
Edistys tapahtuu todella hitain askelin etenkin tällaisilla muuttovoittoisilla paikkakunnilla, mistä nuoret aikuiset lähtevät isompiin kaupunkeihin kuten Oulu, Jyväskylä, Tampere, Turku, Kuopio, Helsinki jne. Siksi tää toiminta on näille alle 20v, mutta Lappeenrannassa on korkeakoulu.

Jos nuoren elämää hallitsevat pelot, niin se ei voi olla vaikuttamatta suorituksiin. Yksinäisyyden kokemukset lähtevät siitä, että on heikot mahdollisuudet löytää ikäisiä nuoria ja harrastusmahdollisuuksia. Millä tavalla homonuori voisi esimerkiksi mennä pelaamaan lätkää, koska se on täysin heteronormitettu laji ? Ei mitenkään, vaan välttelee näitä tilanteita, missä voi tulla mobatuksi.

Mitä harrastusmahdollisuuksia yleensäkin on tuollaisilla takahikiöillä? Jo alusta lähtien alkaa eristäytyminen olosuhteiden pakosta- se ei ole tämän nuoren ( teinin ) oma vika.

Valistus noilla paikoilla ei paljoa vaikuta suuntaan eikä toiseen.

Sateenkaarikoulut olisi selkeä ratkaisu, missä nuoret otetaan pois tilaan, missä voisi kehittyä täydesti ja harrastaa, mitä haluaa. Erityiskoulu, missä ei tarvitsisi pelätä kiusaamista.

Se olisi myös suora puuttuminen ja parannus. Se olisi halpa, koska määrällisesti meitä on vähemmän. Tilat voisi löytyä mistä vain. Opettajien saaminen ei myöskään olisi ongelma. Rahoitus voisi tulla myös samoista rahoista, mitä muutenkin käytetään. Yksi mahdollisuus olisi sisäoppilaitos ts. olisi nukkumismahdollisuus. Voisi olla etä-ja lähiopetusjaksoja. Opetusta voisi osittain järjestää videokokouksina, kuten tehdään sairaaloissa. Etäisyydet eivät olisi mikään ongelma kenellekään.

Nykyään asiat ovat käytänössä päin helvettiä.

Tällaisilla sateenkaarinuorten illoilla juuri tehdään osallisuutta hyvinvointiin, paitsi hetkellisenä aktiviteettina, myös syntyvän ihmissuhdeverkoston muodossa.

Entä mitä tehdä nuorille, jotka eivät jostain syystä koe tällaista nuorteniltaa haluttavana kokemuksena - esimerkiksi itsesyrjinnän vuoksi?

Siihen aiheuttaa valistus.

Itsehyväksynnän puute aiheuttaa surullisimmat kohtalot; kaapista ei ole esimerkiksi mahdollisuutta kunnolla puolustautua, varsinkin jos kohteena on se itsessä, jota kaapissa piilottelee. Käytännössä ensin pitää saada solmussa oleva nuori jollain tavalla tutustumaan itseensä ja hyväksymään itsensä. Sitten ollaan jo puolessa matkassa.

***

En oikein taas ymmärrä tuota väsynyttä veivaamista "sateenkaarikouluista". Toden totta, sellaisessa "nuoret otetaan pois", mutta eristettäisiin kuplaan, ghettoon ja tynnyriin. Malli ei olisi puuttumista ongelmaan vaan ongelmien lakaisemista maton alle ajatuksella "kun kohtaamisia ei tapahdu, ongelmiakaan ei ole".

Toisaalla olen tähän puuduttavaan jankutukseesi liittyen jo tivannut sinulta Kolmoisriti vastausta saamatta kommenttia mm. siihen, että 1) kuka tekisi päätöksen jonkun siirtämisestä tällaiseen "sateenkaarikouluun" ja 2) missä vaiheessa koulutietä? Ja millä perusteella? Luulenpa, että hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvat nuoret kasvaisivat tuolla mallilla pelkoon, häpeään ja muiden ihmisten välttelyyn. Kuvitteletko vakavissasi, että tuollaisissa eristyskouluissa yksisarviset sinkoaisivat sen kummemmin sateenkaaria?

On aivan toisenlainen asia mahdollistaa vertaiskohtaamiset osaksi vapaa-ajan aktiviteetteja.