Yle käsittelee hlbti-vähemmistöjen kaksijakoista tilannetta Venäjällä ja ns. homokulttuurin elinvoimaisuutta Pietarissa

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • Sami Mollgren
  • 16
Pietarissa on mahdollisuuksia sateenkaarevaan yöelämään, mutta arjessa asenteet hlbti-vähemmistöjä kohtaan ovat kielteisiä. (kuvituskuva)

Yle esitteli maanantain alkuillan uutislähetyksessään Pietarin ns. homokulttuurin elinvoimaisuutta. Kuvausryhmä vieraili suositussa pietarilaisessa Tsentralnaja stantsija (Keskusasema) -homoyökerhossa, jonka puitteita ja ohjelmaa verrattiin minkä hyvänsä suurkaupungin homobaariin.

Juttuun haastateltu yökerhon taiteellinen johtaja Aleksander Kaldyba on sitä mieltä, että kaikki homot ovat maailmassa samanlaisia, eikä usko, että homojen vapaa-ajan viettäminen Venäjällä eroaa vastaavasta muissa maissa. Hän myös kertoo, ettei vuonna 2005 aloittaneella klubilla ole ollut ongelmia viranomaisten tai muiden tahojen kanssa.

Etunimellä esiintyvä yökerhon asiakas Tanja kertoo, että ihmiset Venäjällä suhtautuvat homojen oikeuksiin eri lailla, mutta kielteinen suhtautuminen on yleisintä. Jutun mukaan itseään Pietarissa saa toteuttaa vapaasti, kunhan ei tee sitä liian julkisesti - ja viitataan sateenkaarilipun heilutteluun ja homojen oikeuksien vaatimiseen pääkatu Nevski Prospektilla. Jutun mukaan lesbopariskunnat voivat kuitenkin kävellä kaupungilla käsi kädessä.

Venäjällä samaa sukupuolta olevien suhteet ovat laillisia. Toisaalta varsinaista syrjinnältä suojaavaa lainsäädäntöä ei ole.

Esiin nostetaan myös hlbti-kulttuuriin liittyviä tapahtumia: Bok o Bok (Vieri vieressä) -elokuvafestivaalia on järjestetty vuosikymmen ja vuosittaisella Queerfest-tapahtumassa keskitytään ihmisoikeuksiin, identiteettiin, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Samalla kuitenkin todetaan, että Venäjällä homokulttuuri on undergroundia, toisin kuin länsimaissa.

Tsentralnaja stantsija -yökerhon Aleksander Kaldyba kertoo Ylelle hyväksyvänsä Venäjän lainsäädännön, jossa pyydetään, että "gay-kulttuuria ei tyrkytettäisi alaikäisille". Hän ei näe lainsäädännössä ongelmaa, koska "kaikkien seksuaalisten ideoiden mainostaminen alaikäisille on kielletty". Toisin kuin länsimaissa uutisoidaan, ei hänen mielestään maassa tapahdu mitään pelottavaa, vaan taustalla on "paljon savua ilman tulta, paljon turhaa meteliä". Kaldyba viittaa yökerhon juhlivaan ihmisjoukkoon, "jota arkihuolet eivät tunnu painavan".

Toimittaja Erkka Mikkonen käsittelee kirjoituksessaan sitä, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat venäläiset kokevat asemansa hyvin eri tavoin. Joillekin arki tarjoaa mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen, joillekin elämä tuntuu mahdottomalta. Hän toteaa, että suurin osa tyytyy vain miettimään entistä tarkemmin, kenelle voi kertoa kaiken itsestään.

Mikkonen toteaa, että Venäjän valtio on nostanut perinteiset, uskonnolliset arvot retoriikkansa kärkeen. Samalla nykyhallinto on liittoutunut tiukemmin hlbti-kysymyksissä vanhoillisen ortodoksikirkon kanssa - ja tätä kautta homofobiasta on tullut yksi kansallisen yhtenäisyyden rakennuspalikoista, samalla kun länsimaiden rappiota kuvastava seksuaalinen monimuotoisuus esitetään venäläisten arvojen vastaisena tuontitavarana.

Moskovan ja Pietarin trendikkäät yökerhot ovat monille hlbti-vähemmistöihin kuuluville pakopaikkoja arjesta, aivan kuin Suomessa ja muualla länsimaissa vielä muutama vuosikymmen sitten. Mitä kauemmas yökerhoista mennään, sen heikommaksi käy hlbti-vähemmistöihin kuuluvien mahdollisuus toteuttaa itseään vapaasti, eikä modernien miljoonakaupunkien ulkopuolella ole henkireikänä toimivia hlbti-yökerhoja.

Ylen jutussa todetaan, että Pietarissa on kymmenkunta homobaaria ja -klubia, ja maan kaupallisella homokulttuurilla menee varsin hyvin. Mahdollisuus arjen avoimuuteen ja toiveet sukupuolineutraalista avioliittolaista tuntuvat kuitenkin kaukaisilta. Mikkonen nostaa Pietarin yöelämän vastapainoksi vielä Tšetšenian tilanteen, josta tulleiden tietojen mukaan paikalliset viranomaiset ovat järjestelmällisesti ottaneet kiinni ja kiduttaneet homoiksi epäiltyjä miehiä. Myös omat sukulaiset saattavat vainota.

Yle: Homokulttuuri on Venäjällä undergroundia, mutta Pietarin klubimaailmassa näkyvää: ´Ei minua hävetä sanoa, että olen lesbo´
Toimittajalta: Pietarilaiselta homoklubilta on pitkä matka Tšetšenian kidutuskammioon
Yle-uutiset 27.11. klo 18 (alkaa kohdasta 15:27, katsottavissa joulun välipäiviin asti)

16 kommenttia

Hyvin mahdollista smo, tuokin aspekti kävi vahvasti mielessäni.
1965 edustaa ajatusmaailmaltaan tyypillistä ahdasmielistä homo- ja transvihaajaa, sillä erotuksella että on sallinut ahtaaseen mieleensä miehiset homot, koska sattuu itse olemaan sellainen. Tyypillinen "minä olen oikeanlainen, muut vääränlaisia" -ajattelu.