Ja taas esiteltiin drag-kotkotuksia, kun haluttiin kertoa että "homot ovat kaikkialla maailmassa samanlaisia". Minä olen homo enkä ole ikinä ollut missään tekemisissä noiden riekkujien kansa, enkä halua ollakaan. Drag edustaa korkeintaa 0,01 %:n osuutta seksuaalivähemmistöistä, mutta aina ne kanat tuodaan framille kun homoista puhutaan. Sietämätöntä roskaa ja vääristelyä. Onneksi siellä näkyi myös yksi miehen näköinen kaveri joraamassa, ja hän edustikin enemmän oikeaa ja myönteistä homomiehen kuvaa.
Yökerhonpitäjällä tuntuu olevan päällä Tukhoman syndrooman kaltainen Pietarin syndrooma, jos hän todella on sitä mieltä, että Venäjällä kaikenlaisten seksuaalisuuteen liittyvien ideoiden markkinointi on kiellettyä ja hyvä niin. Taitaa kuitenkin olla niin, että kieltoa ei sovelleta heteroseksuaalisuuden ja heterosuhteiden "tyrkyttämiseen" kaikenikäisille venäläisille.
Nimimerkiltä 1965 haluaisin kysyä, mikä on sitä oikeaa homoseksuaalisuutta ja homokulttuuria, ja pitäisikö drag-esitykset yökerhoissa kieltää? Mitä yökerhossa saa esittää, että kukaan ei saisi meistä väärää käsitystä? Onko mustaa prätkärotsia mukailevaan nahka-asuun pukeutunut kana oikeampi/myönteisempi homo kuin pinkkiin puuhkaan kietoutunut?
Homoseksuaalisuutta ei ole pelkästään yökerhoissa, samoin kuin heteroseksuaalisuudestakaan ei saa (onneksi) koko kuvaa tarkastelemalla Sedu Koskisen klubi-imperiumin asiakaskuntaa ja ohjelmistoa.
Tavallisuus on oikeaa homoseksuaalisuutta, koska ylivoimaisesti suurin osa homomiehistä (onneksi) on tavallisen oloisia. Drag-esitykset voisi mun puolesta sakon uhalla kieltää, tai siirtää Korkeasaaren apinahäkkiin ohjelmanumeroiksi, tai jonnekin kauas toiselle puolelle maapalloa alkuasukkaiden kiusaksi. Miehekkyyden puolelle kallistuva riekkuminen tulisi olla etusijalla gay-diskoissa ja yökerhoissa. Naiseksi pukeutuva mies on vastenmielinen kammotus. Aamen.
1965: Kokeile vaihtaa jutuistasi kaikki drag-sanat homo-sanaksi, huomaat kuinka ahdasmieliseltä vaikutat. On totta että drag on vähemmistö vähemmistön joukossa, mutta ei kai me (vähemmistöön kuuluvat) vähemmistöä haluta syrjiä tai kieltää?
Saat toki perustaa drag-esitysvapaan yökerhon jos haluat, tämä on melko vapaa maa.
Tuo yökerhon taiteellinen johtaja Kaldyba saattaa myös ymmärtää sen, että yökerhon (taloudellinen) menestys on turvatuimmillaan silloin, kun yleisölleen kyseinen paikka on ainokainen henkireikä ja pakopaikka arjesta; yleisöä riittää ovista ja ikkunoista, etsiessään paikkaa, jossa olla edes hetken aikaa muiden seurassa oma itsensä. Jos olot vapautuisivat, paikan merkitys arkipäiväistyisi - samoin tietysti olojen kiristyminen nykyisestä voisi lisätä yhteentörmäyksiä viranomaisten kanssa.
Kaldyba oletettavasti myös elää "kuplassaan", jossa oma lähipiirinsä muodostuu yökerhon liepeillä pyörivästä väestä - ja samalla typistää homouden tietynlaiseen bilettämiseen.
Tuo Central Station -yökerhohan on toki toiminut Pietarissa vasta 12 vuotta ja on aika keskeisellä paikalla kaupungissa. Ovi sinne on ihan melko vilkkaan kadun laidalla eli sinne ei ihan livahdeta salaa sisän, mutta paikan kaikki ikkunat on kyllä peitetty. Eikä paikka ole suuren suuri, ottaen huomiooon sen että Pietari on kuitenkin 5 miljoonan asukkaan suurkaupunki.
Tuo Central Station saattaa myös olla poliittisessa kytkössä Venäjän vallanpitäjen kanssa, eli paikkana, johon voivat viitata kun Venäjän hallintoseurakunta seli-seli-selittelee ettei Venäjällä muka hlbtiq-ihmisiä vainota, että "onhan meillä niille yökerhokin Pietarin keskustassa!".
Uutisjutussa ei kerrota sitä, että tuon lähellä toimi aiemmin myös toinen yökerho, joka homofobian yltyessä taannoin Pietarissakin suljettiin.
Lesbot voivat varmaan kävelläkin Venäjällä käsikädessäkin, koska siellä naiset muutenkin voivat niin tehdä, mutta miesten käsikädessä kävely on kyllä todella vaarallista siellä nykyään(kin).
Hlbtiq-ihmisten elämä on piilossa, yksityistä ja alakulttuurina, eli yleiset saunat, banjat yms ovat kohtaamispaikkoja.
Toisaalta sitten Pietarissa on kulttuuriharrastuksia, esim. queer-tangon harrastamista jo pitkään, mikä meille on jalkautunut vasta melko äskettäin.
1965 edustaa ajatusmaailmaltaan tyypillistä ahdasmielistä homo- ja transvihaajaa, sillä erotuksella että on sallinut ahtaaseen mieleensä miehiset homot, koska sattuu itse olemaan sellainen. Tyypillinen "minä olen oikeanlainen, muut vääränlaisia" -ajattelu.
^ Lue aloitusviestini uudelleen ilman ennakkoasenteita. Opettele kyseenalaistamaan homokuplasi ummehtuneet askelkuviot ja maneerit. Mieti, mitä on vapaus.
Vapaus on ilmaista itseään sellaisena kuin on, ilman että tuntee tarvetta sortaa ketään omien ennakkokäsitysten ja normien kautta. Aika hassua, miten Venäjän homolaki verrattava laki homoille on voimissaan täällä - homojen ei tulisi näkyä eikä kuulua, ei erottua millään lailla klooniarmeijasta. Pyhä Mannerheim sentään, jos vielä naiseksi pukeutuu tai määrittelee itse sukupuolensa.
xxxx: "Vapaus on ilmaista itseään sellaisena kuin on..."
Minulle taas vapautta on päästä eroon riippuvuuksista.
Jos mies haluaa pukeutua naiseksi ja vaatii että hänet täytyy hyväksyä sellaisena mm. työpaikalla jne., voi tätä ajatussuuntaa jatkaa vaikka niin, että jos aikuinen haluaa pukeutua vauvaksi ja käyttää tuttia ja vaippoja myös työpaikalla, niin pitääkö tämän tapaiset kummallisuudet hyväksyä vain siksi että joku haluaa elää ja pukeutua niin? Minusta nämä halut ovat häiriöitä yksilön kehityksessä. Heidät tulisi ohjata johonkin terapiaan kyseenalaistamaan omat päähän pinttymät.
Seta toimii päinvastoin, he nimenomaan kannustavat halukkaita miehiä meikkaamaan ja pukeutumaan naisellisesti. Ja varmasti myös sanovat romuluisellekin äijälle että "nyt menee ihan täydestä" naisena, vaikka lopputulos mustuttaisi enemmän kummitusta. Tämä on arveluttavaa ihmisarvon hyväksikäyttöä, muka vapauden nimissä. Minun on hyvin vaikea nähdä siinä mitään järkeä. Se ei ole vapautta vaan kannustaa orjuuteen.
Jos yksilö tuntee syntyneensä väärään kehoon eli sukupuoleen, sen ymmärrän paremmin ja suon heille mahdollisuuden vaihtaa sukupuoltaan siten kuin katsovat parhaaksi.
Juuri puheet "naiskeksi pukeutumisesta" tai vastaavasti "mieheksi pukeutumisesta" kuvastavat omia päähänpinttymisiä; että hyväksyttävää olisi vaan olla johonkin (kapeaan sukupuoliseen) lokeroon uppoava, ollakseen hyväksytty.
Seta ei kannusta kuvatunlaisia asioita, vaan edistää ajatusta, että kukin meistä voisi olla avoimesti laisensa sukupuolensa ilmaisussaan.
Sukupuolisuudessa on paljon ulottuvuuksia sen välillä, että kokee istuvansa täysin jompaan kumpaan kaksinapaisen sukupuolikäsityksen lokeroon - tai kokee joutuneensa tuossa lokerikossa väärään lokeroon. Osa kokee istuvansa tuon lokerikon välisellä seinällä, osa koko lokerikon ulkopuolella, osa kokee seikkailevansa pitkin lokerikkoa, ja osalle tuo lokerikko on täysin absurdi rakennelma kaikkine vaatimuksineen ja rooleineen.
Empatia on sitä, että kykenee tarkastelemaan asioita muunkin kuin itsensä näkökulmasta.
Panepa 1965 vastakkain kaksi asiaa: 1) mitä menetät tai saat siitä, että annat ihmisten esim. pukeutua siten kuin haluavat (vaikkapa kummitukseksi) - ja 2) mitä ajattelet ihmisen menettävän tai saavan siitä, että esim. annat tämän pukeutua siten kuin haluaa (vaikkapa kummitukseksi)?
En voi asettua 1965 sinuksi, mutta kerro sinä minulle. Itse näkisin omalta kohdaltani, että 1) minä en menetä mitään, mutta näen yhden onnellisemman ihmisen ja 2) tämä ihminen tuskin menettää mitään, mutta voi kokea olevansa onnellisempi voidessaan avoimesti elää elämäänsä sellaisena kuin on.
smo - Seta ei kannusta vaan edistää orjuutta... saivartelua, melkein sama asia.
Homomies saa pukeutua vaikka sammakoksi, mutta ei pidä odottaa taputuksia ja hyväksyntää yleisellä tasolla. En siis tuomitse naiseksi pukeutuvia vaan ihmettelen syytä siihen. Kun naiseksi pukeutuva homomies kaipaa kuitenkin maskuliinista miestä rinnalleen, niin miksi hän pukeutuu naiseksi? Minkälaista homomiestä sellainen voi kiinnostaa? Aikamoinen ristiriita.
Homon elämä itsessään on usein muutenkin vaikeaa, joten miksi tehdä siitä vielä vaikeampaa? Homouden hyväksyminen suuren yleisön parissa on kaukainen unelma, mutta homo-friikin vielä kaukaisempi. Edessäpäin voidaan taputtaa olalle hyväksyvästi, mutta takanapäin nauraa. Siksi en kannustaisi enkä edistäisi kenenkään kehitystä siihen suuntaan. Ja kaapissa olemisessa ei ole mitään vikaa. Kaapista voi tulla kaikki ne, joilla ei ole mitään menetettävää.
1) En menetä mitään, jokainen saa pukeutua niin kuin haluaa. 2) Tämä henkilö saa jatkaa elämäänsä sellaisena silmätikkuna kuin haluaa. Onko hän onnellinen sellaisena? En tiedä, mutta epäilen.
Ihminen voi olla koukussa melkein mihin tahansa. Ja osa meistä viihtyy parhaiten kettingissä kiinni. Queen - I Want To Break Free on siis tässä kontekstissa - I Want To Be Slave.
Jos sinä 1965 tunnet itsesi eheäksi pumppaamalla rautaa salilla, niin hyvä. Jos joku muu tuntee itsensä eheäksi jollain toisella tavoin, niin se vain on niin. Se, että sinä ihmettelet syytä siihen, johtuu vain sinun näkökulmasi kapeudesta.
En minäkään pukeudu "naiseksi", mutta minusta tuntuu hyvältä, kun näen jonkun ihmisen voivan (tai uskaltavan) olla oma itsensä. Sama hyvä mieli valtaa minut, kun joskus näen kaupungilla nuoren poikaparin (omalla kohdallanihan tuo nuoruuden kokemus jäi kaapissa saamatta).
Pidän omalta osaltani huolta siitä, että minun läsnäollessani tällaiseen on tilaa. Toivottavasti sinäkin 1965 olet valmis toimimaan sen puolesta, että (esim. tietyllä tavoin pukeutuvalla) olisi enemmän tilaa olla oma itsensä, ja että tällaista (friikiksi nimittämääsi) ihmistä ei otettaisi silmätikuksi. Tai että ymmärrät katkaista takanapäin siivet tällaiseen henkilöön kohdistuvalta pilkalta ja naurulta - jos sellaista kohtaat.
Mitä menetettävää 1965 sinulla olisi, jos tulet kaapista?
smo: "Mitä menetettävää 1965 sinulla olisi, jos tulet kaapista?"
Ekana saisin leiman otsaan, joka loistais koko ajan. - Mun seksuaalisuus ei kuulu kenellekään.
Tokana en haluu että mua kategorisoidaan seksuaalisuuteni takia. - Haluun olla VAPAA.
Kolmantena en haluu olla housut kintussa. - Se on vain pieni osa mua, enkä puhu nyt munasta ;)
Tunnetko smo montakin kaapista tullutta, jotka ovat katuneet avautumistaan?
En ole koskaan mollannut ketään seksuaalisen suuntautumisen, tai hänen ulkoisen olemuksen takia, enkä näe siihen mitään syytä jatkossakaan. Tykkään ihmisistä.
Minä en koe olevani töissä tai muualla "leima otsassa", vaikka esimerkiksi se kenen kanssa elämääni elän, on ihan yleisesti tiedossa. En koe olevani kategorisoitu asian vuoksi. Minusta olisin jotenkin vaillinaisesti työyhteisön jäsen, jos aktiivisesti välttelisin jonkin asian mainitsemista.
Tiedän henkilöitä, jotka ovat joutuneet kokemaan elämässään kovia avauduttuaan (seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan). Yhdistävänä tekijänä heillä on se, että kyse ei ole aivan viime vuosista ja muu elämäntilanne ei ollut täysin mallillaan. Heistäkään kukaan ei ole katunut, vaan kokenut lopulta saaneensa vapauden elää elämäänsä ilman salailun ja siihen liittyvän varovaisuuden taakkaa.
Minä en voi puhua kuin omalta kohdaltani. Ihan selvä homma puolestani, jos joku kohdallaan kokee, että suomalaisessa yhteiskunnassa kaapistatulo ei ole askel parempaan. En minä voi asiaa selittää muuta kuin oman kokemukseni kautta. Olin teini-iän ja varhaisaikuisuuden kaapissa, ja sitten en enää. Se on perspektiivinä omalle käsitykselleni.
Toki kaapistatulo on oman itsensä paljastamista ja (yhä) asettautumista alttiiksi muiden (osittain uusin silmin tapahtuvalle) arvioinnille. Kyllä minua tavallaan pelotti kertoa asioista muille, kun vasta olin tullut sinuksi itseni kanssa asian suhteen. Olen kuitenkin yhä ja päivä päivältä enemmän sitä mieltä, että tuo hyppy tuntemattomaan kannatti. Minusta minä olen vapaa juuri tällä tavoin. En haluaisi takaisin kaappiin.
