Tanssija, koreografi ja Tanssireatteri ERIn yksi perustajajäsen Tiina Lindfors on vuoden 2015 Vinokino-elokuvafestivaalin suojelija. Hän avaa Vinokino-elokuvafestivaalin perjantaina 23.10. kello 18.30 Turussa.
Lindforsille on myönnetty Suomen kulttuurirahaston palkinto vuonna 1999, Svenska Kulturfondenin palkinto vuonna 2005, Villa Karon pronssipatsas ja Kirkon kulttuuripalkinto vuonna 2011 sekä Pro Dance -palkinto vuonna 1987.
Taiteilijana usein kantaa ottavaksi kuvattu Lindfors muistuttaa Vinokinon keskiviikkona julkaisemassa tiedotteessa, että maailma muuttuu, kun sitä muutetaan:
- Meitä on aina ollut ja tulee aina olemaan: lesboja, homoja, biseksuaaleja, transihmisiä ja mitä kaikkia meitä nyt onkaan. Heterojakin. Meitä on ollut kaikissa kulttuureissa, kaikkina aikoina ja kaikkialla maapallolla. Myös jääkiekkokulttuurissa. Ja Turussa yhtä hyvin kuin Timbuktussa. Me emme ole näkyneet. Meitä on hävettänyt ja meitä on hävetty. Meitä on häväisty, kidutettu ja tapettu. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Puhun imperfektissä, vaikka sama jatkuu lähellä ja kaukana. Venäjälle ei ole pitkä matka. Ugandaan on.
Lindfors muistelee myös mukanaoloaan Setan mielenosoituksessa eduskuntatalon portailla vuonna 1980, jolloin paikalla oli noin 28 ihmistä - ja vertaa sitä Helsinki Priden 35 vuotta myöhempään kulkueeseen, jolloin marssimassa oli 28 000 ihmistä.
- Menneisyydestä on hurrattavana lähinnä sitkeän ja rohkean aktivistijoukon peräänantamaton uurastus. Minäkin pääsin antamaan pienen osuuteni, kirjoittaa Lindfors.
- Setan katutason toimistosta Helsingissä pakenimme pommiuhan alta useamman kerran. HIVin rantautuminen Suomeen oli murentaa kaiken jo tehdyn valistustyön. Mentiin takapakkia, vaikka rikollisia tai luokitellusti sairaita emme yhteiskunnan silmissä enää olleet. Homomiehet omaksuivat liian usein narrin roolin ja lesbot liuottivat ahdistustaan Jallupullojen huminassa. Eikä heistä kukaan ollut syyllinen. Patriarkaalisen konservatismin jyrä on heiluttanut viikatteena yllämme sekä juutalais-kristillistä traditiota että talouden suureita. Yhden kaavan ihmisyyttä on helpompi ohjata, hallita ja lopulta myös määrätä.
- Mutta me emme suostuneet taipumaan. Ihmisyyteen hitaasti kurottuva kulttuurimme on pakon edessä taipunut moneen. Suffragetit taistelivat naisille äänioikeuden, sosiaalidemokratia työläisille oikeudet ylipäätään. Naispapit raivasivat tiensä saarnastuoliin, ja me homot taistelemme edelleen siitä huomisesta, jossa kaikki ovat samanarvoisia. Matka on edelleen pitkä, muttei lainkaan mahdoton. Liisa Virtanen voi tänään olla musta ja Tukholman piispa on avoimesti lesbo. Hurraa valtaville edistysaskelille, jotka vain ja ainoastaan me itse olemme mahdollistaneet.
- Kulttuuri on aina ollut tiheänään homoja ja lesboja. Tottakai; herkkiä, luovia ja sopivan hulluja ihmisiä, jotka ovat elämässä kulkeneet omia polkujaan. Homoseksuaalisuus taiteen aiheena on sen sijaan vaatinut heiltäkin usein ns. ”ulostulon”. Tähän moni ei ole tarttunut tai uskaltanut tarttua. Edelleenkään. Muistan 1980-luvun lesboleffat lähinnä kiemurrellen. Poliittisesti niin oikein, mutta taiteellisesti niin tökerösti toteutettuja tuotoksia, että hiki kihoaa vieläkin. Myös nämä ajat ovat menneisyyttä.
- Vinokinon ansiokas toiminta on jo vuosia tuonut nähtäväksemme kauniita, ravistavia ja taiteellisesti korkeatasoisia elokuvia. Olen ylpeä ja iloinen saadessani olla tapahtuman suojelija. Maailma muuttuu, kun sitä muutetaan, toteaa Lindfors.
24. kertaa järjestettävän hlbti-teemaan keskittyvän Vinokino-elokuvafestivaalin päätapahtumat ovat aiempien vuosien tapaan Turussa 23.–25. lokakuuta ja Helsingissä 6.–8. marraskuuta. Vinokino-elokuvia on nähtävissä myös Oulussa 11.–13. joulukuuta.
Festivaalin järjestää Turun seudun Seta ry.