Psyke ry:n avoin kirje Suomen piispoille vuonna 1972

  • Teema
  • Historia
  • -

Vuoden 1972 alussa Psyke ry lähetti seuraavassa toistettavan avoimen kirjeen Suomen piispoille. Yksikään piispa ei silloin vastannut, ei myöhemminkään. Useat päivälehdet referoivat kirjettä korrektisti. Kirje on julkaistu 96-lehdessä 1-2/1972. Se koostuu lähetekirjeestä ja Psyken kommenteista Suomen ev.lut. kirkon piispojen seksuaalisuutta koskeneeseen paimenkirjeeseen Ajankohtainen asia (1966). (Veli Hyvärinen 10.10.2011)

PSYKE RY:N AVOIN KIRJE SUOMEN PIISPOILLE

Suomen seksuaalilainsäädäntö on vuoden 1971 alkupuolella muuttunut siten, että aikuisten välisistä homoseksuaalisista teoista ei enää rangaista.

Saksan Liittotasavallan evankelis-luterilaiset kirkot ovat samana vuonna esittäneet kantanaan, että kirkon on julistuksessaan päästävä irti moralisoivasta ja tuomitsevasta asennoitumisestaan homoseksuaalisuuteen.

Suomen ev.lut. kirkon virallinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on tuotu julki v. 1966 ilmestyneessä kirjassa "Ajankohtainen asia”, jonka ovat allekirjoittaneet mainitun kirkon piispat yhtä lukuun ottamatta. Kirkko ei ole sen jälkeen virallisesti tarkistanut asennoitumistaan, ja ainakin piispa Kares on vielä v. 1970 julkisuudessa antanut ymmärtää, ettei kirkon kanta tässä asiassa ole muuttunut. Samansuuntaista antoi myös arkkipiispa Simojoki ymmärtää syksyllä 1971.

"Ajankohtaisesta asiasta" käy selvästi ilmi, että sen allekirjoittajien kielteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen perustuu riittämättömiin ja virheellisiin tietoihin tästä ilmiöstä. Kun suurin osa homoseksuaalisista ihmisistä kuuluu kirkon jäsenyyteen, ja kun kirko asennoituminen yhä vaikuttaa voimakkaasti yhteiskunnassa ilmeneviin asenteisiin, toivomme tällä kirjeellä saavamme aikaan sen, että kirkko ottaisi asian uudelleen käsiteltäväkseen ja luopuisi homoseksuaalit tuomitsevasta kannastaan, jotta vältyttäisiin niiltä mielenterveydellisiltä ja muilta haitoilta, joiden uhreiksi seksuaalisesti poikkeavat ihmiset syyttään joutuvat.

Kirkolla on myös suuri vaikutusvalta maassamme harjoitettavaan opetukseen. Tästä syystä toivomme, että se käyttäisi vaikutusvaltaansa vastaisen seksuaaliopetuksen muotoutumiseen sellaiseksi, etteivät vähemmistöihin lukeutuvat nuoret joudu enää sorrettuun asemaan ja että joskus kasvaisi aiheettomasta pelosta ja ahdistuksesta vapaa uusi sukupolvi. Tässä avoimessa kirjeessä vastaamme "Ajankohtaisen asian" sivulla 12 esitettyihin
homoseksuaalisuutta koskeviin väitteisiin.

Uskallamme toivoa, että te ottaisitte esittämämme asian vastaan vakavuudella, jota yhteiskunnan teille tarjoaman pitkäaikaisen koulutuksen ja arvovaltaiset asemanne takia on teiltä oikeus odottaa.
***
Seuraavassa on SUURAAKKOSIN kirjoitettu Ajankohtaisen asian (1966) väittämät (AA), ja pienaakkosin Psyke ry:n (P) vastaus niihin. Tekstistä näkee, että Psyken palkattomat amatöörit eivät tietenkään tienneet kaikkea. Enempi tietenkin hämmentää, että he olivat asioista kumminkin paljon paremmin perillä kuin korkeasti koulutetut ja verorahoilla hyvin palkatut piispat. – Jotkut sanatkin kuvastavat aikaansa, kuten ilmaus ”poikkeavat”. Joitakin jälkiviisaita huomautuksia on merkitty hakasulkeisiin: []. (10.10.2011 Veli Hyvärinen)

***
AA: "SUKUPUOLISEN VETOVOIMAN TUNTEMINEN SAMAA SUKUPUOLTA OLEVIIN HENKILÖIHIN ON TAIPUMUS, JONKA HOITAMINEN KUULUU LÄÄKETIETEEN ALAAN"

P: "Ajankohtaisen asian" mukaan piispat pitävät homoseksuaalisuutta sairautena. Heidän suhtautumisensa on tässä suhteessa samanlainen kuin varhemmin psykiatrian. Nykyaikainen psykiatria on kuitenkin osoittanut, ettei homoseksuaalisuutta voi pitää sairautena minkään sellaisen kriteerin perusteella, jolla sairautta yleensä mitataan. Jonkin ilmiön määritteleminen sairaudeksi sinänsä ei ole objektiivista suhtautumista tarkasteltavaan ilmiöön.

Tässä vastauksessa tarkoitamme homoseksuaalisuudella muuten samaa kuin piispatkin, siis sukupuolisen (eroottisen) vetovoimaa tuntemista samaa sukupuolta oleviin ihmisiin. On järkevää määritellä homoseksuaalisuus juuri halun suuntautumisen perusteella. Tällöin homoseksuaalisuuden piiriin tulevat luetuiksi ihmiset, joita ilmiö koskee henkilökohtaisesti, ilmenipä tämä taipumus sitten avoimena, salattuna tai niinkin torjuttuna että se näkyy homoseksuaalisuuden affektiivisena vastustamisena samoin kuin myös voittopuo-lisesti heteroseksuaalisten ihmisten satunnaisina, myönteisinä, eroottissävyisinä tunteina oman sukupuolen edustajiin.

Ihmisen eroottisuus (seksuaalisuus) toimii tunnetusti voittopuolisesti henkisellä alueella, hänen seksuaalisia toimintojaan säätelee isojen aivojen kuorikerros. Verrattuna varsinkin alempien eläimien aivotoimintoihin ihmisen henkiset toiminnot ovat tavattoman laaja-alaisia. Täten on ymmärrettävissä, miksi homoseksuaalisuus kuuluu olennaisena ja luonnollisena osana siihen rikkaaseen moninaisuuteen, mitä ihminen on. Tällä kaikella on tietysti biologinen taustansa. Luonnon vaihtelun lainalaisuuksia tuntevalle homoseksuaalisuus on täysin mielekäs, tiettyihin
tilastollisiin välttämättömyyksiin perustuva vähemmistöilmiö.

Tilan puutteen vuoksi asian tätä puolta ei voida tarkastella tässä laajemmin. Lyhyesti voidaan kuitenkin todeta, että kysymykseen, miksi homoseksuaalisuutta on olemassa, on täsmälleen sama vastaus kuin kysymykseen, miksi ihmislaji luomakunnan hienoimman toimivana olentona on olemassa.

Inhimilliselle kanssakäymiselle homoseksuaalisuudella on mielekäs tehtävä. Se on sosiaalisesti myönteinen voima, samalla tavalla kuin heteroseksuaalisuuskin. Homoseksuaalisuus helpottaa saman sukupuolen yksilöiden välistä kommunikointia, se helpottaa monien ammattien harjoittamista ja lopulta se olemassaolollaan auttaa meitä ymmärtämään olemassaoloamme luomakunnan osana.

AA: ”KRISTILLISEN USKON JA SOPIVAN LÄÄKÄRINHOIDON AVULLA SAADAAN HOMOSEKSUAALINEN TAIPU-MUS HILLITYKSI SILLOINKIN KUN SE EI HÄVIÄ.”

P: Kristillisen uskon vaikutusta ilmiöön ei liene tutkittu. Voimakas usko voi ilmeisesti pidättää tekemästä konkreettisia homoseksuaalisia tekoja, mutta ei varmaankaan muuta heteroseksuaaliseksi. Jos ihminen tulee pidättäytymällä onnelliseksi, ei kenelläkään ole tietenkään moittimista. Ratkaisu on kunkin yksilön oma asia. Eri asia on, millä hinnalla tämä monissa tapauksissa saavutetaan. Koska useimmat ihmiset kokevat eroottisen rakastumisen hyvin kauniiksi ja voimakkaaksi, elämän mielekkyyden perustaksi, voi sen kieltäminen olla mielenterveydelle vaarallista. Tästä on psykiatrian ja mielisairaaloiden asiakirjoissa todistuksia hyvin runsaasti.

Kieltäessään parhaan, mitä ihmisillä on, kyvyn rakastaa, kirkko ei varmaankaan voi olla sillä asialla, millä väittää olevansa.

Lääkärinhoidolla homoseksuaalisuutta ei yleensä voi muuttaa miksikään. Jo kansantaloudellisesti ajatus on järjetön: yli sadan tuhannen suomalaisen homoseksuaalin hoitoon saattaminen vaatisi monta tuhatta erikoiskoulutuksen saanutta lääkäriä. Hoito maksaisi yhteiskunnalle arviolta noin 200 miljoonaa markkaa vuodessa. Ja tuloksena olisi korkeintaan se, että muutamia prosentteja näistä ihmisistä saataisiin muuttumaan hiukan toisenlaisiksi kuin he ovat luonnostaan, eikä kukaan — lääkäreitä lukuun ottamatta — hyötyisi millään tavalla tästä. Tietysti homoseksuaalit tarvitsevat joskus lääkärinhoitoa niin kuin heteroseksuaalitkin. Mahdollisesti heidän [homojen ja lesbojen] alistettu asemansa ilmenee jonkin verran keskimääräistä suurempana alttiutena sairastua sekä psyykkisesti että fyysisesti. Tähän on tietysti syyllinen ympäristö ennakkoluuloineen, eikä kirkon osuus ennakkoluulojen ylläpitäjänä ole suinkaan pienin.

AA: "VAIKKA HOMOSEKSUAALINEN EI AINA OLEKAAN ITSE VASTUUSSA TÄMÄN TAIPUMUKSENSA SYNNYSTÄ, ON JOKAINEN VELVOLLINEN PIDÄTTÄYTYMÄÄN SEN TOTEUTTAMI-SESTA, SAMOIN KUIN TERVEELLÄ SUKUPUOLIVIETILLÄ VARUSTETTU ON SIIHEN VELVOLLINEN AVIO-LIITON ULKOPUOLELLA." x)
x) Virkkeellä piispat eivät tarkoittane sitä, mitä se sisältää, eli että "terveellä sukupuolivietillä" varustettu ihminen olisi velvollinen homoseksuaalisuuteen avioliiton ulkopuolella!

P: Virke on harhaan johtava. Kukaan homoseksuaalinen ihminen ei voi olla vastuussa taipumuksensa synnystä sen kummemmin kuin kukaan heteroseksuaalinen olisi saavuttanut seksuaalista suuntautumistaan omien tekojensa avulla. Seksuaalinen suuntautuminen määräytyy nimittäin jo ennen kouluikää. Sen ikäisellä ei yleensä ole mahdollisuutta valita elinympäristöään eikä ainakaan perinnöllisiä ominaisuuksiaan.

Homoseksuaalisen taipumuksen toteuttaminen on tietysti moraalinen kysymys, vaikka seuraamustensa vakavammuuden takia heteroseksuaalisuuden toteuttaminen on vielä suurempi moraalinen kysymys. Avioliiton ulkopuolisista suhteista puhuttaessa on pohjimmiltaan tietysti kysymys siitä, mitä avioliitolle tarkoitetaan. Avioliitto voitaneen yleisesti määritellä kahden ihmisen keskinäiseen sopimukseen perustuvaksi liitoksi, jonka tarkoituksena on puolisoiden eroottisten tarpeiden tyydyttäminen, onnelliseksi tuleminen ja mahdollisten lapsien hoivaaminen. Homoseksuaalisiin liittoihin voidaan katsoa soveltuvan saman moraalin kuin lapsettomiin heteroseksuaalisiin liittoihin, tai ottolapsen ottaneisiin pareihin, mikäli homoseksuaalisilla pareille varataan oikeus adoptoida lapsia.

AA: "RAAMATTU Ei SUOTTA PUHU TÄSTÄ SYNNISTÄ VAROITTAVIN SANOIN"

P: Ensimmäisessä ja toisessa virkkeessä piispat puhuivat homoseksuaalisuudesta "sairautena", tässä "syntinä". Tämän mukaan piispat siis pitävät sairautta syntinä. Tämä on niin hämmästyttävää, ettei siitä voi lausua enempiä kommentteja.

Raamatussa on mainintoja homoseksuaalisuudesta varsin vähän ja melko sattumanvaraisissa yhteyksissä. Maininnat ovat lisäksi täysin ristiriitaisia.

III Moos. 18:22 kuuluu: "Älä makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, se on kauhistus". Tämä juutalaisilla säädetty kielto tuntuu ehdottomalta, mutta on huomattava, että sen täytynee tarkoittaa ns. anaalicoitusta, joka on kansainvälisten tutkimuksien mukaan likimain yhtä harvinaista homoseksuaalisissa kuin heteroseksuaalisissakin suhteissa (n. 8% molemmista ryhmistä). Kielto ei siis ilmeisesti koske tavallisimpia homoseksuaalisia suhteita. Lisäksi kannattaa muistaa, että Mooseksen kirjoissa juutalaisten synneiksi luettiin mm. sianlihan syöminen ja lukemattomia muita toimia, joita evankelis-luterilainen kirkkomme ei pidä enää lainkaan synnillisinä. Emme tiedä, miksi kirkkomme katsoo toisia juutalaisilla säädettyjä kieltoja historiallisesta perspektiivistä ja hylkää ne ja pitää toisia voimassa. (Juutalaisten miesten maksaminen miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan kiellettiin lähinnä kansallisista syistä kun haluttiin torjua ympäröivien kulttuurien kulttimenojen leviäminen juutalaisuuteen.) Toisaalta Vanhan Testamentin Samuelin kirjoissa tavataan hyvin myönteinen suhtautuminen kahden miehen väliseen rakkauteen (esim. 1. Sam. 18:1 ja 3, 19:1, 20.17, 2. Sam. 1:23 ja 26). Luterilaisen uskonnon perustana opetetaan olevan Jeesus Kristus, josta kerrotaan Uuden Testamentin evankeliumeissa. Niissä ei ole sanaakaan miesten tai naisten keskeisiä suhteita vastaan. Jeesuksen opetuksen keskeinen idea on rakkaudenoppi. Ei ole mitään syistä olettaa etteikö Jeesus hyväksynyt eroottista rakkautta, myös homoeroottista.

Esimerkiksi Johanneksen evankeliumin 13. luvun 23. jakeesta voimme lukea: "Ja eräs hänen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus rakasti, lepäsi aterioitaessa Jeesuksen syliä vasten". Koko Johanneksen evankeliumia sävyttää apostoli Johanneksen suuri kiintymys Jeesukseen. Varsin puhuvia ovat Joh. 19:20, 20:2, 21:7 ja 20., samoin Johanneksen ilmestyskirja. Tulkinnanvaraisempia esimerkkejä on muissakin evankeliumeissa.

Apostoli Paavalin suhtautuminen seksu-aalisuuteen on ollut lähes fanaattisen kielteistä. Lyhyesti sanottuna Suomen ev.lut. kirkko onkin suhtautumisessaan seksuaalisuuteen Paavalin kirkko eikä Jeesuksen seurakunta.

AA: ”HOMOSEKSUAALISUUDEN VAARALLISUUDESTA ON OLTAVA SELVILLÄ, SILLÄ SE LEVIÄÄ JA TUOTTAA TURMIOLLISTA VAIKUTUSTA SUOJATTOMIIN YKSILÖIHIN"

P: Virkkeen sanoakaan kohta ei vastaa todellisuutta. Virkkeessä ei käy ilmi, eivätkä piispat ole muissakaan yhteyksissä selittäneet, mitä he tarkoittavat homoseksuaalisuuden 'vaarallisuudella’. Tosin se olisi vaikeaakin, sillä homoseksuaalisuus on sekä fyysisesti että psyykkisesti täysin vaaratonta, silloinkin kun sitä harjoittavat nuoret ihmiset. (Samaa ei voida aina sanoa esim. nuoriin tyttöihin kohdistuvasta heteroseksuaalisesta toiminnasta). Ainoa vaara on siinä, että homoseksuaalit itse joutuvat usein kärsimään heihin kohdistetusta painostuksesta. [Aidsia ei vielä
silloin ollut, ja koskeehan se vastuuttomia heteroita yhtä hyvin kuin homojakin].

Väite, että homoseksuaalisuus olisi leviämään päin, ei perustu mihinkään tutkittuun tietoon. Päinvastoin tiedämme, että homoseksuaalisuutta on esiintynyt aina ja kaikkialla. Kulttuurit tosin säätelevät sen ilmene-mismuotoja samoin kuin heteroseksuaalisuudenkin. Säätelyn lainalaisuudet ovat moni-mutkaisia. Esimerkiksi kielteinen suhtautuminen seksuaalisuuteen näyttää lisäävän pakonomaista homoseksuaalisuutta.

Mahdollisesti piispat tarkoittavat homoseksuaalisuuden leviämisellä sitä, että ilman tiukkaa kuria homoseksuaalit viettelisivät heteroseksuaalisia homoseksuaalisiksi. Pelko on täysin aiheeton ja kääntyy tarkemmin analysoituna itseään vastaan. Iässä, jossa seksuaalinen toiminta on mahdollista, ei seksuaaliseen suuntautumiseen enää voi vaikuttaa. Ja juuri sama ahdistunut suhtautuminen seksuaalisuuteen yleensä, jonka yhtenä ilmenemismuotona on homoseksuaalisuuden vastustaminen, estää monia ihmisiä vapautumasta heteroseksuaaliseen käyttäytymiseen.

"Turmiollisella vaikutuksella suojattomiin yksilöihin” "Ajankohtainen asia” tarkoittanee mahdollisia lapsiin tai nuoriin kohdistuvia homoseksuaalisia tekoja. Niitä ei tietenkään pidä hyväksyä ilman muuta, vaikka aloitteen tekijä olisi hellyydenkaipuinen lapsi tai nuori ja vaikka teoista ei olisi muuta haittaa kuin omien vanhempiensa [lasten omien vanhempien] kauhistumisesta säikähtäminen.

Kaikki tehdyt tutkimukset osoittavat, että homoseksuaalit kohdistavat lapsiin suhteellisesti huomattavasti vähemmän toimintaansa kuin heteroseksuaalit. Muutenkin homoseksuaalinen väkivalta on lähes tuntematon ilmiö, heteroseksuaalinen tuiki tavallinen (esimerkiksi avioliitoissa).

Tämä on hyvin usein esitetty väite, mutta ei siitä huolimatta ole totta. Ei ole olemassa minkäänlaista objektiivista tietoutta homoseksuaalisuuden runsauden vaihteluista eri aikakausina. Sodomaa ja Gomoraa sekä Rooman valtakunnan tuhoa on käytetty esimerkkeinä väitteen "todistamiseksi" historiallisesti. Aivan yhtä hyvillä historiallisilla esimerkeillä voisimme kuitenkin "todistaa", että homoseksuaalisuus olisi aina ollut erityisen korkealle kehittyneen kulttuurin merkki (mm. Kreikassa).

Aikakirjoihin merkityt tiedot homoseksuaalisuudesta ovat niin sattumanvaraisia, ettei niistä voida tehdä mitään yleisiä johtopäätöksiä yllä olevan väitteen todistamiseksi tai kumoamiseksi. Ainoa minkä tiedämme on, ettei ole todistettavasti ollut yhtäkään aikakautta, jolloin homoseksuaalisuutta ei olisi esiintynyt. Ensimmäiset pätevät tutkimukset homoseksuaalisuuden suhteellisesta runsaudesta tehtiin 1940-luvun loppupuolella. Ainakin kätkettynä "Ajankohtaisen asian” yllä olevaan virkkeeseen sisältyy väite, että homoseksuaalisuus olisi jotenkin tekemisissä siveellisen rappeutumisen kanssa. Tätä on syytä tarkastella lähemmin. Joudumme tällöin ensiksi määrittelemään, mitä tarkoitamme siveellisyydellä. Siveellisyyskäsitteet ovat tunnetusti riippuvia vallitsevasta kulttuurista. Oman kulttuurimme siveellisyyskäsitteestä voinemme sanoa, että sillä tarkoitetaan sellaista elämää ja toimintaa, joka tähtää onnellisuuden lisäämiseen ja haittojen vähentämiseen, erityisesti seksuaalielämässä. Siveellisyyttä edistäisivät siis hellyys, huolehtivaisuus, luotettavuus, anteeksiantavuus, rehellisyys, vastuun-tunto. Siveetöntä taas olisi esimerkiksi toisen ihmisen itsekäs hyväksikäyttö, väkivaltaisuus, vastuuttomuus, pettäminen. Voidaan heti havaita, että sekä heteroseksuaalisuutta että homoseksuaalisuutta voidaan harrastaa sekä siveellisesti että siveettömästi. Eroa on vain siinä, että heteroseksuaalisuus tarjoaa suuremman mahdollisuuden toisen ihmisen alistamiseen ja väärinkäyttöön (miehen alistaessa suuremmalla fyysisellä voimallaan ja yhteiskunnallisten instituutioiden tuella naisen) ja homoseksuaalisuudelta taas puuttuu yhteiskunnan tuki, mikä mahdollistaa väärinkäytökset homoseksuaaleja kohtaan.

AA: "KRISTITTYJEN ASIANA ON TEHDÄ VOITAVANSA NIIDEN IHMISTEN AUTTAMISEKSI, JOTKA SYYSTÄ TAI TOISESTA OVAT JOUTUNEET TÄMÄN
TAIPUMUKSEN VALTAAN, JA KOHDELTAVA NÄITÄ LÄHIMMÄISIÄ YMMÄRTÄMYKSELLÄ"

P: Niinpä.

Tätä viimeistä virkettä lukuun ottamatta "Ajankohtaisen asian" homoseksuaalisuutta käsittelevä jakso on epäkristillinen ja lisäksi ristiriidassa Suomen allekirjoittaman Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kanssa.

Kirkko voisi kuitenkin auttaa vaikutusvallallaan homoseksuaaleja suuresti. Ensiksi sen olisi muutettava tähänastista asennoitumistaan täysin. Kirkon olisi käytettävä arvovaltaansa kouluissa ja armeijassa harjoitet-tavan seksuaaliopetuksen muuttamiseksi myös poikkeavasta seksuaalisuudesta asiallisesti ja rauhoittavasti tiedottavaksi ja virheellisiä asenteita oikovaksi niin, että uusien kasvavien sukupolvien ei enää tarvitsisi kokea sitä epäinhimillistä ahdistusta, minkä ympäristön kielteinen suhtautuminen nuoressa, itsensä poikkeavaksi havaitsevassa aiheuttaa. On aivan selvää, että esimerkiksi meillä tällä hetkellä vuosittain tehtävästä noin 1000 itsemurhasta huomattava osa aiheutuu yksinäisyydestä, johon yhteiskunnan kielteinen suhtautuminen on monen poikkeavan ajanut. Kirkon syyllisyys on tässä melkoinen, joskaan se ei ole ainoa syyllinen. Muista voitaisiin mainita esim. työnantajat, lehdistön harjoittaman ilmoitussensuuri, vuokranantajat, työtoverit, omaiset ja monet niistä ihmisistä, joiden kanssa poikkeava joutuu tekemisiin.

Kommentoi juttua ja keskustele aiheesta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!