Homokulttuuri ja homokulttuuri

  • Teema
  • Historia
  • (päivitetty )
  • -

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimitukselle syksyllä 1995 tarjottu mutta julkaisematta jäänyt kommentti:

Homokulttuuri ja homokulttuuri

HS:n kuukausiliitteen Ajantiedossa oli 19.8.1995 empaattinen artikkeli Homokulttuuri elää vain öisin. Se kuvasi helsinkiläisen kapakkaelämän kirjavuutta.

Ilman monimuotoisuutta voisimme todella huonosti, joten juttua luki mielikseen. Kuvatessaan homovähemmistön sosiaalisen pakkopaidan erästä kaitaa lievettä juttu myös onnistui.

Mutta oliko artikkelin kirjoittaja huomannut, miten hataria muutamat hänen käyttämänsä käsitteet ovat?

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Ensiksi tuo "homokulttuuri". Mitähän se saattaisi merkitä? Ei ainakaan mitään niin rajallista kuin että "homokulttuuri elää vain öisin", kuten otsikko kategorisesti väitti. Ja senkin kapakoissa, kuten teksti todisti.

Kaiketi homot ja kulttuuri jota he elävät ja luovat, ovat olemassa ensi sijassa kapakoiden ulkopuolella ja myös päivällä.

Öisin useimmat homoistakin lienevät unessa, osallistumassa ihmislajin yhteisten unikuvien katseluun. Valveilla he ilmeisesti ovat etupäässä kotona, työpaikoilla, sorvin, lypsykoneen tai näyttöpäätteen ääressä, kynä, kirves, lapio tai vaikka kauha kädessä, ruokakaupoissa, lenkillä, kylässä, sukuloimassa, luonnossa, tv:tä töllöttämässä. Ikävä kyllä, myös viinaa kittaamassa.

Miten ihmeessä siis ns. homojen osallisuus ns. kulttuuriin voitaisiin nähdä vain homokapakoiden kautta? – Jos niin olisi, silloin homojen kaikki kapakoiden ulkopuolella tekemä kuuluisi kai valtakulttuuriin, jota ilman lehtiin kirjoittelua pidetään heterokulttuurina. Tšaikovskin musiikki olisi heterokulttuuria, Michelangelon mieskuvat, Viscontin tai Paražanovin elokuvat, Turingin tietokone, useiden maalari- tai tanssimestariemme luomukset tai tuntemattoman homon laatima tietokoneohjelma, ojakin jonka maalaishomo kaivaa kaupunkilaisille ruokaa kasvattaakseen - heterokulttuuria kaikki!

Sitten muutamat yksittäiset käsitteet. "Lippalakkipäinen nahkahomo", "hörhelö" ja "drag-asuinen glamour-naishahmo" virkistävät toki silmää - mutta mitä tekemistä niillä on homouden kanssa? Ei paljon mitään, sinänsä. Kyseessähän ovat pukeutumistavat, fetišismi, transvestismi ja sellaiset. Transvestiitit esim. ovat pääsääntöisesti heteroita. Heitä kertyy homokapakoihin siksi, että he käsittävät homot suvaitsevaisiksi.

Entäpä "heteronoloinen homo"? – Jos sellainen otus olisi olemassa, olisi oltava myös "homonoloinen homo", "heteronoloinen hetero" tai "homonoloinen hetero"!

Tällaisessa nimittelyssä on kovin vähän tolkkua siksi, että homomiehet ja heteromiehet ovat hyvinkin saman oloisia, ja suurin osa lesboista on ihan tavallisenoloisia naisia. Nimitys "heteronoloinen homo" ilmentää vain käyttäjänsä harhaista käsitystä siitä, että homot muka olisivat erikoisen näköisiä. – Ei sillä, etteivät saisi olla; ja sitä kai Minna Lahtikin tarkoitti.

Toivottavasti tutkija Annika Tepon julkaisu on näissä termi- ja asiakysymyksissä HS:n artikkelia analyyttisempi.

Veli Hyvärinen, miehenoloinen mies, Helsinki

Kommentoi jutun aihetta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!