Fredrik Suuri rakennutti Berliinin kupeeseen Potsdamiin Sanssoucin linnan vuosina 1745–1747. Linna on edelleen kiinnostava päiväretken aihe.
Friedrich II:n eli Fredrik Suuren isä oli tyrannimainen "sotilaiden kuningas" Friedrich Wilhelm I. Tämä yritti karsia pojastaan kaikki tyttömäiset harrastukset ja kasvatti häntä ankaraan sotilaskuriin. Kurituskin tehtiin julkisesti. Jo kolmivuotiaana isä antoi pojalle pistoolin leikkikaluksi, kun poika aina alkoi parkua kuullessaan kovan pamauksen. Pelko oli saatava pois. Isä vihasi ajatusta, että pojasta tulee surkimus. Mutta varttuessaan poika oli kiinnostunut runoudesta ja musiikista. Ja äiti rohkaisi poikaa olemaan oma itsensä. Äiti oli englantilainen prinsessa, ja hän hankki pojalleen huilunsoiton opetuksen. Lapsuudessa Fredrikistä piti huolta myös vanhempi sisar Wilhelmine, joka sitten myöhemmin kirjoitti heidän lapsuudestaan. Välillä sisar oli Fredrikin ainoa uskottu henkilö.
Ankara isä kuoli ja 28-vuotias poika astui valtaistuimelle. Hän jäi historiaan Fredrik Suurena. Hän syventyi taiteisiin, filosofiaan ja kirjallisuuteen. Hän oli huilisti ja mainio harrastelijasäveltäjä. Jo ensimmäisenä monarkkivuotenaan hän kutsui Berliiniin taiteilijoita, julisti lehdistönvapauden ja julkaisi tutkielman monarkin velvollisuuksista. Siinä ohessa hän kävi myös sodan Sleesiassa. Sodassa hän oli ankara ja antoi kovia rangaistuksia rintamakarkureille.
Hovin pito tuli kalliiksi. Hänellä oli lisäksi kalliita harrastuksia kuten kauniisti kaiverretujen ja helmin koristeltujen tupakka-askien keräily.
Fredrikin ihmissuhteet ovat olleet jännittäviä. 18-vuotiaana hän armeijan upseerina yritti paeta Englantiin ystävänsä Hans Hermann von Katten kanssa. Heidät vangittiin ja Katte teloitettiin Fredrikin läsnäollessa. Isä uhkaili ottaa perimysoikeuden pois ja panna kuninkaaksi toisen veljeksen August Wilhelmin. Seurasi pakkoavioliitto Elisabeth-Christine von Braunschweig-Bevernin kanssa 1733. Isän kuoltua Fredrik karkotti vaimonsa toiseen linnaan, Schönhauseniin. Sen jälkeen kuninkaan linnassa ei juuri naisia siedetty. (Schönhausen on Pankovin suuntaan menevän metrolinjan pääteaseman lähellä, ja näkemisen arvoinen paikka, jossa mm. Gorbatsovit asuivat Berliinin vierailullaan 1980-luvun lopussa.)
Fredrikin ja hänen veljensä Heinrichin homoseksuaalisuus olivat hovissa julkinen salaisuus. Vähintään platoninen suhde syntyi sihteeriin ja kirjalliseen apulaiseen Claude Etienne Dargetiin. Julkirivossa homorunossa Palladium (1749) yksityissihteeri nousee sankariksi.
Voltaire oli vakiovieras kuninkaanlinnassa. Tämä kuvasi kuninkaan aamurituaaleja, kun kuningas halusi kadetin, luutnantin tai hovipojan tyydyttämään itseään. Liekö totta tai vain pahaa puhetta. Siitäkin kerrotaan huhuja, että kun Fredrik halusi lähempää tuttavuutta johonkin alaiseensa, hän "vahingossa" pudotti nenäliinansa tämän edessä. 1700-luvulla aatelisten piirissä ei ollut tiukkaa jakoa homo-hetero, vaan kaikilla saattoi olla myös homokokemuksia. Silloin nuoruus vietettiin kadettioppilaitoksissa miesten kesken. Naiset olivat hyvin etäinen asia, ja myös pelottavia syfiliksen vuoksi.
Myös veli Heinrich, veljessarjan kolmas, on kiinnostava. Hänkin oli sotapäällikkö, mutta myös taiteiden ystävä. Palatsi Rheinsberger "Musenhof" on edelleen nähtävyys. Sotapäällikkönä häntä pidettiin humaanimpana ja sympaattisempana. Hän joutui elämään veljensä varjossa. Sodan ristiriitatilanteissa hän aina yritti ensin neuvotella. Taistelua oli vältettävä viimeiseen saakka. Olihan kyse ihmisistä, jotka jäivät virumaan tai kuolivat haavoihinsa. Heinrich oli niin hyvä, että Fredrik Suuri piti häneen etäisyyttä. Heinrichilla oli useita pidempiä parisuhteita miehiin. Heinrichin linna on edelleen olemassa
http://www.in-berlin-brandenburg.com/Brandenburg/Landkreise/Ostprignitz-Ruppin/Infos/Rheinsberg_0i989k8.html
Entä Fredrik Suuri ihmisenä? Hänen lahjansa olivat muualla kuin monarkkina olemissa. Hän oli melko avoimesti homo. Ja hänen hovipoikansa olivat kuuluisia. Vaimonsa kanssa hän oli yrittänyt "sillai", mutta se ei onnistunut. Isälle hän oli kertonut toisenlaisen version siitä yöstä. Jonkinlainen syvempi ihmissuhde Fredrikillä oli ilmeisesti kamaripalvelijaansa Michael Fredersdorfiin. Kamaripalvelija tuli kuvioihin, kun Fredrikin Katte-ystävä oli kuollut ja hän tarvitsi lohduttajaa. Michael Fredersdorf oli luonnollinen, vankka kansanmies. Fredrikin kirjeet Michaelille olivat herkkiä. Heillä varmaan oli myös seksiä, muttta myöhemmin Fredrik ilmeisesti vain sublimoi. Vanhempi veli August Wilhelm huomasi asian, ja muistutti, ettei Fredrikin pidä laiminlyödä libidoaan.
Homoseksuaalisuudesta tuli tabu vasta 1800-luvulla. Silloin myös alettiin kirjoittaa uudelleen Fredrik Suuren henkilökuvaa. Ei käynyt päinsä, että merkittävä kuningas olisi kiinnostunut miehistä. Heinrich-veljen homoseksuaalisuutta ei ole pystytty pyyhkimään yli.
Historioitsija Eva Zieburan haastattelu Tagesspiegelissä
http://www.welt.de/print/wams/kultur/article13815855/Das-etwas-andere-Preussen.html
