Venäjällä "Elämä tsaarin puolesta"-oopperaa pidetään yleisesti maan ensimmäisenä klassisena ja kansallisena oopperana, ja sen luojaa Mihail Glinkaa pidetään venäläisen oopperakoulun perustajana. Tässsä kuussa Mariinski teatteri herättää henkiin tämän oopperahelmen joka oli ensimmäisenä ohjelmistossa kun teatteri avattiin vuonna 1836.
Tämä uusi produktio jota esitetään 30.5. ja 1.6. on samalla säveltäjä Glinkan syntymän 200-vuotisjuhlatapaus. Ooppera sijoittuu vuoteen 1612 ja pohjautuu hyvin löyhästi legendaan venäläisestä talonpojasta Ivan Susaninista joka oli kotoisin Kostroman kylästä, ja joka pelasti Romanov dynastian perustajan Mihail Romanovin. Tämän vuonna 1836 sävelletyn oopperan uskotaan saaneen innoituksensa venäläisten voitosta Napoleonin sodassa 1812. Säveltäjä keskusteli aiheesta oman aikansa kirjallisen eliitin kanssa, näihin keskustelutovereihin kuuluivat mm. Alexander Pushkin, Nikolai Gogol ja Vasily Zhukovski, näistä viimeinen myös tarjoutui vapaaehtoisesti kirjoittamaan oopperaan libreton. Lopulta libreton viimeisteli paroni Yegor von Rozen.
"Mielestäni henkilökohtainen ja humaani Susanin tarina tässä oopperassa oli aivan yhtä tärkeä säveltäjälle kuin venäläisen kulttuurisen identiteetin etsiminen," sanoo Dimitri Chernyakov, tulevan Mariinski-teatterin produktion ohjaaja. "Sen voi kuulla monissa oopperan kohdissa."
Neuvostoaikana oopperaa esitettiin useina huomattavasti muunneltuina versioina. Oopperan isänmaallinen henki vetosi kommunisteihin mutta he eivät selvästikään voineet antaa Susanin uhrautua monarkin nimissä. Niinpä Mihail Romanov korvattiin partisaanijohtaja Kuzma Mininillä ja hänen sotilaillaan (jotka taistelivat Moskovan vapauttamiseksi 1612). Vieläkin sitä esitetään useissa venäläisissä oopperataloissa, Bolshoi teatteri mukaanlukien, nimellä Ivan Susanin.
Ohjaaja haluaisi yleisön tunnistavan itsensä produktiosta. Lavasteet ovat sekoitus eri elementtejä eri aikakausilta, 17. vuosisadan puvuista suurennettuihin valokuviin 1950 luvulta. "Ooppera tutkailee venäläisten itsensä löytämistä, ja luonnollisesti niin tekee produktionikin," Chernyakov sanoi. "Mutta kaikkein viimeisimpänä tahtoisin että työni nähdään
enemmän sosiaalisena tulkintana kuin taiteellisena työnä. En käytä teatteria sosiaalisiin tarkoituksiin."
"Jokaisella on oma kuvansa ja käsityksensä Venäjästä, ja tämä juuri on se tärkein asia minulle," hän lisäsi.
"Tulos ei ole ehkä lähelläkään todellista elämää vaan esittää kaiken hyvin idealistisena. Tahdon tuoda itseni mahdollisimman lähelle lapsen käsitystä asioista, tämä on mielestäni kaikkein luonnollisinta."
"Kaikki on omaa käsitystäni, en pyri visualisoimaan sitä mitä muut ihmiset ovat sanoneet Venäjästä," hän sanoi. "Yleisö voi olla siitä varma että kaikki mitä he tulevat näkemään, on todella vilpitöntä."
"Elämä tsaarin puolesta" Mariinski-teatterissa pyrkii kertomaan yleisöille paljon enemmän kuin sen tarinan joka on painettu librettoon, niin musiikillisin kuin visuaalisinkin keinoin. "Tietenkin on mahdotonta siirtää vuoden 1612 tapahtumia nykypäivään mutta yleisöt näkevät Venäjän historian eri aikakausien eri periodit."
(Lähde: The St. Petersburg Times, 06.05.2004)