Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8. artikla määrittelee, että seksuaalielämä on olennainen osa ihmisen persoonallisuuden toteuttamista. 30 vuotta sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin teki ratkaisun asiassa Dudgeon v. UK. Siinä pohjoisirlantilainen homoaktivisti ja laivanselvittäjä Jeffrey Dudgeon vei asiansa ihmisoikeustuomioistuimen ratkaistavaksi. Ulsterin poliisi oli kuulustellut häntä seksitavoista. Asia tuli ihmisoikeustuomioistuimelle 1975 ja vuonna 1979 kuulemisen jälkeen asia otettiiin ihmisoikeustuomioistuimessa käsittelyyn. Huhtikuussa 1981 asiaa oli käsittelemässä koko 19 tuomarin joukko.
Lokakuun 22. päivänä 1981 oikeus päätti, että Pohjois-Irlannin laissa oleva homoseksuaalisen kanssakäymisen kielto oli vastoin artiklaa 8. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa nimenomaan sanotaan, että julkinen viranomainen ei voi rikkoa ihmisen yksityisyyden suojaa muulloin, kuin erikseen demokraattisesti määritellyissä erittäin painavissa tapauksissa. Dudgeon voitti oikeudessa äänin 15-4.
Oikeus totesi, että vaikka jotkut ihmiset pitävät homoseksuaalisa suhteita epämoraalisina ja vastenmielisinä, se ei riitä rangaistuksen määräämiseen, kun on kysymys aikuisista ja keskinäisestä yhteisymmärryksestä. Oikeus ei ottanut kantaa suojaikärajoihin. Niihin palattiin vasta vuosia myöhemmin.
Oikeuden päätös ei poistanut kokonaan lainsäädännön ongelmia Euroopasta. Vuonna 1983 David Norris vei Irlannin lainsäädännön (homoseksin totaalikielto) ihmisoikeuskomissiolle. Lokakuun 26. päivänä 1988 se asia ratkaistiin ihmisoikeustuomioistuimessa ja Irlannin todettiin rikkoneen artiklaa 8. Vuonna 1993 oli esillä Kyproksen lainsäädäntö (totaalikielto). Vuonna 1998 Kyproksen lainsäädäntö muutettiin. Kyproksen pohjoisosassa eli turkkilaisessa osassa kielto on edelleen voimassa.