TV1:n historia-dokumentti Kruppin suvun vaiheista nähtiin uusintana ja dokumentti tulee pian Areenaan. Kruppit olivat terästehtailijoita, ja Hitlerin sotakoneisto sai Kruppilta tarvitsemaansa sotavarustusta. Sodan jälkeen terästehtailija Alfried Krupp oli kuusi vuotta vankilassa sotasyyllisenä. Hänen tuomionsa kuitenkin lievennettiin ja suku sai takaisin tehtaansa.
Suvun suuri huolenaihe oli Alfriedin ainoa poika ja perijä Arndt, koko nimeltään Arndt von Bohlen und Halbach. Isä ja äiti olivat eronneet muutama vuosi avioliiton solmimisen jälkeen 1940-luvun alussa, ja poika kasvoi äitinsä luona. Kun Arndt varttui aikuiseksi, isä loi häneen uudelleen yhteyden. Ajatus oli, että pojasta tulisi Kruppin terästeollisuuden uusi omistaja Alfriedin kuoltua. Poika opiskeli oikeustiedettä ja taloutta, mutta pian kävi ilmi, että pojan kiinnostus ei riittänyt suuren teollisuusjätin johtamiseen. Isä Alfried päätti ennen kuolemaansa 1967, että omaisuus säätiöidään, eikä poika saa sitä perintönä. Arndtin tulevaisuus oli kuitenkin varsin makoisa, sillä hänelle turvattiin vuosittain kahden miljoonan Saksan markan veroton rahasumma ja kolme linnaa, niistä yksi Marrakeshissa. Arndtista tuli Saksan rikkain varhaiseläkeläinen.
Arndt solmi näennäisavioliiton 1969, mutta todellisuudessa hän oli homo. Hän eleli eksoottista elämää marokkolaisten ja thaimaalaisten nuorukaisten kanssa. 1960-luvun lopulla hän oli kolmikymppinen. Hän eli ylellisesti. Oli shampanjakylpyjä, Rion karnevaaleja, kultaa ja smaragdeja.
Arndtin elämäkerran kirjoittaja päätteli, että Arndt peitti yksinäisyytensä ylenmääräiseen jetset-sekoiluun. Avomalli Rolls Royce oli tuttu näky Münchenin kaduilla. Arndt oli etsimässä uutta seuraa. Vuonna 1961 hän oli tutustunut Thaimaan kuningasperheeseen ja siitä lähtien säilyi kiinnostus Thaimaahan ja sen nuoriin miehiin. Hän näki myös Thaimaan köyhyyden ja halusi auttaa. Hän rakennutti kouluja, lepra-aseman ja vanhainkoteja Bangkokin köyhien kaupunginosiin. Yhä hänet muistetaan kansan sankarina.
Arndt kuoli vuonna 1986 suusyöpään.
(Zeit.de ja Bild.de)