Tirkistelyä 20 vuotta sitten: Meitä on moneksi

  • Teema
  • Historia
  • vaeltaja2006
  • 1

20 vuotta sitten Seta-lehden no 4/1990 kertoi, millaista oli MSC:n "raavasklubissa" Meilahdessa. Siellä oli parikymmentä kloonia julmissa mustissaan omia oluitaan maistelemassa. Pieni baaritiski, seinillä Tom of Finlandin miehenkuvia tai matkielmia.

Vieras sujauttaa norminvastaisen untuvatakkinsa nopeasti piiloon. Hän sytyttää Philip Morrisin valkoisen Marlboron, jolloin yksi roughboy huomattaa, että on Jesse Helmes -boikotti. Camel on oikea merkki. Vieras hoipertelee purjehduskengissään tallin takaosaan. Penkki on raakalankkua - tuleekohan tikkuja perseeseen. Pöytänä on bensatynnyri. Oikealla istuu nahkakundi ja katsoo videota kuvaruudulta. Vasemmalla avautuu aukko pimeään. Siellä on isojen poikien peuhanurkkaus.

Videolla pyörii Jeffstryker, jolla hiki helmeilee ja kasvolihaksilla on tuskainen nautinto. Sitten on rensselivideo, jossa nännejä koetellaan erilaisilla killuttimilla. Kello kolme alkaa tapahtua. Näin se menee sanatarkasti:

"Kello on jo kolme. Takahuoneen ovella ei ole tungosta. Menen uteliaana takahuoneen kapeasta ovesta. Pieni huone, punainen hämärä valo, keskellä pylväs. Seinällä adonis ja ovi pieneen suihkukoppiin ja toinen vessaan. Miehiä ei, peräkamari on tyhjä, kupla puhkeaa. Minua tämä nypläys alkaa vituttaa. Menen klosettiin, kusen että lorisee, lerputan, napitan, otan untuvatakkini ja lähden kotia kohti. Puhtaiden lakanoiden välissä, pää pehmeällä pieluksella, unelmoin, nukahdan, käyn unien pimeille ja valoisille teille."

*****

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

MSC:n lehden tammikuun numerossa 1991 kuvattiin vastavuoroisesti Setan kahvi-iltaa Vallilassa. Kerrostalon ensimmäinen kerros, asuinhuoneistosta värkätty. Parikymmentä homoa ja lesboa istuksi siellä juttelemassa, kahvia juomassa ja musiikkia kuuntelemassa. "Pannaanko Eaglesia vai Lennonia".

Tämä oli ensimmäinen vierailu tässä hörsöklubissa. Nahkarotsi piti sujauttaa taaimpaan naulakkoon piiloon. Mitähän ne pitävät kiillottamattomista saappaista ja haisevista kainaloista. Kirjoittaja hakee kupin kahvia. Pöydällä ei ole tilaa, siinä pakataan Hot Rubbereita myyntipakkauksiin.Kirjahyllyssä on gaypoliittisia eurooppalaisia lehtiä. Niiden joukossa Seta-lehden ei tarvinnut hävetä.

Lennon laulaa "Imagine all the people living life in peace". Kello on jo puoli kahdeksan, näin ilta jatkuu sanatarkasti:

"Pimeän huoneen ovi on raollaan. Uteliaana katson, mitähän siellä on, jotain liikettä, vetoketju jo alhaalla, intiaanivyön solkea jo avaamassa, kädet hapuilevat seiniä, muita miehiä? Ei, hän ei vain löydä vessan valokatkaisijaa... Minua tämä nypläys alkaa vituttaa. Marssin eteiseen ja annan saappaitteni kolista pitkin mäntylautalattiaa. Otan nahkarotsini ja käyn kotia kohti. Kuukausien vanhojen lakanoiden välissä, pää pehmeällä rinnalla, unelmoin marokkolaisesta jalkapallojoukkueesta, nukahdan, käyn unien pimeille ja valoisille teille."

*****

Siinä vaiheessa kun nämä mainiot artikkelit ilmestyivät, oli edellinen Seta-lehden päätoimittaja lopettelemassa, ja Jukka jatkoi vuoden 1991 alusta uutena päätoimittajana. Taisi olla tuulinen paikka?

1 kommenttia

> "(...) ja Jukka jatkoi vuoden 1991 alusta uutena päätoimittajana. Taisi olla tuulinen paikka?"

Olihan siinä ristivetoa. Päätimme, että teemme lehteä homoille, lesboille, bi- ja trans-ihmisille ja otamme muutkin "omat" ryhmät huomioon (esim. fettarit). Monet "vanhan linjan" edustajat olisivat halunneet tehdä lehteä julkisivuksi, tyyliin "homo on aivan normaali ja salonkikelpoinen". Molemmille linjoille löytyi kannattajansa, eikä jako ihmisiin kulkenut iän tai sukupuolen mukaan. Aika moni näistä vanhan linjan "Seta-lehden pitää olla sellainen, että sen voi viedä näytiksi äidille" -tyylin kannattajista ei todellakaan pitänyt uudesta linjasta - ja sen he myös toivat esille hyvin selvästi, joskus myös soittamalla tuntien pituisia haukkumispuheluita kotiin.

Toisaalta tukeakin tuli todella monelta suunnalta. Lehteä teki aika moni ihminen ja hommassa oli todella into päällä. Lehden levikin kasvamisesta huolimatta resurssit olivat perinteiseen tapaan todella niukat köyhän järjestön kyljessä. Pia-Livia Hekanahon tulo toimitukseen oli todella tärkeä tapahtuma niin lehdelle kuin minullekin. Hänestä tulikin lehden seuraava päätoimittaja. Monia muitakin ihmisiä pitäisi mainita, mutta jääköön lista tässä tekemättä.

Täysin omakohtainen arvioni noista lehdistä on positiivinen, niiden avulla muutettiin Suomea ainakin jonkin verran. Tämä muutos tapahtui erityisesti kiinnittämällä huomio omaan porukkaan ja lopetettiin murehtiminen siitä mitä muut sanovat. Nuo lehdet olivat omana aikanaan ihan kelpoja queer-politiikan tuotteita - joistain kirjoituksista väännettiin sitten kättä myös Hesarin palstoilla.

Mutta lehden arvioinnin tekee varmaan paremmin joku joka on täysin siitä ulkopuolinen.

Jos joku on kiinnostunut vanhemmista Seta-lehdistä, niin kannttaa tutustua mainioihin Eva Isakssonin kauden lehtiin.

EDIT: Pitää vielä lisätä, että tuo päätoimittajan paikka on ollut perinteisesti varmasti hankala. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen jäsenille oma identiteetti ja suuntautuneisuus ovat tietenkin hyvin henkilökohtaisia asioita ja aihealueen kysymyksiin voidaan reagoida voimakkaasti. Kun mukaan tulee vielä julkisuuskuva ja sen vaaliminen (tai vaalimatta jättäminen), niin ainekset kunnon draamaan ovat jo aika hyvin kasassa.

Kommenttia muokattu: 21.09.2010 klo 22:04