 Berliinin vaakunaeläin on karhu. Kaupungin markkinoinnissa on sympaattisella karhuhahmolla iso rooli. Tämä sateenkaaren väreihin maalattu yksilö kertoo nykyisen Berliinin homomyönteisyydestä. |
Berliini on oma osavaltionsa keskellä Brandenburgia. Kaupunkia ja Berliinin osavaltiota on vuodesta 2001 johtanut avoimesti homo pormestari Klaus Wowereit. Berliini tunnetaan myös hyvin vapaamielisenä ja homoystävällisenä. Kaupungin homommasta puolesta on mielenkiintoinen esittely artikkelin loppupuolella.
Historiaa...
Berliinin kirjoitettu historia alkaa lähes 800 vuoden takaa. Spandaun, Köpenickin, Cöllnin ja Berliinin asutuskeskuksista löytyy mainintoja jo 1200-luvun alkupuolelta. 1400-luvun puolivälistä lähtien Brandenburgin rajakreivit ja vaaliruhtinaat pitivät Berliiniä residenssikaupunkinaan ja vuonna 1701 siitä tuli Preussin kuningaskunnan pääkaupunki, kun Fredrik I kruunattiin. 1871 Berliinistä tuli yhdistyneen Saksan pääkaupunki.
1920-luvun puolivälissä Berliini kohosi yhdeksi Euroopan suurimmista teollisuuskaupungeista. Kaupungissa oli myös varsin vilkas homoyhteisö. Homobaarejakin oli useita. Hyvä aika päättyi vuoden 1930 kansainvälisen laman iskiessä. Noihin aikoihin natsit saivat jalansijaa Saksan hallinnossa, ja vuoden 1933 alussa alkoi maassa natsivalta. Alkoi aika, jolloin juutalaisten ohella mm. homoja vainottiin ja vietiin keskitysleireille.
Lopulta valtaapitävien natsien operaatiot (yhdessä mm. Neuvostoliiton toimien kanssa) johtivat toiseen maailmansotaan, jonka tuloksia oli mm. valtava määrä kuolleita ihmisiä ja raunioituneita kaupunkeja. Berliinistäkin tuhoutui suurin osa ja myöhemmin kaupunki jaettiin muurilla kahtia. Itäinen osa jäi Neuvostoliiton isännöimän DDR:n pääkaupungiksi ja länsipuoli Ranskan, USA:n ja Britannian miehitysvyöhykkeistä muodostetun Saksan liittotasavallan saarekkeeksi keskelle DDR:ää. Jako päättyi, kun kansa mursi Berliinin muurin 9.11.1989. Virallisesti Saksa yhdistyi 3.10.1990.
Kaupunkikierros
Berliinin läpi virtaa Spree-joki ja siitä on johdettu joitakin kaupunkia halkovia kanavia. Kaupunkikuvaltaan Berliini on varsin vaihteleva ja sekalainen, sillä kaupungin historia on pitkä ja värikäs. Historiaan mahtuu ruhtinaita, rauhaa, vaurautta - mutta myös sotia, köyhyyttä ja hävitystä.
 Kaupungin keskuspuistossa Tiergartenissa olevan liikenneympyrä Großer Sternin keskellä sijaitseva Siegessäule muistuttaa mahtavista ajoista. Siegessäule rakennettiin vuonna 1873 Preussin sotilasmahdin kunniaksi Ranskasta saadun voiton jälkeen. Pylvään nokasta voiton jumalatar katsoo alas Tiergarteniin. Näkymät ylhäältä 67 metrin korkeudesta ovat komeat. Sinne kiipeäminen ottaa kyllä voimille... |
Vanhaa Berliiniä voi nähdä Brandenburgin portilta itään päin kulkevan Unter den Linden -kadun ympäristössä. Kaupunki tuhoutui varsin pahasti toisen maailmansodan pommituksissa, mutta jonkin verran alkuperäistäkin on säilynyt näillä main. Humboldt-yliopiston päärakennus sijaitsee Unter den Lindenillä, kuten myös Fredrik Suuren ratsastajapatsas.
 Berliinin symboli on Brandenburgin portti (Brandenburger Tor), joka on valmistunut 1791. Muinoin Potsdamin suunnasta maalta tulleet ovat kulkeneet tätä kautta kaupunkiin. Vanha Berliini jää portin itäpuolelle. Myöhemmin kaupunki on laajentunut myös portin länsipuolelle. Saksan jaon aikana portti oli Länsi- ja Itä-Berliinin rajavyöhykkeellä. Muuri kulki niin, että portti jäi sen itäpuolelle. Berliinin muurin murruttua kaupunkilaisten riemujuhlinta keskittyi portin ympärille. |
 Brandenburgin Portin läheisyydessä on koviakin kokenut valtiopäivätalo. Se on ollut Euroopan mullistusten yhtenä näyttämönä. Saksan yhdistyttyä rakennus remontoitiin perusteellisesti. Istuntosalin päälle rakennettiin valtava lasikupu, jonne turistitkin pääsevät katsomaan maisemia ja myös alas istuntosaliin. Lasikupu myös symboloi uuden Saksan demokratian avoimuutta. Ympäristöön on samalla rakennettu uusia hallintorakennuksia. |
 Fredrik Suuren ratsastajapatsas. |
 Berliinin homomuistomerkki sijaitsee Tiergartenin puistossa, lähellä juutalaismuistomerkkiä. Paikka on lyhyen kävelymatkan päässä Brandenburgin portista. Keväällä 2008 paljastetun paaden on tarkoitus muistuttaa natsisosialismin aikana vainotuista homoseksuaaleista. Kivipaadessa on kurkistusaukko, josta näkyy kahden suutelevan miehen hahmot. Naisjärjestöjen vaatimuksesta 2 vuoden päästä tilalle vaihdetaan suutelevien naisten hahmot. Muistomerkin rahoitti Saksan parlamentti. Muistomerkki joutui ensimmäisen kerran vandalismin kohteeksi jo elokuussa. |
 Bruno's -kirja- ja lehtikaupan edessä on Berliinin symboli, mutta sateenkaaaren väreissä. (Vaeltaja2006) |
 Pallasstrassen vuokrakasarmeihin on matkaa homoalueelta vain vajaa kilometri. Kaikissa asunnoissa on satelliittilautaset. Monet homot sanovat, että täältä lähtevät liikkeelle homoja hakkaavat jengit. Paikka on historiallinen. Toisen maailmansodan aikana tässä oli kuuluisa Sportpalast. Siellä Goebbels piti kuuluisan puheensa, jossa hän kysyi kansalta: Halutatteko totaalista sotaa. Kaikki hurraisvat ja vastasivat: Haluamme. Sodan jälkeen pommituksissa vaurioitunut urheilupalatsi raivattiin maantasalle ja tilalle tuli sosiaalinen asúntotoiminta. (Vaeltaja2006) |
DDR:n aikaisen Itä-Berliinin keskustaa rakennettiin Alexanderplatzin ympäristöön. Berliinin pommituksissa kärsinyt Hohenzollernien kuninkaanlinna räjäytettiin ja tilalle rakennettiin DDR:n parlamenttitalo "Tasavallan palatsi" (Palast der Republik), jota alettiin vuoden 2006 alussa purkaa. Tarkoituksena on rakentaa tilalle alkuperäisen kuninkaanlinnan näköinen uudisrakennus. 1960-luvulla maanmerkiksi kohosi mm. 365 metriä korkea televisiotorni (Fernsehturm).
 365 metriä korkea Fernsehturm näkyy kauas. Ylhäällä on myös näköalatasanne ja ravintola. |
 DDR:n parlamentin rakennus Tasavallan Palatsi (Palast der Republik) rakennettiin 1960-luvulla, ja sen purkaminen alkoi alkuvuodesta 2006. Tilalle rakennetaan paikalla aiemmin olleen Hohenzollernien kuninkaanlinnan näköiskappale. |
 Anhalter Bahnhofin julkisivu on jätetty muistoksi komeasta rautatieasemasta. Täältä lähtivät maanpakoon Albert Einstein ja monet muut berliiniläiset tieteen ja taiteen suurhahmot, kun Hitleristä tuli valtakunnankansleri. Muu osa pommituksissa tuhoutuneesta asemasta purettiin sodan jälkeen. |
Länsi-Berliinin keskusta syntyi Kurfürstendammin (tai tuttavallisemmin Ku´damm) ympäristöön, jossa maanmerkkinä on Keisari Vilhelmin muistokirkko (Kaiser Wilhelm Gedächtniskirche). Se vaurioitui sodassa ja rauniot jätettiin muistuttamaan sodan mielettömyydestä.
 Kaiser Wilhelm Gedächtniskirche vaurioitui sodassa. Rauniokirkko jätettiin muistuttamaan sodan mielettömyydestä. |
 Europacenterin edustalla solisee Maapallosuihkulähde (Weltkugelbrunnen). Halkaistu maapallo kuvaa jo päättynyttä idän ja lännen jakoa. |
Berliinin yhdistyttyä ja muurin murruttua kaupunkia on rakennettu valtavasti. Lasisia pilvenpiirtäjiä on kohonnut mm. sotia edeltäneen ajan liikekeskuksen Potsdamer Platzin paikalle. Keskellä kaupunkia sijainnut alue tuhottiin aikanaan kokonaan muurin tieltä. Nyt Potsdamer Platz on jälleen vilkas. Ennen muurin murtumista länsipuolella oli sodan tuhot korjattu melko hyvin. Monet arvorakennukset on kunnostettu hienosti. Idän puolella tilanne ei ollut yhtä hyvä. Yhdistymisen jälkeen kaupunkia on kuitenkin pantu kuntoon kovalla vauhdilla. Kesän 2006 jalkapallokisat ovat vauhdittaneet korjaustöitä entisestään.
 Potsdamer Platzilla on mm. Sony Center. |
 Berliinin jaosta muistuttaa mm. idän ja lännen välinen raja-asema Checkpoint Charlie Friedrichstraßella. Viereisessä Haus am Checkpoint Charlie Museumissa voi tutustua esimerkiksi siihen, miten idän puolelta yritettiin paeta ja paettiinkin vapaaseen länteen. |
Viihde- ja kulttuuritarjontaa on laidasta laitaan: Teatterielämä on vilkasta ja musiikkia on tarjolla pikkuklubien livebändeistä ja isoista rock-konserteista oopperaan ja sinfoniakonsertteihin. Myös urheilun saralla kaupunki on suurkaupunki. Kesän 2006 jalkapallon MM-kisat on Berliinissä, jonka päänäyttämönä on yksi harvoista säilyneistä natsiajan mahtirakennuksista - Olympiastadion. Berliinissä on myös iso eläintarha Zoo ja lukuisia museoita. Mainittava on Spree-joen museosaari (Museuminseln). Siellä ovat mm. Ägyptisches Museum, Deutsches Historiches Museum, Bodemuseum, Alte Nationalgalerie ja Pergamonmuseum.
 Berliinin tuomiokirkko (Berliner Dom) on myös Museosaarella. |
 Pergamonmuseossa esitellään klassisen antiikin, Lähi-idän, islamin ja itämaiden teoksia. Nimensä museo on saanut Zeukselle ja Athenelle omistetun Pergamonin alttarin mukaan. Berliiniin aikanaan tuotu yli 2000 vuoden ikäinen alttari täyttää kokonaisen näyttelysalin. Museosaarella sijaitsevassa Ägyptisches Museumissa voi nähdä koulukirjoistakin tutun Nefertitin rintakuvan. |
 Zoo on 35 hehtaarin kokoinen eläintarha, jonka lajisto on yksi Euroopan suurimmista. |
 Charlottenburgin linna (Schloss Charlottenburg) kaupungin länsiosassa on Hohenzollernien hallitsijasuvun palatsi. Se tuhoutui sodassa pahasti, mutta on nyt kunnostettu mielenkiintoiseksi museokokonaisuudeksi. |
Liikkumista, shoppailua ja majoittautumista...
Omalla autolla ajellessa voi varautua ruuhkiin, joten yksityisautoilu ei ole paras vaihtoehto, jos matkakohde on nimenomaan Berliinin kaupunki. Kaupungissa on erittäin hyvin järjestetty julkinen liikenne, joka helpottaa kovasti liikkumista.
U-bahnilla pääsee liikkumaan näppärästi keskustassa ja linjaston oppii ilman valokuvamuistiakin auttavasti viikossa. Esimerkiksi linja U2 kiemurtelee kätevästi Alexanderplatzin, Potsdamer platzin ja Zoon kautta. Minne U-bahn ei kulje, pääsee bussilla. Bussilinjat 100 ja 200 ovat erinomaisia kiertoajelua ajatellen. S-bahn on lähijunalinjasto, jolla pääsee myös keskusta-alueen ulkopuolelle - ja mm. Potsdamin ja Oranienburgin kaupunkeihin Brandenburgin puolelle. Entisellä itäpuolella kulkee myös muutamia ratikkalinjoja (Straßenbahn). Kesällä 2006 valmistuneelta Berliinin päärautatieasemalta pääsee lähtemään junalla ympäri Eurooppaa. Lisäksi Berliinissä on kolme lentokenttää: Tegel, Tempelhof ja Schönefeld.
 Berliinin uutta päärautatieasemaa (Berlin Hauptbahnhof / Lehrter Bahnhof) rakennettiin syksyllä 2005. |
Pelkästään jalkaisin tutustuttavaksi Berliini on ehkä hieman liian iso kaupunki. Vaikka kävellen keskustan eri alueilla näkee enemmän mielenkiintoisia yksityiskohtia, on kaupunginosasta toiseen näppärä käyttää julkista liikennettä. Kaupungin eri osien välinen jalkapatikka veisi turhan runsaasti aikaa, ja monta mielenkiintoista paikkaa jäisi väliin... Pinta-alaltaan keskusta-aluekin on varsin laaja. Polkupyörän vuokraaminen on yksi vaihtoehto; kaupunki on varsin tasainen, joten pyörällä kaikkialle pääsee näppärästi.
 Itä-Berliinistä kotoisin olevat liikennevaloukot olivat vähällä joutua historiaan. Ihmiset kuitenkin pitivät näistä ja nyt persoonalliset äijät seikkailevat myös entisellä länsipuolella... |
| Yhteistyössä booking.com Hotellimajoitusta Berliinissä |
 Katunäkymä sateisena lauantai-iltana maaliskuussa 2006. |
Vanhassa lännen keskustassa Ku´dammin ympäristössä on lukuisia tavarataloja ja ostosparatiiseja, kuten Europacenter, jonka kopioita monet kotoisat kauppakeskuksemmekin ovat. Kauppakeskus tosin on jo kymmeniä vuosia vanha, eikä se enää vaikuta erikoisen modernilta tai mullistavalta. Lähistöllä, Wittenbergplatzin vierellä on myös legendaarinen tavaratalo KaDeWe (Kaufhaus des Westens), jossa shoppailija saa kulumaan helposti päivän. Ja toisenkin. Potsdamer Platzilla on vielä uutuuttaan kiiltelevä lasinen Sony Center, joka on kauppa- ja viihdekeskus. Myös Alexanderplatzin alueella on isoja tavarataloja. Unohtaa ei sovi myöskään pikkukauppoja ja kirpputoreja, joista kenties mielenkiintoisimmat löytyvät ihan muualta kuin näiden ostosparatiisien ympäristöstä.
 Jättimäinen tavaratalo KaDeWe eli Kaufhaus des Westens sijaitsee Wittenbergplatzin vierellä entisen Länsi-Berliiinin keskuksessa. |
 KaDeWe:n kahvilasta voi vaikkapa ostoskierroksen lomassa katsella kaupungin maisemia. |
Keskieurooppalainen kahvilakulttuuri on myös voimissaan, joten päivällä voi piipahtaa kahvilla niin yksin kuin yhdessä ystävien kanssa. Berliiniläisiin juttuihin kuuluu myös iso aamiainen. Sellaisen voi nauttia vaikkapa jossain kahvilassa, varsin edulliseen hintaan. Ja ne leivokset... Ei, Berliini ei ole laihduttajalle suositeltava kohde.
 Oranienburger Straßen ja Tucholskystraßen kulmassa sijaitseva Café Oranium on yksi kaupungin lukuisista kahviloista, jossa voi nauttia vaikkapa aamiaisen. |
   Berliini ei todellakaan ole laihduttajan paratiisi. Lihaa, sokeria ja olutta arvostavassa Berliinissä on toki myös etnisiä ruokailumahdollisuuksia. Kasvisvaihtoehtojakin on tarjolla. Kuvissa muhkea täytetty uuniperuna, raastetta ja kanaa, janoon vehnäolutta - ja jälkkäriksi Apfelstrudel vaniljajäätelön kanssa. |
Sateenkaarenväristä päivä-, ilta- ja yöelämää...
Berliiniläiset eivät lähde iltaisin "ulos" vaan "skeneen". Sateenkaarenvärinen yöelämä on vilkasta ja monipuolista - varmasti joka makuun ja enemmänkin... Jokainen löytää oletettavasti mieleistään. Osa paikoista on auki jopa kellon ympäri. Homopaikat (baarit, homoille suunnatut kaupat, ruokapaikat, kahvilat ja niin edelleen) ovat keskittyneet kolmelle alueelle: Schönebergiin Nollendorfplatzin U-bahn-aseman eteläpuolelle Fuggerstraßen ja Motzstraßen ympärille, Kreuzberg & Friedrichsheiniin Mehringdammin liepeille (Berliinin homomuseo on osoitteessa Mehringdamm 61) ja Prenzlauerbergiin Schönhauser Allee:n liepeille Alexanderplatzista pohjoiseen. Muuallakin näkee yksittäisiä sateenkaarilipulla merkittyjä paikkoja. Berliinissä ns. karhukulttuuri ja nahkakulttuuri ovat voimissaan.
Kaupungissa on myös vilkas heteroiden yöelämä, mutta se voitaneen jättää tässä artikkelissa huomiotta.
 Schönebergin alueella, Fuggerstraßen ja Welserstraßen kulmassa sijaitseva Connection on yksi Berliinin suosituimmista homoklubeista. Naapurissa sijaitsee mm. Prinzknecht -baari ja vastapäätä Mario´s Kneipe (Kneipe tarkoittaa suunnilleen samaa kuin Pub). |
 Berliinin Homomuseo, eli Schwules Museum sijaitsee osoitteessa Mehringdamm 61. |
Berliinistä kun puhutaan, on syytä myös muistaa Berliinin massiivinen pride-viikko. Viikko alkaa Nollendorfplatzilla järjestettävällä Lesbisch-schwules Stadtfest Berlin -viikonlopulla. Arkena on lisää tapahtumia, mm. konsertteja, filminäytöksiä, näyttelyitä ja paljon muuta - sekä Gay Night at the Zoo. Viikon huipennus on lauantainen Christopher Street Day, jolloin paraati kulkee Ku´dammilta Wittenbergplatzin, Nollendorfplatzin, Potsdamer Platzin ja Brandenburgin portin kautta Siegessäulelle, jossa pidetään iso päätöstilaisuus puheineen ja viihteellisempine esityksineen. [ katso: CSD Berlin 2006 - 22. heinäkuuta ]
Berliinissä järjestetään myös ns. varjopride, joka pitäytyy enemmän priden poliittisilla juurilla.
| KÄVELYKIERROS GAY-KAUPUNGINOSAAN
Berliiniin on hyvä tutustua kävelemällä. Opastettuja kävelykierroksia on päivittäin, osa englanninkielisiä, hinta alle 10 euroa. Niitä voi suositella, koska vetäjät ovat ammattilaisia, jotka osaavat avata uusia näkökulmia Berliinin nykypäivään ja historiaan. Tiedot löytyvät päivälehtien ”Minne mennä”-palstalta otsikon ”Führungen” alta (esim. Berliner Zeitung). Kävelykierroksen voi tehdä omin päin. Berliinin turistisivuilla on kiva saksankielinen ohje (lue), mutta tässä on suomalaisturistille sopiva tunnin kierros homojen Bermudan kolmioon eli Nollendorfplatzin ja Wittenbergplatzin väliselle gay-alueelle. Tämä alue on gay-turistille MUST. Baarit ja diskot vaihtavat nimiään ja omistajiaan tuon tuostakin, joten ajankohataisimmat tiedot kannattaa tarkistaa Siegessäule-lehdestä.  Kävelykierroksen kartta 1. Nollendorfplatzin metroasema Tutustumiskierros aloitetaan Nollendorfplatzin U-Bahn-asemalta eli metroasemalta. Nollendorf on pieni kylä Erzgebirgen vuoristossa. Siellä oli taistelu Napoleonin joukkoja vastaan v. 1813. Napoleonin joukoille kävi huonosti: 10000 ranskalaista kuoli. Nollendorf-asema rakennettiin vuonna 1902, kun ensimmäinen U-Bahn-linja Berliinissä avattiin. Asemarakennuksen kupolirakenne ja torni näkyvät hyvin lähikaduille. Nollendorfplatzin metroaseman kautta kulkevat metrolinjat U1, U2 ja U3. Homojen kannalta tärkein näistä on U2, koska se yhdistää entisten Itä- ja Länsi-Berliinin homokeskukset. Entisellä itäpuolella gayalue on Senefelderplatzin ja Schönhauseralleen välisellä alueella. U2 linja on yhteensä 20 kilometriä siitä maan alla 14 km ja loput terässilloilla yläilmoissa (ns. Hochbahn). Metrojuna nousee maanpinnan yläpuolelle juuri ennen Nollendorfplatzia ja jatkaa teräsrakenteita pitkin lähelle Potsdamer Platzia. Sen jälkeen alkaa kiemurainen matka keskustan alla, ja kun juna jälleen nousee yläilmoihin, ollaan Schönhauser Alleella ja gay-alueella.  Nollendorfplatzin metroasema ja sen kupoli Homomuistotaulu Nollendorf-asemalla on kaksi muistomerkkiä. Pieni muistohalli on sota-aikana metrossa töissä kuolleiden muistolle. Asemarakennuksen eteläseinällä on lähes huomaamaton punertavasta marmorista tehty muistotaulu. Se kiinnitettiin aseman seinustalle v. 1989. Taulussa on teksti ”Totgeschlagen, totgeschwiegen”, eli ”kuoliaaksi hakattu, kuoliaaksi vaiettu”. Taulu on natsien aikana tapettujen ja pahoinpideltyjen homojen muistoksi.  Metroaseman seinustalla muistomerkki "Totgeschlagen totgeschwiegen" Nollendorf-aukio ja Metropol Nollendorf-aukio oli jo 1900-luvun alussa kulttuuripiirien suosima alue. 1909 perustettiin aukion varrelle ensimmäiset kabaret-teatterit. Tällä hetkellä on suoraan metron sisäänkäynnin edessä Metropol, vuonna 1906 perustettu teatteri, 1920-luvulta alkaen elokuvateatteri. Joulukuun 5. pnä 1930 siellä oli amerikkalaisen elokuvan ”Länsirintamalla ei mitään uutta” ensi-ilta, mutta seuraavan päivän esitys keskeytyi, kun natsit häiritsivät esitystä välihuudoin, hajupommein ja laskemalla hiiriä juoksentelmaan permannolla. Poliisi tyhjensi salin, mutta natsit, Göbbels etunenässä, järjestivät elokuvaa vastaan mielenosoitusmarsseja koko seuraavan viikon. Natsien mukaan elokuva loukkasi saksalaista kansallistuntoa. Elokuvan esitykset lopetettiin 11. joulukuuta. Siihen aikaan tällaisia yhteenottoja natsien ja vasemmistolaisten välillä tapahtui yhtenään. Värikäs gay-yhteisö tuhottiin toisen maailmansodan aikana lähes täysin. Väki alkoi liikehtiä ja tulla näkyviin vasta 1970-luvulla. Esiintulo kesti kauemmin kuin esim. Sveitsissä, Hollannissa tai Amerikassa, koska natsiajan ja Adenauerin ajan vainot olivat tuoreessa muistissa.. Metropol oli merkittävä biletyspaikka nousevalle gay-kulttuurille. Vuonna 1977 MSC Berlinin pääsiäistapahtuman pääjuhlaan Metropolissa osallistui 1000 nahkamiestä, mutta legendaarisin on vuoden 1981 pääjuhla: osanottajia oli monta tuhatta, kaikkialta länsimaista. Hollantilaisten orjien ainoana asuna oli kaulapanta, josta isännät heitä taluttivat. Pimeät huoneet olivat kovassa käytössä. Samaan aikaan näyttämöllä pyöri show. Nykyisin Metropol taitaa olla diskona ja tanssisalonkina 2. Motzstrasse Nollendorfplatzilta alkaa maineikas Motzstrasse. Katu on saanut nimensä Preussin valtionvarainministerin, vapaaherra Motzin mukaan. Heti alkupäässä on monia pieniä gay-baareja ja numerossa 7 hotelli Sachsenhof, jota ainakin aika ajoin on suositeltu homoturisteille hyvän sijaintinsa vuoksi. Motzstrassen seutu on muodostunut kahtena viime vuosikymmenenä eläväksi homokaupunginosaksi. Yhä useammat homot ovat muuttaneet asumaan viihtyisälle alueelle, ja homoille tarjotaan monia palveluja. On homobaareja, homoantiikkikauppoja, homomatkatoimisto, homolääkäreitä, homopartureita, jne. jne. Heterot ja homot elävät aika sopuisasti yhdessä. Kerrotaan, että kun homomies osti heteroapteekkarilta kilon vaseliinia, apteekkari ei hämmästellyt, vaan toivotti ”Hauskaa illan jatkoa”. Joka vuosi viikkoa ennen Berliinin CSD-paraatia Motzstrassella järjestetään suuri kaupunginosajuhla, eräänlaiset markkinat, joilla on monenlaista tarjoilua., infokioskeja ja muuta tarvikemyyntiä. Juhlat alkoivat vuonna 1993 osana homojärjestön väkivallan vastaista projektia. Juhla kulkee internetissä nimellä ”Lesbisch-Schwule Stadtfest”. 3. Nollendorfstrasse 17 1920- luvun lopulla ja 30-luvun alussa Nollendorfaukion seudun ihmiset köyhtyivät eivätkä enää pystyneet pitämään suuria huoneistojaan. Näihin aikoihin v. 1929 englantilainen homokirjailija Christopher Isherwood vuokrasi alivuokralaishuoneen Nollendorfstrasse 17:sta, ja asui sen jälkeen Berliinissä vuoteen 1933 saakka. Hän kuvaa kirjoissaan myös Nollendorfplatzin tienoota ja ihmisiä. Hän kertoo, että rakkaus poikiin toi hänet Berliiniin. Hän elätti itsensä opettamalla parempien perheiden tyttärille englantia. Vuonna 1935 häneltä ilmestyi kirja ”Goodbye to Berlin”, jonka pohjalta 1970-luvulla tehtiin elokuva Cabaret. Vuonna 1939 Isherwood muuti Amerikkaan, ja hän kävi vain kerran Berliinissä, v. 1952 sanomalehtimiehenä. Isherwood kuoli v. 1986. . Nollendorfstrasse 17:n seinässä on muistotaulu. 4. Tom’s Bar Varsinainen seikkailu alkaa Motzstrassen ja Eisenacher Strassen risteyksessä. Siinä on vanhempien nahkamiesten kaiholla muistelema Tom’s Bar joka avattiin vuonna 1981. Aikaisemmin se oli wienerwald-ravintola. Suomalaisetkin tekivät sinne ristiretkiä, koska siellä näki suuren maailman uutta elämäntapaa. Kanagrillin paikalla machobaarimestari myi drinkkejä. Alakerrassa, entisessä olutynnyreiden säilytyspaikassa kaljuksi ajellut, viiksekkäät miehet etsivät tilapäiskontaktia. AIDS ei ollut vielä tullut kaupunkiin. 1980-luvulla nahkakulttuuri löi itsensä läpi koko Motzstrassen alueella. Myöhemmin Tom’s baarin ilme ja kävijäkunta ona aika tavalla muuttunut nuoremmaksi. Kellarin pimeissä huoneissa (jos niitä vielä on) jotkut ovat menettäneet rahansa taskuvarkaille. Jotkut muut ovat olleet aids-vaarassa, koska Berliinin aids-tilanne on viime vuosina pahentunut. HIViin sairastuu yhä enemmän nuoria homoja. Samassa talossa yläkerroksissa sijaitsee Tom’ House, 1970-luvun lopussa perustettu pieni pensionaatti, joka ihastutti suomalaisiakin nahkamiehiä sen vuoksi, että aamiaista tarjoiltiin jopa alkuillasta.  Vanha valokuva ja juliste Tom's Barista 5. Hafen (Satama) ja Scheune (Lato) Samassa korttelissa Tom’s barin kanssa on kaksi baaria, joissa käy kaikenlaista väkeä. Hafen (Motzstr.19) on biletyspaikka, joka esittelee mielellään kattomaalauksiaan ja koristeltua vessaa. Scheunessa (Motzstr. 25) käy enemmän nahka- ja fetissiporukkaa. 6. Eldorado Nyt kadun toiselle puolelle ja takaisin Tom’s barin kulmaukseen. Tom’s Baria vastapäätä on Eldorado, joka aloitti nykymuodossaan 1996. Eldoradolla on hieno historia ja kiinnostavat internet-sivut – hyviä kuvia ( http://www.eldoradoberlin.de). Mutta se ei ole sama kuin 1920-luvun Eldorado. Berliinin ehdottomasti tunnetuin homo- , lesbo- ja taiteilijabaari oli tuolloin oli Martin-Luther-kadulla, numerossa 29. Sitten se muutti Kalckreuthstrassen ja Motzstrassen kulmaan (nykyisin PLUS-market). Se aloitti tuossa osoitteessa elokuussa 1930 ja oli erityisesti naisten ja transsujen suosiossa (”Hermafroditen Lokal” "Herrenlokal"). Siellä kävivät mm. kuvankaunis Marlene Dietrich, karheaääninen Claire Waldoff, monet Ufa-filmitähdet ja kokaiinia napsivat taitelijat.. Mm. kirjailija Klaus Mann mainitsee Eldoradon muistelmissaan. Kun natsit tulivat valtaan, lähes kaikki homopaikat suljettiin asetuksella kuukauden kuluessa 1933. Eldorado yritti viimeiseen asti olla natseille mieleen; ikkunat peitettiin hakaristikuvioilla, ja oven päällä kehotettiin äänestämään Hitleriä, mutta sekään ei auttanut. Ravintolan tilat muutettiin natsien propagandakeskukseksi. Kun Berliinin kaupunginmuseossa järjestettiin v. 1984 historian ensimmäinen homo- ja lesbokulttuurista kertova näyttely, näyttelyn ja näyttelykirjan nimenä oli ”Eldorado”. 7. Eisenacher Strasse Eisenacher Strasse on täynnä erilaisia baareja. Se, joka haluaa maksullista, voi pistäytyä Fuggerstrassen kulmassa Pinochchiossa, Blue Boy Barissa tai Tabascossa. Vanhemmille herroille sopii esim. Fugger Eck, jossa on isännän leipomaa kakkua kahvin kanssa. Gay-baarit tunnistaa sateenkaarilipuista, ja hyvät kartat löytyvät Siegessäule-ilmaisjakelulehdestä (saatavana kaikista baareista ja turistitoimistoista). 8. Fuggerstrasse - Welserstrasse Nyt jatketaan matkaa Fuggerstrassea pitkin. Kun on ylitetty vilkasliikenteinen Martin-Luther-strasse, Fuggerstrasse jatkuu miellyttävänä puistokatuna. Kadun varrella on muutama homopaikka, mm. erittäin suosittu Prinzknecht (kapakka eli Kneipe, Fuggerstrasse 33) ja Connection-disko (sama osoite). Connection aloitti 1990-luvulla entisissä Romy Haagin näyttämön tiloissa, ja Prinzknechtin sisustuksessa on pyritty amerikkalaisuuteen. Connectionia vastapäätä oli vielä muutama vuosi sitten nahkamiesten suosima Knast (vankila), jossa baarimikko oli telkien takana. Knast lopetti, mutta samassa korttelissa Welserkadun puolella on mm. Mario’s Kneipe, jossa entiset Knastin asiakkaat ja mm. karhut viettävät aikaa. 9. Buchhandlung Eisenherz – kirjakauppa Saksan ehkä tunnetuin ja yksi maailman tärkeimmistä homokirjakaupoista on Buchhandlung Eisenherz, Lietzenburger Straße 9a, Welserstraßen kulmassa. Se perustettiin 1978 Prinz Eisenherz-nimisenä, ja toiminnan ylläpitäjänä on ollut useamman henkilön kollektiivi. Viime vuosina homo- ja lesbokirjakauppojen tilanne on vaikeutunut, koska kaikissa kirjakaupoissa alkaa jo olla homo- ja lesbohylly. Suurin osa kirjoista on saksankielisiä, mutta hyllyjä on myös muunkieliselle kirjallisuudelle. Saksassa kukoistaa gaykirjallisuus. Sen aloitti v. 1975 kollektiivimuodossa perustettu rosa Winkel –kustantamo. Nykyään se on yksityisomistuksessa. Kustantamo on julkaissut monia homohistorian kannalta merkittäviä kirjoja näköispainoksina. Ne ovat 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alusta. Tekijöinä on sellaisia nimiä kuin Magnus Hirschfeld ja Karl Heinrich Ulrichs, molemmat eurooppalaisen homoliikkeen pioneereja. Rosa Winkel julkaisi myös ensimmäiset Ralf Königin sarjakuvat. Toinen keskeinen julkaisija on Bruna Gmünder Verlag, joka julkaisee myös ”Männer Aktuell”-lehteä ja kaupunkioppaita (esim. Berlin von Hinten) sekä Spartacusta (ehkä lisenssillä?). Bruno Gmünderin muu kirjavalikoima on loisteliasta pehmopornoa, eroottisia kertomuksia Brunon oma kirja- ja lehtimyymälä Bruno’s on Nollendorfplatzin metroasenman takapuolella. Muitakin homokirjallisuuden julkaisijoita on, mutta erityinen asema on Volker Janssenilla. Hänellä on galleria Pariser Strassella (Galleri Janssen), ja siellä kannattaa käydä, jonain päivänä. Taiteen lisäksi siellä on taidekirjoja. Gallerie Jabnseissa oli Tom of Finlandin töiden näyttely vuonna 1984. Buchhandlung Eisenherz on muutakin kuin kirjakauppa: sieltä saa lippuja ja siellä järjestetään erilaista kulttuuriohjelmaa, esm. Kirjailijatapaamisia, joissa tekijät lukevat otteita teoksistaan. 10. HarDie's - entinen Andreas Kneipe Andreas Kneipe oli aikoinaan eräänlainen kulttikapakka. Jo puolenpäivän jälkeen kapakka täyttyi, ja illemmalla tavaratalon sulkeutuessa henkilökunta riensi oluelle. Kaikki vähänkin kultturellit homoturistit päätyivät heti Andreas Kneipeen. Seinillä oli kuvasarja kapakan asiakkaista. Kaikki on nyt poissa ja tuhottu. Paikka on aivan uudenlaisena, mutta onneksi tavaratalon väki tulee edelleen iltaoluelle. Lokakuussa 1994 joukko nuoria hyökkäsi Andreas Kenipen kimppuun ja tuhosi kapakan perin pohjin. Tämäntyyppistä väkivaltaa sattuu aika ajoin. Äskettäin miesparia hakattiin liikennelaitoksen bussissa. Kukaan matkustajista ei puuttunut asiaan. Häpeällinen tapaus oli myös se, kun vuosia sitten Motzstrassella, täpötäyden terassin edustalla jengi hakkasi homomiehen, eikä kukaan terassin machomiehistä ei mennyt apuun. Berliiniin on perustettu Überfall-Telefon, väkivaltapuhelin, joka kerää tietoa väkivaltaisuuksista. Joka vuosi tapetaan muutama homomies, useimmiten kotona. Onkin annettu ohjeita, miten ongelmia vältettäisiin. Kun vie baarista tuntemattoman kotiin, kannattaa hänet esitellä tutuille tai baari-isännälle. Samoin taksissa kannattaa jutella kuskin kanssa, jotta naama jäisi mieleen. Kotona rahat ja puukot piiloon, ja soitto ystävälle, ennen kuin aletaan lähempi tutustuminen. Tällaista on suurkaupunkien elämä. 11. Witttenbergplatz Wittenbergplatzin nurkalla oli aikonaan suosittu, koristeellinen vessa, mutta kun siellä toistuvasti oli yöaikaan väkivaltaisuuksia, se muutettiin kioskiksi. Wittenbergplatz ona kaunis aukio. Suihkulähde on täynnä hassunkurisia olioita. Aukion tärkein piste on sen keskellä: metroasema ja erityisesti aseman kaunis tuloaula ja lipunmyynti. Se valmistui 1913. Monet lähiasukkaat vastustivat asemaa, koska se muutti aukion luonnetta ja liikenne joutui kiertämään asemarakennuksen. Aukion nimi on saatu taistelusta Napoleonin joukkoja vastaan Wittenbergin lähellä. Toisen maailmansodan aikana metroasema vaurioitui pari kertaa pommituksissa, mutta juuri ennen sodan loppua, suurpommitusten aikaan tammikuussa 1945 asema sai täysosuman ja tuhoutui lähes täydellisesti. Jopa maan alla sijainneet laiturit kärsivät pahoja vaurioita. Asema korjattiin tilapäisesti lautarakenteilla, ja jo kaksi kuukautta sodan päättymisen jälkeen metroliikenne asemalla alkoi uudelleen. Sodan jälkeen tämä kaupunginosa oli brittien valvonnassa. Vuonna 1952 brittijoukkojen komendantti lahjoitti asemalle kyltin, jossa on tuttu Lontoon metrokuvio ja päällä aseman nimi. Asemarakennus kunnostettiin ja modernisoitiin vuonna 1951, mutta samalla sen alkuperäinen ilme muuttui. 1980-luvun alussa rakennus nimettiin suojelukohteeksi, ja vuoden 1983 restauroinnin yhteydessä se muutettiin alkuperäiseen asuunsa. Asemarakennuksen vieressä on muistotaulu: ”Orte des Schreckens”, jossa on lueteltu natsien keskitysleirejä. 12. KaDeWe – Kaufhaus des Westens Shoppaamisesta kiinnostuneet voivat päättää kierroksen Kaufhaus des Westens –tavarataloon, joka lienee yksi maailman suurimmista. Erityisesti kannattaa käydä elintarvikeosastolla, jossa on paljon nähtävää. Kannattaa vierailla KaDeWessä myös alennusmyyntien aikaan (”Schlussverkauf”). ( vaeltaja2006 ) |
Pari linkkiä Berliiniin matkaavalle...
» Berlin.de - kaupungin viralliset sivut
» Out In Berlin - Oiva opas sateenkaarenväriseen Berliiniin
» Siegessäule - Queer in Berlin (lehden paperiversiossa on mm. homokartat. Lehteä saa ilmaiseksi monista homobaareista ja useista muistakin paikoista)
» Gayberlin.de
» Lesbisch-schwules Stadtfest
» CSD - Christopher Street Day
» regenbogenfonds.de - Lesbisch-schwules Stadtfest Berlin
» Schwules Museum - Berliinin homomuseo