Oulu, tuo Pohjolan Valkeaksi Kaupungiksikin nimetty kylmien tuulien luvattu maa, oli joutunut kovan paikan eteen! Ei ole nimittäin kovinkaan kiitollinen tehtävä olla yksi Suomen kolmesta arkkitehtikoulukaupungista ja saada asuntomessut kontolleen. Tapahtuma kun on viime vuosien myötä alkanut auttamattomasti toistaa itseään: samat talotehtailijat ovat pystyttäneet samat tyyppitalonsa samanlaiselle pellolle mutta eri paikkakunnille vuosi toisensa jälkeen, ja samat ihmiset ovat vuodesta toiseen käyneet ihastelemassa niitä ullataalasmaalaisittain että onpas se nätti! Siitäkin huolimatta että olisivat voineet mennä mille tahansa uudelle suomalaiselle pientaloalueelle ja nähdä nuo aivan samat yksilölliset massatuotantounelmat sielläkin – ja kaiken lisäksi aivan ilmaiseksi! Oulu tekikin miehen työn ja antoi pakettitaloille kengänpohjan kuvan takapuoleen, ja marssitti tilalle joukon nimekkäitä kaupunki-, arkkitehti- ja sisustussuunnittelijoita. Hirsihimmelit ja erkkeriunelmat loistavat poissaolollaan, mutta mitä saimme tilalle?
Asuntomessualueessa on potkua jo heti saavuttaessa, arkkitehtikilpailun kautta 90-luvun lopulla ratkaistun Toppilansaaren kaupunginosan ensimmäinen rakennettava alue kohoaa meren äärellä raikkaana ja tyylikkäänä. Erittäin onnistunut kaupunkimainen edustaa jopa kyllästymiseen asti jankutettua teemaa ”tiivistä ja matalaa puusta”, mutta yllättäen lopputulos on omintakeinen ja tuo teemaan uutta puhtia, ja löytyypä alueen rakennuksista jopa huimaa uhkarohkeuttakin. Moninainen ympäristö pysyy tyyliltään kauniisti kasassa lämpimien puupintojen ja raikkaan valkoisuuden avulla, mutta reippaat värit antavat korvaamattoman lisämausteensa – joukosta löytyy päivän trendipaletin kaikkia värejä munankeltaisesta viininpunaiseen ja mustansiniseen. Messualueella huomaa paitsi sen, että alueelle on ennen rakennusten suunnittelua laadittu kattava ja perinpohjainen ympäristöohje tyylioppaaksi arkkitehdeille, niin myös sen, että monen puritanismintäyteisen vuoden jälkeen arkkitehdit ovat vihdostaviimein osanneet unohtaa luterilaisen vakavuutensa ja alkaneet pitää kivaa!
Ikävä kyllä sisustuksessa ei messuilla nähty samanlaisia riemunkiljahduksia kuin kaupunki- ja rakennussuunnittelussa. Käytetty linja seurasi totuttua kuin slave masteriaan, mutta joukkoon mahtui silti muutamia hilpeitä yllätyksiä. Erityisesti pitää pikkuhousut märkinä hehkuttaa yksiötä, jonka sisustussuunnittelija oli sisustanut ainoastaan second hand –kaluilla. Lopputulos oli kiistämättä eräs messujen persoonallisimpia ja kodikkaimpia, puhumattakaan siitä ettei työ liene ollut kovin yksinkertainen. Tällaiseen verrattuna taitavatkin uudissisustukset jäävät auttamattomasti kovin persoonattomiksi. Mutta oli uutta tai ei, niin muutama jo viime vuosina sisustustuulissa esillä ollutta virettä on nyt saavuttanut selvästi trendsetterin aseman. Yksi selvä nouseva trendi on runsas laattojen käyttö kylpyhuoneen lisäksi keittiössä, eteisessä, julkisivussa, pöydissä ja niin edelleen. Myös valon käyttäminen sisustuselementtinä on nyt sitä kuuminta hottia; sekä keinovalolla että luonnonvalolla luodaan tilaan oma intensiteettinsä. Selkein tendenssi lienee kuitenkin se yksinkertainen mutta ah niin nerokas seikka, että sisustus samaistuu rakennuksen arkkitehtuuriin. Samoja materiaaleja, muotoja ja värejä toistetaan eri mittakaavoissa aina arkkitehtuurin suurista rakenteista sisustuksen pieniin yksityiskohtiin – näin lähestytään jugendin ja art nouveaun ihanteita asunnosta kokonaistaideteoksena. Sanomattakin lienee selvää että tällöin huonekalun ja rakennuksen raja hämärtyy ja kiinteiden kalusteiden määrä kasvaa. Ilmiö on tyypillinen etenkin mittatilaustyönä tehdyille rakennuksille ja sisustuksille, mutta eri asia onkin soveltaa samaa lähiön vuokrakämppään 60-luvulta. Haastavaa, mutta ei toki mahdotonta jos antaa mielikuvitukselleen tilaa. Ja ainahan voi käydä asuntomessuilla varastamassa muiden ideoita!
Vaikean paikan eteen joutunut Oulu suoriutui tehtävästään hyvin, ja tänä vuonna näimme asuntomessuilla pitkästä aikaa harvinaislaatuisen kokonaisuuden laadukasta suunnittelua ja uusia ideoita. Miten käy ensi vuonna, kun maamme toinen arkkitehtihautomo Espoo ottaa vuoronsa messuareenalla? Jo nyt on kerrottu siellä harjoitettavan samaa yksilöllistä suosivaa politiikkaa kuin Oulussa. Olisiko viimein koittanut se aika, jolloin messut tarjoavat yleisölle sitä mitä he haluavatkin: uusia raikkaita ideoita? Sitä emme vielä tiedä, mutta nyt on paatuneimmankin homoarkkitehdin pakko tunnustaa, että kivaa oli ja ensi vuonna lisää!
Asuntomessut netissä: www.asuntomessut.fi