Legendaarisen bel canto -oopperan nimirooliin uskaltautuva solisti joutuu Italiassa edelleenkin haastamaan laulajalegenda Maria Callasin.
Savonlinnan Oopperajuhlat hemmottelee kesällä 2016 yleisöään jättikattauksella italialaista oopperaa. Oopperajuhlien omana uutuustuotantona kuullaan Giuseppe Verdin myöhäinen mestariteos Otello. Sen ohella yleisö pääsee nauttimaan kahden maineikkaan italialaisen oopperatalon, Teatro Regio Torinon ja Ravennan festivaalin, vierailuista.
Kesän italialaisteemaan sisältyy Otellon ohella Verdin kaksi muuta Shakespeare-oopperaa, Macbeth ja Falstaff, joista jälkimmäinen kuullaan Olavinlinnan lavalla ensimmäistä kertaa.
Samoin kuullaan ensimmäistä kertaa Savonlinnassa Giacomo Puccinin rakastettu La bohème sekä Vincenzo Bellinin Norma, säveltäjänsä harvemmin kuultu mutta bel canto -oopperoiden hienoimpiin lukeutuva pääteos. Molemmat oopperat tuo Savonlinnaan Torinon maineikas Teatro Regio.
Sopraanon suurin haaste
Gallialaisen druidipapitar Norman roolia pidetään yleisesti yhtenä oopperakirjallisuuden vaikeimmista. Teatro Region pääjohtaja Walter Vergnano kertoo, että Norma ja teokseen sisältyvä kuuluisa Casta diva -aaria henkilöityy 1900-luvun puolivälin laulajalegenda Maria Callasiin edelleenkin niin voimakkaasti, että jokaista Norman esittäjää automaattisesti verrataan häneen.
Callasin muiston painolasti on osasyy siihen, että tätä italialaisen oopperataiteen avainteosta esitetään kotimaassaankin niin harvoin. Rima on asetettu keinotekoisen korkealle.
?Tämä on meille italialaisille henkinen lukko. Callas-myytti elää omaa elämäänsä, vaikka hänen laulajanuransa päättymisestä on jo kulunut puoli vuosisataa, eikä yleisön joukossa ole montakaan, joka olisi kuullut häntä elävänä.?
Vergnano vakuuttaa, että parrasvaloihin nousee edelleenkin uusia hienoja laulajia. Hänen mielestään kesällä Olavinlinnaan saapuva Norma, sopraano Elena Mosuc, on legendaarisen roolinsa mittainen laulaja.
?Hän teki meillä yhden kauneimmista Traviatoista, jonka olen kuullut. Olen varma siitä, että häntä kuunnellessaan kenenkään ei tarvitse itkeä menneisyyden legendojen perään.?
Myös muu miehitys on Vergnanon mielestä erinomainen.
?Uskon, että tämän parempaa solistikolmikkoa ei löydy mistään muualta. Pollionen roolissa esiintyvä tenori Gregory Kunde on ehkä merkittävin tämän hetken tenorilaulajista, ja basso Michele Pertusi täydentää kokonaisuuden hienolla tavalla. On todellista ylellisyyttä saada heidät samaan esitykseen.?
Nuorekas La bohème
Puccinin La bohèmen miehitys on sen sijaan koottu nuorista ? vaikka jo erittäin kokeneista ? laulajista. Vergnano sanoo, että Erika Grimaldin valinnalla Mimìn osaan ja Stefano Seccon valinnalla Rodolfoksi tavoitellaan teoksen alkuperäistä henkeä.
?Ooppera kertoo nuorista alle 20-vuotiaista ihmisistä, jotka kohtaavat elämän kauneuden ja rumuuden, rakkauden ja surun. Jotta esitys olisi uskottava, solisteilla on oltava nuoruuden tuoreutta?, Vergnano muistuttaa.
?La bohème on meille erityisen läheinen teos, sillä se kantaesitettiin Torinossa Arturo Toscaninin johdolla vuonna 1896. Tuotimme satavuotisjuhlan kunniaksi oopperasta hyvin erilaisen version, jossa samoissa rooleissa esiintyivät Luciano Pavarotti ja Mirella Freni. Se oli loistokas esitys, mutta kaukana teoksen alkuperäisestä maailmasta.?
(Savonlinnan Oopperajuhlat, lehdistötiedote 06.11.2015)