Mummolaakso käynnisti lauantaina muistelutyöpajalla ns. muistelujen teemavuoden. Arkistojen edustajat kertoivat hlbtiq-aineistoistaan ja tutkijat avasivat uusia näkökulmia lesbojen historiaan. Nyt pitää saada muistot talteen, kun on vielä muistelijoita.
Samassa tilaisuudessa Mummolaakso avasi kirjoituskilpailun, jolla kerätään muistitietoa lesbojen ja bi-naisten elämästä menneiltä vuosikymmeniltä. Se voi olla laaja koko elämänkaarta koskeva muistelma tai jokin tärkeä elämänvaihe tai jopa yksittäinen hetki elämässä. Kaikenlainen muistitieto auttaa paremmin ymmärtämään mennyttä aikaa.
Lauantaina muistelutyöpajassa muisteltiin suullisesti. Eräs puhuja muisteli, miten hän lesbona ensi kerran meni Psyken kerholle vuonna 1971:
Sitä kutsuttiin ”kellariksi”. Se tarkoitti Psyken kerhotilaa Kalevankadu 45:ssä, asuintalon kellarikerroksessa. Puhuja kertoi menneensä sinne ensi kertaa suunnilleen vuonna 1971, kun laki oli juuri muuttunut eikä oltu enää rikollisia. Miten löytyi tieto Psyken kellarista? Luultavasti se oli Hymy-lehti, jonka kannessa mainittiin homoista ja lesboista. Hän osti lehden ja lehdestä löytyi Psyke ry:n ilmoitus. Hän kirjoitti Psykeen ja sai sieltä jonkin lehden. Sen jälkeen hän uskaltautui kellariin. Se oli kai entinen pesula ja sinne mentiin Kalevankadun portista sisään. Oli todellinen underground-fiilis, kun laskeutui rappuja alas. Oli kaksi huonetta, joissa oltiin ja oli kai jokin takahuone. Miehiä oli selvästi enemmän, mutta siellä järjestettiin jo naisten iltoja, joita veti Sirkka. Hän tuli myöhemmin tunnetuksi Sirkan tansseista Mercuryssa. Taisi olla jonkinlaista kinaa siitä, kuinka usein naisten iltoja sai pitää.
Puhuja sanoo, että hän on aina ollut ujo ja hiljainen ja ihmettelee, miten hän uskaltautui sinne kellariin. Kai siinä oli seikkailunhalua ja kovaa uteliaisuutta. Pari paukkua ennen lähtöä auttoi. Siitä se alkoi, ja sieltä löytyi ensimmäinen tyttöystävä. Vieläkin ollaan jonkin verran yhteydessä.
Kun kellariin tuli vierailulle kaksi naista Tukholmasta, hän ruotsinkieltä osaavana piti naisille seuraa ja tutustui niin, että kävi vierailulla Tukholmassa. Sitä kautta tuli tietoa Tukholman, Göteborgin ja Kööpenhaminan tapahtumista.
Kellarissa ei ollut omaa vessaa, vaan pisulla käytiin toisen rapun vessassa. Monet karkasivat pissalle kadun samalla puolella olevaan Poiju-ravintolaan, jossa sai mukavasti samalla parit terävät. Vieressä oli toinenkin ravintola, Nautilus..
Kerhotapaamisissa puhuttiin ja tanssittiin. Tiskin alta myytiin kolmosolutta valituille vieraille.
Hän kävi kellarissa niin kauan, kunnes Seta perustettiin. Setaa olivat perustamassa miehet, mutta kun tuli uutinen Seppo Kivistön erottamisesta Vanhan kirkon seurakunnan nuoriso-ohjaajan toimesta, puhuja liittyi Setaan. Hän ei ollut mikään järjestöihminen, mutta oli mukana mm. kansainvälisessä lesbotapahtumassa Tukholmassa 1975. Sinne lähti meiltä seitsemän lesboa. Hän on ollut mukana hallituksessa, mutta ei mitenkään aktiivisena.
Psyken kellari toimi vuoteen 1975 saakka. Kellarista löytyy kuvaus Saision kirjassa Punainen erokirja ja Kaarina Valoaallon Huono iho -kirjassa.
Naiset muodostivat Akanat-ryhmän ja Setan miehet eivät voineet ymmärtää, miksi naiset haluavat erottautua omaksi ryhmäkseen. Sitten oli myös feministiryhmiä. Ne eivät olleet Naisasialiitto Unionissa, koska Unionissa oli vanhoillista, ”vanhoja tätejä”, kuten silloin sanottiin. Feministit olivat radikaaleja. Oli muutama ryhmä. Tilanne Unionissa alkoi muttua ja siitä se on lähtenyt kohti nykyaikaa.
Seta alkoi järjestää omia tansseja eri paikoissa ja välillä voi käydä Vanhan karhukabinetissa.
Tämän artikkelin kuvat on vanhoista 96-lehdistä.