Ei ole olemassa näyttöä siitä, että yksikään homo tai lesbo olisi koskaan missään psykiatrisessa tai uskonnollisessa hoidossa saatu muutetuksi heteroksi. Seikka johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei homous ole sairaus. Miten terveen parantaisi?
Todistetusti varmaa näyttöä on siitä, että niin psykiatrian kuin uskontojenkin piirissä tehdyt yritykset kuohita ihmisten mieliä heidän seksuaalisen tms. toiseutensa takia ovat saaneet aikaan surkeita tuloksia, inhimillistä kärsimystä, jopa katastrofeja.
Harva meistä on varsinkaan nuorena niin viisas ja vahva, että osaa oitis kääntää selkänsä väärälle manipulaatiolle. Siksikin nuoriin kohdistettu kaikkinainen manipulaatio etoo, tulipa se mainoksista, MTV:stä, nettisivuilta, ortodoksipsykiatrin tuolista tai kristillisistä piireistä.
Tällaiseen liittyvästä ja paljon muusta kertoo kirja Saanko olla totta? (Gaudeamus. 2011. 350 s). Kirjan osuva nimi on Olli Stålströmin kertoman mukaan peräisin teologi Martti Lindqvistin teksteistä. Kirjan ovat toimittaneet Liisa Tuovinen, Olli Stålström, Jussi Nissinen ja Jorma Hentilä.
Kirja sattui ilmestymään samoihin aikoihin kuin Älä alistu -kampanja tuli julkisuuteen nuorten bi- ja homoseksuaalien eheyttämiseksi heteroseksuaaleiksi.
***
Jussi Nissisen asiantuntevan johdannon jälkeen kirjassa Saanko olla totta? on osa I Kertomuksia elämästä, joka on.
Kersti Juvan kertoo hykerryttävästi miten selvisi tehottomasta hoidosta täyteen elämään ja miten sivistysperheessäkin voi käydä. Äiti sattui olemaan terapeutti, isä puolestaan fiksu, sydämensä ääntä ymmärtävä arkkipiispa. Jo tuon kertomuksen takia kirja kannattaa lukea.
Olli Stålström kuvaa pitkään kestänyttä piinansa siitä, miten psykoterapia kulutti komealta mieheltä lukemattomat vuodet ja rahat. Hukkaan. Kunnes hän irtautui mokomasta.
Henkilöhistoriastaan ja siihen liittyvästä kertovat Tiia Aarnipuu, Pauli Löija, Johannes, Outi Hannula, Seija Vilén & Anna Korteslami; Jaska kuvaa lestadiolaistaustaisen nuoren miehen kamppailuista. Risto, Aukust, bi-Johanna, intersukupuolinen Terhi, Arja Tuunela ja Mikko Autio kertovat omasta elämästään.
Osassa II Tietoa, ajatuksia ja kritiikkiä joukko eri asioiden tuntijoita (Leena Nissinen, Johannes Myyrä, Matti Hyrck, Katja Kurri, Maarit Huuska, Juha Kilpiä, Arja Penttinen, Katrina Lumikallio ja Jack Drescher) tarkastelee seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden aihepiiri eri puolilta. Kirjan parhaita lukuja on Jack Dresherin artikkeli seksuaalisuuden muutosterapioista maailmalla. Katriina Lumikallion artikkeli avaa silmiä meillä pieneen ex-gay- ja ex-ex-gay-maailmaan.
Kirjan osassa III Liisa Tuovinen pohdiskelee henkisen ja hengellisen väkivallan ja seksuaalisen toiseuden välisiä asioita. Erilaisuuden tuomitseminen on yhä vaikuttava vallankäytön muoto.
Kirjaa täydentävät sanasto ja kirjallisuusluettelo.
Saanko olla totta? on tarpeellinen kirja ammattiauttajille niin kauan kuin yhteiskunnassamme vallitsee tietämättömyyttä ja vääriä asenteita seksuaalisesta ja muusta erilaisuudesta. Nuorille on kerrottava oikeita asioita, jotta he mm. osaisivat nähdä kaupallisen median sumutuksen läpi.
***
Kukaan ei ole missään kertonut, miksi ei-heteroseksuaaliset ihmiset pitäisi muuttaa heteroiksi. Eihän heistä/meistä liene mitään todellista haittaa. Ehkä päinvastoin. Liekö olemassa tutkimuksia ei-heteroseksuaalisten ja heterojen moraalin, työsaavutusten tms. mahdollisista eroista? Eroja tuskin on ellei nyt sitten niin päin, että vähemmistöasema pakottaa ihmistä enemmistöä paremmaksi seikka, josta Kirsti Juva huomautti aikoinaan yksityisesti. Fiksut ihmiset etsinevät kumminkin yhteistä hyvää, eivät vain omaansa.
Homoja, lesboja ja muita, joiden rakkauselämä ei tuota lisää ihmisiä, on maapallon väestöstä niin vähän, että he eivät pysty hillitsemään maapallon väestöräjähdystä, joka yhdessä aina vain kiihtyvän luonnon ryöstön kanssa on viemässä maapalloa kohti tuhoa. Tämän kehityksen pysäyttämiseksi paras täsmäase on ehkäisy. Seksuaaliorientaatioilla ei ole tässä juuri merkitystä.
Heteroseksuaalisuus on elävän luonnon monimuotoisuuden eräs avain. Ei meitä homojakaan olisi ilman heteroseksuaalisuutta. Mutta olisi käsitettävä rikkaudeksi myös, että seksuaalisuuden variaatiot lisäävät monimuotoisuutta, kaiken kehityksen erästä avainta. Homot, lesbot ja muut ovat tuoneet taiteen, tieteen ja muun inhimillisen elämän alueille heidän väestöosuuteensa nähden suuren panoksen, kuten mm. Lehdon ja Koveron v. 2010 ilmestyneessä kirjassa Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana osuvasti luonnehditaan. Myös homojen, lesbojen, bi- jne. -ihmisten aikaan saama aineellinen perintö on ihmisten (ja joskus luonnonkin) käytössä heidän kuoltuaan.
Älä alistu -kampanja haukkuu ilmiselvästi vääriä puita. Se propagoi ei-heteroseksuaalisten ihmisten heteroseksuaalisiksi muuttamisen puolesta, vaikka tehtävä on mahdoton, turha ja kallis. Se on vahingollinen niille, jotka sen propagandan uhreiksi joutuvat. Kampanjasta ei ole kenellekään eikä millekään mitään hyötyä.
Kirja Saanko olla totta? on viisas kannanotto ajankohtaiseen keskusteluun. On ihan eri asia, ettei kirjan tekemiseen koskaan olisi pitänyt olla aihettakaan.
Haitallisia luulemuksia elätetään mm. rahan voimalla, esimerkkinä USA:n fundamentalistien homouden vastainen työ, jolla on mm. Afrikassa kaameita seuraamuksia.
Raamatulla päähän lyövät eivät näköjään edes tunne Raamattuaan. Uuden testamentin evankeliumeissa Jeesus ei sano sanaakaan esim. homoja vastaan, Jeesuksen ja Johanneksen suhde saattoi olla hyvinkin homoeroottinen, ja etteikö sitten Davidin ja Jonathanin suhde Vanhassa testamentissa! Miksi Raamatun merkittävän mutta myös osin hirvittävän kirjan (monet Vanhan testamentin kohdat!) pitäisi olla jokin ohjenuora sanasta sanaan? Miksi ei sitten vaikka Kalevalan? Eivät yhteisen hyvän kannalta tarpeelliset normit ole yhdestä tai kahdesta kirjasta kiinni. Ne elävät viisaissa ihmisissä ja ihmiskunnan parhaissa saavutuksissa mm. tieteessä ja taiteessa, jopa sivistysmaiden lainsäädännössä. Ja onhan meillä ihmisten luonnollinen yhteinen hyvä, katseissa, lempeissä puheissa. Kosketuksissa.
Toivottavasti Raamattu nähdään joskus kirjoituskoosteeksi, klassinen psykoterapia yhdeksi uskomukseksi.
Veli Hyvärinen
Veli Hyvärinen toiminut Setan edeltäjän Psyken puheenjohtaja 1970-luvulla. Hän on Leppävirroilta maatalon poika. Hän tuli Helsinkiin 1969 sopivasti Psyke ry:n puuhamieheksi. Hän kirjoitteli kulttuuri-aiheisia katsauksia ja haastatteluja mm. Seta-lehteen.