Fundamentalisti tuomitsee ne, jotka ovat toisinajattelijoita.
Fundamentalisti väheksyy erilaista ihmisyyttä ja uhraa muut oman oppinsa alttarille.
Fundamentalisti hyväksyy syrjinnän, väkivallan, jopa murhat, ja syyttää tapahtuneesta uhreja itseään.
Suomessa fundamentalismi on saanut kasvaa ja rehottaa kohtuullisen rauhassa. Sitä on pidetty pikanttina sävynä poliittisessa keskustelussa, jota palkitaan ylenpalttisella julkisuudella.
Tässä palkitsevassa kasvuympäristössä suomalainen fundamentalismi on yhä enemmän muuttunut sanoista tekoihin. Kaasuiskuihin, uhkauksiin ja syrjiviin lakiehdotuksiin. Ja siitä on tullut järjestelmällisempää ja opportunistisempaa - ja raukkamaisempaa.
Fundamentalisti lyö muita omilla opinkappaleillaan ja käsityksellään moraalisesta ylemmyydestään. Suomessa fundamentalistin lyömäase on useimmiten Raamattu. Mutta missä Raamatun kohdassa kehotetaan yllyttämään ihmisvihaan? Missä hylkäämään heikommassa asemassa olevat?
Suomalainen fundamentalismi sai Ajankohtaisen kakkosen Homoillassa paritkin tunnistettavat kasvot. Sen jälkeisestä kirkosta erobuumista kirkon ja eräiden puolueiden edustajat saavat syyttää omaa käyttäytymistään.
Eivätkä pelkästään ne ole vastuullisia tapahtuneeseen, jotka kylvivät sanoillaan homofobiaa. Vastuussa ovat myös ne ohjelmanteossa läsnä olleet, jotka eivät syystä tai toisesta avanneet suutaan puolustaakseen ihmisyyttä.
Sillä homofobia ja ihmisviha eivät kirkon tai politiikan piiristä häviä vaikenemalla.
Itse toivon, että Suomessa vihdoinkin alkaa aito keskustelu siitä, kenen etu on, että uskonnollisia tai poliittisia irtopisteitä kerätään ihmisvihaan yllyttämisellä. Ja kenen etu on, että osa kirkon edustajista ja poliitikoista rajaa lähimmäisenrakkautensa vain heteroihin tai itsensä kaltaisiin yli-ihmisiin.
Ja vaadin, että kantasuomalaiset fundamentalistimme vastaavat teoistaan ja niiden seurauksista. Ihan itse.
Minna Sirnö
