Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien asemaa on onnistuttu Suomessa ja monissa muissakin maissa viemään askel askeleelta kohti yhdenvertaisuutta. Se on vaatinut lukuisilta ihmisiltä valtavan määrän työtä ja itsensä likoon laittamista.
Jokainen edistysaskel on ollut taistelun takana.
Yhdenvertaisuutta vastustavat tukeutuvat kerta toisensa jälkeen väitteisiin, joilla pyritään leimaamaan hlbti-vähemmistöihin kuuluvat ihmiset ryhmänä tavalla tai toisella siten epäkelvoiksi, että yhdenvertaisen aseman antaminen valtaväestöön verrattuna voidaan esittää haitallisena toimenpiteenä. Samalla näin esittävä kirkkain silmin vakuuttaa pitävänsä kaikkia ihmisiä saman arvoisina.
Yhä jatkuva vääntö samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeuden ympärillä ei ole poikkeus siitä, miten vaikkapa homoseksuaalisten suhteiden sallimisen tai parisuhteiden jonkinlaisen virallisen tunnustamisen kohdalla on ollut. Oletettavasti tulevat keskustelut äitiyslaista ja translaista eivät ole poikkeus.
Yhdenvertaisuuden edistämistä vastustavat tuntuvat unohtavan puhuvansa todellisista ihmisistä, esimerkiksi näiden elämästä, perheistä ja lapsista - ja asettuvat "vapaan keskustelun" nimissä yksilöiden yläpuolelle ennakkoluuloineen, oletuksineen ja tarkoitushakuisesti tulkituista tutkimuksista poimittuine keskiarvoieneen.
Kansanedustaja Emma Kari (vihr) kiteytti monen ajatukset torstaina sanoiksi, kun eduskunnassa käytiin lähetekeskustelua tasa-arvoisen avioliittolain kumoamista vaativasta kansalaisaloitteesta.
- Nämä ihmiset, nämä pariskunnat, joille edellinen eduskunta vihdoin antoi tasa-arvoisen oikeuden avioliittoon, ovat joutuneet kuuntelemaan tätä keskustelua vuosikymmeniä. He ovat joutuneet kestämään tästä salista tullutta pilkkaa, vähättelyä, synti-syytöksiä, Raamatulla lyömistä. Nyt kun olen viimeisten päivien aikana seurannut ja kuunnellut niiden perheiden, niitten lasten, niitten äitien, niitten isien tunnelmia, joita tämä tasa-arvoinen avioliittolaki koskee, niin täytyy sanoa, että se päällimmäinen tunne heillä on, että ei kai taas - ei kai taas. Ei kai taas meidän perheiden oikeutta olla olemassa kyseenalaisteta tässä salissa. Ei kai sitä taas revitellä koko kansan edessä. Emme kai me taas joudu kuuntelemaan niitä kylmiä, niitä julmia ja niitä ilkeitä sanoja, joita täällä sanotaan meidän perheestä, minun äitiydestäni, minun isyydestäni tai meidän lapsista, sanoi Kari.
Kansanedustaja Jani Toivola puolestaan otti esimerkiksi tyttärensä ja yksinhuoltajuutensa:
- Ainut uhka, minkä näen, että hänellä tällä hetkellä on, on se, jos hän altistuu yhteiskunnalliselle keskustelulle tai lainsäädännölle, joka jollain tavalla tekee hänen elämästään tai hänen perheensä elämästä toisarvoista tai väärää, synnyttää minkäänlaisen ajatuksen siitä, että se elämä, minkä keskellä hän elää, olisi jollain tavalla häpeällistä tai piilotettavaa tai eriarvoista.
Ei ole yllättävää, että omaa elämää mitä syvimmin koskettavat puheenvuorot koetaan loukkaavina.
Toisinaan hlbti-vähemmistöjä tölviviä puheita esittäneet ilmaisevat pitävänsä loukkaantumisesta kertomisen syyllistämisenä. Aivan kuin hlbti-vähemmistöihin kuuluvilla olisi velvollisuus sietää sitä, että heidän yksilöllistä asemaa yhteiskunnassa pyritään määrittelemään viiteryhmään liitettyjä oletettuja ominaisuuksia yleistämällä. Toisinaan yhdenvertaisuutta vastustavista puheenvuoroista kuuluu läpi pyrkimys suoranaiseen häpäisemiseen.
Voiko vähemmistöön kuuluvien yhdenvertaista asemaa ylipäänsä vastustaa loukkaamatta vähemmistöön kuuluvia?