Kävin alkuviikosta Helsingissa veitsen alla ja taas on nenä arka ja turvoksissa. Lopputuloksesta ei oikein voi sanoa vielä mitään ennen kuin se asettuu. Kirurgi otti jalasta rasvaa ja laittoi sitä nenään enkä tiiä mitä helvettiä se sille jalalle teki, kun nyt siinä on jättimäinen mustelma, joka on kipeämpi kuin itse nenä. Onneksi särkylääkkeet on keksitty.
Helsingin päässä ollessani pääsin myös vihdoin ja viimein katsastamaan veljeni ja tämän avokin "uuden" asunnon. Muuttivat sinne jo viime talvena, mutta oon ollut mukamas niin kiireinen etten ole sinne aiemmin ehtinyt.
Avasin säästötilin Minnesotan reissua varten. Ehkä muutaman vuoden päästä pääsen sinne asti. Pelkät lentoliput maksaa 700-800 euroa ja ois se kiva olla vähän käyttörahaakin. Oishan se vähän tyhmää mennä sinne ja sitten vaan istua kotona, kun ei ole varaa tehdä mitään. Karmea ikävä on.
Ruokakauppohin ilmestyneet USA-hyllyt sentään vähän lohduttaa. Jos en pääse jenkkeihin, niin sit mä syön sen :D.
Olen myös alkanut pitkästä aikaa kirjottamaan. Writer's block oli vaivannut monta kuukautta, mutta pari viikkoa sitten iski sellanen inspiraatio, että en muuta tehnytkään kolmeen päivään. Tämäkin tarina on kyllä englanniksi, vaikka pitäisi ihan oikeasti harjotella suomeksi kirjottamista, jos oikeasti meinaan saada joskus oman romaanin kirjakauppojen hyllyille tässä maassa.
Missä välissä omasta äidinkielestä tuli niin vaikeaa?
1 kommentti
Druusi
13.9.2012 16:08
Kirjoita sillä kielellä, mikä tuntuu luontevimmalle. Mulla se on ollut lähinnä sen maan mukaan, missä kulloinkin asun - ja tilanteiden.
Yksi tarina tuntuu aina tulevan englanniksi (se on hyvin omituinen juttu) ja toinen on päässä vaan suomeksi. :)