smo

Tässäpä se öinen versio näkymästä hotellista. Tietysti vähän pitkää valotusta jne... Mutta ei se aito paljon tuolle häviä.

Tällainen tapaus on hotellimme. 39-kerroksinen rakennus on DDR:n saavutuksia, joilla pyrittiin anatamaan länteen myönteistä kuvaa. Rakennus on joitain vuosia sitten remontoitu perusteellisesti. Asutaan 34. kerroksessa. Näköalatasanne ylhäällä oli melko aneeminen - paitsi tietysti näköalat olivat vielä hieman paremmat kuin täältä huoneesta. Rahastivat vielä 3 euroa per naama.

Eilen iltapäivällä majoituttiin hotelliin Alexanderplatzin kyljessä. Hotellihuoneesta on silmiä hivelevä näköala, jos pitää kaupunkimaisemasta.

Berliinin kaupungintalo näkyy tuossa "alhaalla" (saloissa on sateenkaariliput), Siitäkin on kuva, ja laittanen senkin blogiin jossain vaiheessa. TV-torni on suoraan ikkunaa vastapäätä, kuten myös vanha purettavana oleva DDR:n "Tasavallan palatsi". Tunnistettavia juttuja ovat myös Potsdamer Platzin kiiltävät pilvenpiirtäjät, tuomiokirkko, valtiopäivätalo jne...

Illalla valomeri on upea, mutta enpä vielä tajunnut ottaa kuvaa... :)

Eilisen jälkeen kyllä väsytti, kun piti taas kävellä Brandenburgin portille Unter den Lindeniä pitkin. Se kuuluu jo vähän perinteisiin. Ja muutenkin pitkin kaupunkia, lähinnä tätä vanhaa itäpuolta. Ja tulipa maisteltua jokunen ihana viileä vehnäolunenkin...

Kohta on vuorossa lähtö lentokentälle. Suuntana taas vaihteeksi Berliini. Onhan tätä lomaa jo odotettukin.

Oon kyllä ollut Sami Saamaton... En o tännekään kirjottanut ihan vähään aikaan yhtään mitään. Tosin eipä tässä ole mitään elämää suurempaa ollutkaan - kai. Ja taas muuta kirjoittamista on tullut harrastettua vallan muissa yhteyksissä.

Noh, puolentoista viikon verran vielä aikaa kesälomaan, jolloin suuntana on Berliini. Siellä on mm. Pride/CSD. Siitä ehkä sitten enemmän.

Vaan taidan mennä nukkumaan.

Jahans... Olen saanut siis haasteen Rokkihomolta. Noh... Rokkaavasti yritän kirjoittaa täräyttää ne kuusi ihmeellistä/erikoista asiaa itsestäni, vaikka omasta mielestäni minussa ei tietenkään ole mitään ihmeellistä/erikoista...

* Olen outo. Etenkin se tulee esiin silloin, jos mieltäni vaivaa jokin koodaamista, kirjoittamista tai muuten uppoutumista vaativa asia. Olen silloin täysin toisessa ulottuvuudessa.

* Olen täydellisen tyylitajuton. Se käy ilmi esimerkiksi vaatevalinnoistani ja sisustusyrityksistäni. Perustelen tyylitajuttomuuttani mm. käytännöllisyydellä. Jos ostan hyllyn, haluan että siihen mahtuu mahdollisimman paljon tavaraa.

* En siedä sitä, etten saa vastausta esittämääni asiaan. Vastaus voi olla tyrmäävä, myönteinen, pohdiskeleva tai kuittaus, että viesti on mennyt perille. Mutta vastauksen haluan. Samoin en halua sanoa samasta asiasta toista kertaa. Toisaalta sen ensimmäisenkin sanomisen voi kyseenalaistaa. Mutta se pitää sitten tehdä.

* Olen hurahtanut Berliiniin.

* Olen friikahtanut kaikenlaiseen sellaiseen, mikä toimii sähköllä, mistä kuuluu ääni ja missä on paljon nappuloita. Tämä tulee esiin etenkin tietokoneiden ja radioiden kohdalla.

* Pidän tiskaamisesta ja imuroimisesta. Mutta en pölyjen pyyhkimisestä tai lattian luuttuamisesta.

Ja pelin säännöt:

Jokainen pelaaja aloittaa miettimällä kuusi ihmeellistä/erikoista asiaa itsestään. Bloggaaja, joka on haastettu, kirjoittaa blogiinsa nämä miettimänsä kuusi asiaa JA pelin säännöt. Lopuksi hän valitsee kuusi uutta bloggaajaa ja tekee heidän nimistään listan. Sen jälkeen tulee hänen vielä kirjoittaa näiden valitsemiensa uusien haastettujen blogien kommentteihin maininta siitä, että heidät on haastettu ja että heidän tulee lukea haastajan blogi lisätietojen saamiseksi.

Pitää vielä hetki etsiä haastettavia "meiltä ja muualta". Haastetuille ilmoitetaan henkilökohtaisesti... ;)

Joulu meni jo. Ja päivät pitenevät taas. Kesää kohti. Hitaasti mutta varmasti. Tuli vietettyä sellainen sukujoulu. Oltiin puoliskon kanssa vanhempien luona, jossa olivat paikalla myös siskot perheineen ja isoäiti. Ja perhetututkin poikkesivat aattoaamuna puurolla. Toisella mummilla käytiin. Kuusen koristelua, joulupuuro, haudoilla käynti, jouluruoka, joulupukki, lahjoja, saunomista... Joulupukin ja lahjojen suhteen keskipiste oli luonnollisesti toisen pikkusiskon 4-vuotias jälkikasvu. Perinteistä menoa. Mutta onneksi joulu on vain kerran vuodessa.

Eduskuntatalolla osoitettiin mieltä sen puolesta, että tulevassa hedelmöityshoitolaissa sallittaisiin hedelmöityshoidot myös naispareille ja yksin eläville naisille. Kolmisensataa suvaitsevamman lain kannattajaa oli paikalla ja tukea tuli myös muutamalta kansanedustajalta. Äänestys asiasta on huomenna perjantaina.

Myös sormilla laskettava määrä polvirukoilijoita oli paikalla ilmoittamassa "Lapsi kaipaa isää" ja "Suomi EI tarvitse Lisää isättömiä ongelmalapsia! EI lapsia lesbo/homoille! perhearvot kuntoon! Room 1:18-32". Niin luki heidän isossa kyltissään. Ongelmalapsien syntykin kävi nyt ilmi. Vaan kuinka ollakaan; Hän joka päättää tuulista ja sateista antoi tuulten puhaltaa... ja hepskukkuu kyltti kellahti pitkin poikin. Kiirehän siinä tuli nostamaan plakaatti pystyyn...

Viikko on jo syyskuuta ja virallista syksyä takana. Sääkin rupeaa pikku hiljaa tuomaan mieleen syksyn. Vettä tihuttaa ja on harmaata. Sateenvarjot on kaivettava esiin.

Pikku hiljaa pitää myös kaivella täkki yläkaapista. Pelkkä pussilakana ei enää riitä peitteeksi. Ja kohta pitää alkaa pitää öisin ikkunoita kiinni.

Noh, eiköhän tästä kesästä jääny kesän maku suuhun. Sen verran helteistä oli. Kai syksy ja talvi on ihan paikallaan.

Ai niin... Lintsillä tuli sitten käytyä pari viikkoa sitten. Sekin tuli hoidettua.

Lomat on sitten kesältä 2006 takana, ja kohta jo viikko työntekoakin. Pikkusiskon häät oli viime lauantaina, joten sunnuntain kaameessa kapulassa tuli jo tehtyä "surutyö" loman loppumisesta. Maanantainen paluu työpöydän äärelle ei aiheuttanut mitään suurta shokkia - loppujen lopuksi.

Onhan tässä vielä kesää jäljellä - ja kaiketi myös kauniita viikonloppupäiviä. Tajusin myös, että kesän tässä vaiheessa Lintsillä ei ole vielä tullut käytyä!