smo

Minä en odottanut ensimmäisenä, että Rantasalmella olisi Thai-ravintola. Mutta oli siellä, ja se oli avoinna.

No niin. Nyt on taas tullut aika täydentää tätäkin blogia (joka on jäänyt aika tavalla kaiken muun tekemisen varjoon) uudella bloggauksella. Runsas pari viikkoa on tullut jo kesälomailtua; viikko maalla ja viikko Portugalissa.

Portugalissa tulikin nähtyä paljon kiinnostavaa. Matkassa olivat minun ja puoliskon lisäksi vanhempani ja molemmat siskoni perheineen, yhteensä 12 ihmistä. Asuimme maan pohjoisosassa Minhon alueella Ponte de Limassa (noin 100 km Portosta koilliseen) 1500-luvulta peräisin olevassa kartanon päärakennuksessa. Sieltä käsin teimme retkiä ympäristön kaupunkeihin, kuten Bragaan, Guimarãesiin, Viana do Casteloon ja Espanjan puolelle Santiago de Compostelaan. Toki paikallisella maaseudullakin tuli kierreltyä. Oli vallan mahdottoman kivaa, tuli nähtyä kaikkea kiinnostavaa ja kuvia nappailimme tuhannen verran.

Loma on jäljellä hieman vajaa pari viikkoa. Nyt on menossa toinen viikko maalla ja sen jälkeen olisi tarkoitus osallistua Helsinki Pride 2010 -tapahtumaan.

Kuvan sisilisko taitaa olla toisenlaisella lomalla; äitiyslomalla.

Spotify on mainio keksintö. Siellä on laulu poikineen. Sieltä löytyy sellaisia kappaleita, joita en ole vuosikausiin kuullut. The Ultimate 80´s -kokoelmalla on 100 kappaletta 1980-luvulta. Ja etenkin 1980-luvun kappaleet tuovat mieleen muistoja, tai oikeammin sellaisen selittämättömän lämpimän mutta hieman haikean tunteen ja välillä ehkä jotain tuokiokuvia.

Ensimmäisen oman kännykän hankin 90-luvun puolivälissä. Se oli silloin moderni NMT900-laite, Nokia 101 muistaakseni tyyppimerkinnältään. Koko oli laatua "mahtui taskuun, mutta pullotus oli aikamoinen". Sen akku kesti juuri ja juuri päivän, jos parikin pidempää puhelua päivään mahtui. Yöksi piti muistaa aina pistää se latautumaan. Ja aina muistinkin. Ja aina oli repussa laturi hätätilanteita varten.

Nyt on toisin.

Nykyisen puhelimeni akku kestää reilusti toista viikkoa, jos en liiku heikompien kenttien alueella tai käytä ylettömästi nettiä. En automaattisesti pistä vehjettä lataukseen. Ja tänään se sitten miltei tapahtui: olin lähdössä liikenteeseen ja huomasin puhelimen akun näyttävän yhtä palkkia.

Riitti tuo lataus sentään, mutta pidempi puhelu tai nettiyhteys olisi ehkä muuttanut kaiken. Olisin voinut pudota tietoyhteiskunnan ulkopuolelle. En tietenkään voi syyttää tästä kuin itseäni, omaa hajamielisyyttäni ja huolimattomuuttani. Onhan teknologia kuitenkin mennyt aimo harppauksia eteenpäin.

Ja nyt kuulen kuin kuulenkin tutun kysymyksen: "etkö osaa olla ilman puhelinta ja nettiä?"
Ei, en osaa. Niin se vain on, että aika monet asiat tulee hoidettua tuon pienen kapulan kanssa. Olen tavoitettavissa, pystyn hoitamaan tarvittaessa tiettyjä toimenpiteitä muutamalla palvelinkoneella, saan tarvittaessa yhteyden muihin ihmisiin jne. Lisäksi toimiva yhteys luo tietyn turvallisuuden tunteen, koska tiedän että esimerkiksi hätätilanteessa mahdollisuus saada apua on helpompaa.

Onko tämä tervettä?

En tiedä. Itse koen kuitenkin tällaisen enemmänkin osaksi nykypäivää. Vähän kuin tietokoneenkäytön perusteiden hallinta. Ei-niin-kauan sitten on ollut aika, ettei kirjoitus- tai laskutaidolla ollut niin suurta väliä. Sähkö tai juokseva vesi olivat asioita, joita ei edes osattu ajatella. Eikä ennen tulen keksimistä taidettu sitäkään kaivata.

Osasihan Katri hommansa :)

Parin viikkoa maalla eteläisessä Savossa vierähti nopeasti. Kohta pitäisi suunnata Helsinkiin, jossa loman toinen puolikas menee kodin ehostamiseen. Kaupungin sykettä tosin etsittiin jo eilen illalla, kun piipahdimme pikaisesti Savonlinnassa. Lauantai-iltana yhdeksän jälkeen Savonlinna oli melkein yhtä hiljainen kuin Helsinki klo 05.30 sunnuntaiaamuna, paitsi rannan terasseilla oli kyllä kohtuullisesti ihmisiä - kunnes oopperanäytös päättyi ja kaupunki pelmahti yllättäen täyteen ihmisiä.

Mutta näin se kesä hupenee...

Näin miltei puolen vuoden hiljaiselon jälkeen on taas aika ilmoittautua tänne blogosfääriinkin.

Talvi oli ja meni, kevätkin siinä sivussa. Kansainvälinen homofobian vastainen päivä oli yksi ranneliike ry:n ponnistuksista. Saimme taas kenties hieman tuotua esiin homofobista todellisuutta ja ehkä joitain keinoja sen vähentämiseen. Seta ja HeSeta olivat myös mukana kansainvälisen homofobian vastaisen päivän tapahtumassa.

Meni myös pikkukesä ja juhannus. Helsinki Priden kulkue ja puistojuhla tuli nähtyä. Ranneliike.net oli myös edustettuna sekä kulkueessa että puistojuhlassa. Hyvä tapahtuma ja mukavasti vuosi vuodelta suurempi.

Parin viikon päästä alkaa neljän viikon mittainen loma, johon kuuluu ainakin jonkin verran oleilua eteläisessä Savossa.

Tulipahan taas huomattua, että henkilökohtainen panokseni blogosfäärin paisuttamiseksi on ollut peräti niukkaa. Syksyn ruskan ja lumitalven välillä on ammottava musta aukko. Toisaalta, olen kirjoitellut keskustelufoorumille ja muuallekin tälle sivustolle. Ja harrastanut "ylläpidollista" toimintaa. En vain ole jaksanut kirjoitella vielä tännekin.

Töitä, mummin poismeno syksyllä ja hautajaiset, töitä, ranneliike.netin ylläpitoa, töitä, perhe-elämää + pari käyntiä Helsingin yöelämässä, töitä, nukkumista, töitä, joulunpyhät vanhempien luona, töitä, vuodenvaihde, töitä...

Mutta joo, lähestyvän kevään merkkejä on jo ilmassa, vaikka lunta varmaan vielä saadaan ja pakkanenkin paukuttaa.

Et ei nyt mene hullummin. Tai ainakin hullumminkin voisi mennä.

Tietyt värisävyt tulevat aina syksyisin muotiin.

Tänään oli auringonpimennys. Pokkarilla + suodattimella (lue 2 päällekkäisellä CD-levyllä) ei kuvaustulos ollut paras mahdollinen. Mutta saa ideasta ainakin selvän.

Varmaan joidenkin kiihkoilijoiden mielestä nämä pimennyksetkin ovat homojen syytä.