Etuoikeutettu vai syrjitty - yksilö vai luokka?

Ovatko homomiehet vähemmän syrjittyjä ja enemmän etuoikeutettuja kuin muihin hlbti-vähemmistöryhmiin kuuluvat? Jos edes meillä ns. länsimaisissa yhteiskunnissa, niin onko näin muualla? Länsimaissa homottelu on tyypillisimpiä solvaamisen muotoja - eivätkä tätä harrasta yksinomaan ns. machokulttuurin omaksuneet miehet tai muutenkaan yksinomaan miehet. Joissain kulttuureissa juuri homoseksuaaliksi paljastuminen on yhteiskunnan hyväksymä syy tulla surmatuksi - ja “homoseksuaaliset teot” lain mukaan peruste kuolemanrangaistukselle.

Onko oikeastaan minkään suhteen mielekästä tarkastella syrjintää - ja etuoikeuksia - luokkien ja hierarkioiden kautta sen sijaan, että yhdenvertaisuuteen liittyviä ongelmia tarkasteltaisiin yksittäisinä korjausta vaativina asioina ja toisaalta yksilökohtaisesti?

Etuoikeuskehä

Intersektionaalisen feminismin piirissä merkittävä toimintaa ohjaava väline on ns. etuoikeuskehä, jossa on 12 sektoreille asetettuna ihmisen liitettyjä määritteitä. Sektorit on jaettu kehillä kukin kolmeen luokkaan. Mitä lähempänä keskustaa ollaan, sitä lähempänä valtaa ja etuoikeutetumpaa asemaa sen mukaan ollaan. Ajatuksena on ottaa huomioon se, että yksilön asemaan syrjinnän uhrina vaikuttaa useampi asia yhtä aikaa - ja nämä intersektionaalisesti - risteävästi, ominaisuudet läpäisevästi - summautuvat. Tällä taas halutaan oikeuttaa esimerkiksi ns. positiivista syrjintää.

Seksuaalisuuden suhteen kehän keskipisteessä on heteroseksuaalisuus ja ulkokehällä lesbot, biseksuaalisuus, panseksuaalisuus sekä aseksuaalisuuskin. Homomiehet on asetettu heteroiden ja muiden väliin. Sukupuolen sektorilla taas keskellä on cissukupuolinen mies, ulkokehällä transsukupuoliset sekä muunsukupuoliset, ja keskikehällä ovat cissukupuoliset naiset.

Homomiehet kehällä erikoisessa paikassa

Miksi homomiehet on pullautettu seksuaalisuuden sektorilla keskikehälle, vaikka jo cissukupuolinen miehisyys sukupuolen sektorilla loogisesti ajatellen ja laskennallisesti parantaa näiden intersektionaalista asemaa?

Esimerkiksi aseksuaalisuuden asettamista ulkokehälle on perusteltu ilmiön näkymättömyydellä, sillä että ilmiötä ei tunnisteta ja tunnusteta, että aseksuaaleja painostetaan ja joissain maissa pakotetaan avioitumaan ja seksiin. Myös transsukupuolisuus, muunsukupuolisuus, naisten homoseksuaalisuus ja intersukupuolisuus lisää riskiä tulla väärin kohdelluksi. Homomiesten asemaa parantavana asiana taas on nähty esimerkiksi medianäkyvyys ja suurkaupunkien verkostot.

Joidenkin arvelujen mukaan asetelmalla on ehkä haluttu alleviivata homomiesten vastahakoisuutta hyväksyä paikkansa syrjittynä etuoikeuskehällä ja samalla intersektionaalisen feminismin tarinassa. Koska intersektionaalisuudessa ja feminismissä on henkilökohtaisella kokemuksella merkittävä asema, vaikuttaa homomiesten itsetietoisuus asiaan. Moni homomies on myös ääneen ilmaissut, ettei halua antautua heränneen ja tiedostavan vasemmiston leluksi ja fetisoinnin kohteeksi, uhrin rooliin.

Mitä luokka-ajattelulla saavutetaan - ja mitä ei?

Etuoikeuskehä on työkalu, jolla arvioidaan tiettyyn luokkaan kuuluvien kokeman syrjinnän määrää suhteessa muihin. Tällainen ohjaa kuitenkin fokusta pois yhtäältä ratkaisua kaipaavista epäkohdista ja toisaalta myös yksilökohtaisista ongelmista. Erilaiset turvaverkot ja puuttumisen keinot tulevat viritetyksi moniperustaiseen tarkasteluun liittyvien oletusten mukaisiksi, eikä suinkaan tukemaan yksilöitä todellisen tarpeen mukaan. Lisäksi hierarkian rakentamisen paloina tusina ihmiseen liitettyjä määritteitä ei kata kovin tarkasti koko elämisen kirjoa.

Pahimmillaan luokka-ajattelu vie muissakin kuin seksuaalisuuteen liittyvissä yksityiskohdissa hakoteille - ja monissa asioissa hämärtää ajatusta yksilön omasta vastuusta itsestään.

Kun käytäntöjä rakennetaan luokka-ajatteluun perustuvan hierarkian tarveoletusten mukaisesti, jäävät “etuoikeutettuihin” luokkiin sijoitetut tarpeineen helposti väliinputoajiksi. Yhdenvertaisuuden lisäämistä ajatellen tulisi miettiä yksittäisiä ratkottavia asioita ja etenkin niiden ratkomista. Epäkohtia voidaan tunnistaa ilman luokka-ajatteluakin. Ei ole kovinkaan hedelmällistä asioiden korjaamisen kannalta loputtomiin pähkiä yksilötasolla mahdollisesti risteäviä haasteita. Sen sijaan täsmäiskut ongelmien juuriin voivat kestävästi muuttaakin asioita.

Kelkasta putoamiseen tunnetusti riittää yksi ainoa riittävän kova töyssy. Yhteiskunnan rakenteisiin pitäisi puuttua yksittäisten ratkottavien asioiden kautta, eivätkä ne löydy hierarkioita rakentamalla. Turvaverkkojen pitäisi olla viritetty kelkasta putoamista tai putoamisvaaraa varten.