Se, että mä suutun on kohtalaisen harvinaista. Se, että mä näytän suuttumukseni on vielä harvinaisempaa. Mutta. Jos suoraan sanotaan, se tuntuu oikein hyvältä. Tuntuu hyvältä näyttää ihmiselle, että hänen käytöksensä on loukannut mua ja, että hän ei pääse pälkähästä teeskentelemällä, että mitään ei koskaan tapahtunut. Tuntuu hyvältä muistuttaa ihmisiä siitä etten minä ole kynnysmatto kenen yli saa kävellä aina ohimennen.
Enkä mä pode huonoa omatuntoa tiuskimisesta tai yleisestä kylmästä suhtautumisesta. Varsinkaan kun hän leikkii tyhmää ja käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut. Koska minuahan voi kohdella miten vaan ilman seurauksia.
Ei muuten voi.
1 kommentti
kesäpoika
28.10.2007 23:04
Niin just. :)