poikuuden tunnetta

Huh..huh..olipa perjantaipäivä ja ilta taas. Ilta erityisesti. Päivällä tapasin tuttuja, jokka sai houkuteltua minut viihteelle. Käytiin ainakin neljä eri ravintelia läpi. Oli sillai kiva fiilis kierrellä eri paikkoja..vaarana oli kyllä, että sortuu juomaan liikaakin. Onneks kumminkin kotona jo ennen puoltayötä. Yksin ja ilman sitä omaa kultaa ainoana miinuksena.

Nyt kumminkaan ei oo sillai kauheeta "kohmetta" tai "kohmeloa" tai kai suonemksi krapulaa...
Yöllä sittten tuli hiukan sekoiltua ku oli fiilispäällä. Maileja tutuille ja tuntemattomille..hih..hih..uskaltaakohan ees kattoo lähetettyjen joukosta mitä on lähettäny..

Hiukan on ikävä, sitä mun hyvää kamua, jonka juoksupoikana yhes viestis oon toiminut. Mitä sitä ei tekis hyvän kamun puolesta.

Hyvää ystäväpäivää kaikille :)

Ystävänpäivä pistää pohtimaan kaikenlaista. Yksinäisyyttä ja syrjäytymistä elämässä. On paljon ihmisiä joilla on vähän ystäviä ja vielä vähemmän niitä tosiystäviä.
Onneksi minulla on edes muutama, joita voi sanoa tosiystäviksi myös.

Olen iloinen eilisestä, pääsin auttamaan yhtä söpöä ja ihanaa henkilöä. Olin hänen viestinviejä eräälle toiselle henkilölle.
Henkilölle, johon kyseinen henkilö haluisi yhteyden. Toivottavasti saavat keskusteluyhteyden toisiinsa, koska tuolla söpöllä ja ihanalla henkilöllä on vähän kavereita. Mikä parhainta ilahdutti se, että hän rohkeni pyytämään minua välittäjäksi.
Hänellä kun on tarvetta luultavasti saada lisää hyviä ystäviä, pyytäminen ja se eka yhteydenotto on vaikeinta. Usein myös minullakin. Tää on ujojen ongelma.
Toivotaan onnea uudelle ystävyydelle.
Itsekin haluan olla tuon söpiksen hyvä kamu ja ystävä vähintään. Toivon, että hän siihen myös on valmis.

Ujous ja arkuus vaivaa meitä monia, minua erityisesti. Ei ole helppo puhua toiselle, puhumattakaan tehdä jotain ehdotuksia. Chatis sen voi helpommin tehdä...mutta auta armias ku se pitäisi tehdä livenä...
Tulee vaan öö..hmm..ööö...jne tekstii, sanat takertuvat kurkkuun, aivot huutavat happea ajatuksille, kun pää on silloin juuri tyhjä, kun pitäisi jotakin sanoa.

Voisikohan sitä reenata? Miten muut ovat päässeet ujoudesta ja arkuudesta eteenpäin?

Olipa siinä vkl taas. Tuli oltua siellä ja täällä, mutta sitä yhtä en kyllä tavannut. Olisin kyllä halunnut...ihan vaan juttumielessä. Juttumielessä, hän on muuten hyvä tyyppi, varmaan viihtyisin hänen seurassa, ainakin uskoisin niin. Odotin kyllä hänen soittoaan.
No ehkä joskus toiste tavataan, enhän minä voi tietää hänen menojaan, enkä kahlita häntä ja hänen menojaan.
Mutta kun tuntuu, et hän pelkkänä kamunakin olis jees tyyppi, puhumattakaan muusta. Aika näyttää törmätäänkö...

Sillai hiukan väsy olo, mut silti luotan tulevaisuuteen. Tulen tapaan paljon erilaisia ihmisiä, joku niistä voi sitten olla se oikea minulle. Kyllä se onni sieltä sitten pilkistää.

Nyt kumminkin unihiekkaa on silmis niin paljon, että tää antaa nyt periksi nukkumatille...toivottavasti se muistaa minua hempeillä ja kivoilla unilla :)

Hui..kun on taas kylmä päivä tiedossa, ulkoilu varmaan jää tänään vähiin. No kerkii paremmin hoitaa mesessä omia suhteita kamuihin ja ystäviin...jotain hyvää siinäkin.
Yhteys ystäviin on se ihanin asia, siinä usein mielihyvä kasvaa ja saa tuntea itsensä tulluksi huomioiduksi.
En ole niin yksinäinen, huomaan että minulla on kavereita, vaikka usein luulen, että olen yksin tässä maailmassa.

Yksinäisyys on hirveetä...usein se kumminkin kalvaa mieltäni. Haluaisin vierelleni henkilön, jolle puhua ne surut ja onnen hetken mitä olen kokenut tai koen.
Sinkkuna on joutunut elään ja kasvaan yksinäisyyteen. Hyviäkin puolia asiassa on, voi itse mennä ja tulla miten haluaa...ei ole kukaan sanomassa muuta.
Onko tämä hyvä asia?
Haluaisin kyllä sitoutua, mielestäni ketään ei ole luotu yksinäisyyteen, vai onko?
Mitä mieltä olette?

Kaikesta huolimatta, elän..elän..elän..elän nykypäivää, jolta optimistisesti odotan ilon ja onnen hetkiä. Onnen hetkiä tulevan raakkaani kanssa.
Rakkaalle olla se ainut ja oikea henkilö, joka pitää minua kuin kukkaa kämmenellä, niin myötä ja vastamäessä...eikös niin sanota siinä kuuluisassa lupauksessa.
Poikuus on ihana asia, mutta sen menettäminen on vieläkin ihanampaa..siihen olen valmis. Nyt vaan odotan sitä prinssi uljasta jonka kohtaan tulevina päivinä, no ainakin tulevaisuudessa, jos en nyt heti seuraavina päivinä ;)

Tänään on sitten se pakkanen saapunu Suomeen. Hipoo jo -30 pintaa ja joissakin jopa -39 risat. Ei kiva. Nauttii miuluummin kesästä ja audinkoisesta keväästä. Tämmöinen ilma tekee "masiksen" olon vaan. Kukaan ei liiku mihinkään, vaan on linnottautunut kotiinsa. Ei edes näe komeita ja kauniita söpiksiä liikenteessä.

Imassa pakkasta ja elämässä kanssa, niin voi sanoa tästä päivästä. Ollut sillai vetelä, laiska, mitään sanomaton päivä.
En ole edes tänään yhtä söpistä tavannu chatin keskustelupalstalla. Sillai hiukan haikee olo hänestä. Hän tuo joskus sellasen tuulahduksen sinne keskustelupalstalle. En ole jostain syystä viihtynyt siellä tänään.
Ainoon pilkahduksen sain tänään, kun luin kesäpojan kommentin aikasemmasta kirjoituksestani.
Olen kesäpojan kanssa kyllä samaa mieltä, että ihmistä pitää ensin etsiä, eikä rakkautta. Se tulee kyllä sen mukana, jos on tullakseen. Tämä on minun tulkintani kesäpojan ohjeesta. En tiedä tulkitsinko oikein häntä?

Nyt sitten etsitään ihmistä, söpöä bf ehdokasta, sellasta omaa :) Kyllä se rakkaus sieltä pilkahtaa aikanaan. Kuten audinkoinen kevät ja kesäkin aikanaan.
Nyt vaan kaikille audinkoisen kevään ja kesän odotusta, siellä se onnikin odottaa monia, jotka ei sitä ole vielä löytäneet. Minuakin :)

Tänään oli hiukan kiireinen päivä, kävin ns. shoppailemas hiukan..sillai vaan katselemassa..en ostanu mitään. No ostin kyllä kahvin ja sen kuuluisan Runebergin tortun, ihan Runebergin päivän kunniaksi..Makso ihan maltaita..3 ecua yhteensä. Joku vielä sanoo, ettei muka hinnat ole noussut, ainakin kahviohinnat ovat.

Oli ihan kiva kahvia juodessa, katsella ihmisten touhuja. Osalla sellainen rauhallinen olotila kuten minullakin. Suurimalla osalla kumminkin ihan älytön hössötys päällä. Olemmeko menos ihan itseaiheutettuun kiireeseen..juostaan kuin päätön kana paikasta toiseen. Avot... ei sovi minulle..haluan nauttia kaikesta kiireettömästi.

Vaivuin siinä kahviossa istuessani omiin ajatuksiin....taas kerran..mietin koska minun kohalle osuu hyvä kamu. kamu jonka kans jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Haaveilen hyvästä kamusta, vaikka tarvis kyllä saada se oma bf kanssa. Hyvä aloittaa kumminkin jostakin..
Onkohan minulla rima liian korkeella...tai sitten se on muilla. Siihen jälkimmäiseen ehkä uskonkin, koska en ole söpön kaunis prinssi, joka pelastais jonkun ja omistaisi puolivaltakuntaa.
Sen olen päättänyt, kun se söpö hani kohalle osuu, niin pidän kiinni siit kynsin hampain..palvon ja hellin sitä päivin ja öin. Se on sitä ONNEA sitten, jokaisella pitäisi siihen olla oikeus. Miksi oon sitten vielä sinkku..siinäpä kysymys?

Odottaa sitä prinssiä uljasta, sitä omaa söpöä hania, löydänköhän sen tänään vai huomenna. Ehkä tässä kuussa? Löydän sen kumminkin, uskon siihen ja silloin....oon rakastunu....se rakkaus vaan oottaa hiukan..

Heräsin aamulla ja aloin miettiin sitä yöllistä tekstari viestii uudestaan..Olinko nähnyt vaan unta..oliko se tosiaan todellista totta.
Katseeni hamuilee huoneeseen, etsin sitä onnen tuojaa...siis kännyäni, et näkisin sen onnensanoman uudestaan.
Sanoman jos yks söpö ilmoittaa tulostaan luokseni.. Löydän kännyn..alan hermostuunena katsoon viestieni sisältöö..etsin yöllistä viestiä. Mitäh? Koko viesti talletukset kadoksissa? Mitä on tapahtunu..Olenko poistanu sen söpöliinin viestin..en saa tuskaltani rauhaa..voih..totta se on kaikki viestit näyttää tyhjää..
Mietin..mietin..mitä on voinu tapahtua..olen varma siitä, että yölä sain tekstarin..Oonko sittenkin nähnyt vaan unta? Unta omista haaveista toteuttaa jotakin, haavetta saada itelle sellanen söpöliini..oma hani..vaikka vaan kamuksi. Pitääköhän mun kumminkin valmistautua söpön tuloon. Jos se ei ollukkaan unta...

Haaveissani on ollut sellanen noin 18 kesänen söpöliini..joka pistäis minuun hiukan kuria ja järjestystä. Elämäni ku hapuilee kaikkee, etsii semmosta tyyntä järven pintaa, jos olis kiva olla ja katsella kuutamoa yhessä oman kullan kanssa. Kun ensin ees löytäs sen oman kullan. On se elämä niin ihmeellistä...

Juttelin tänään yhen "hanin" kans...onneksi koska se kertoi minulle pikkusesta "mokasta", onneks ehkä ei niin paha..mutta kumminkin ois voinu aiheuttaa jollekin mielipahaa..ehkä pystyin ajoissa korjaan virheeni..Aika näyttää..
Siitä hanista vie, on sillai kiva ja söpö tyyppi...tykkään siit hirveesti..sen avoimuudesta..rehellisyydestä..ja mitä parhain se myös uskaltaa sanoa toiselle toisen mokista. Hänellä on omat aivot jolla ajatella, joita hän myös käyttää, sekä sen huomautukset ovat sillai "hellän" opettavaisia..ei tuomitsevia.

Oon alkanu miettiä iän merkitystä, koska on liian vanha? Koska liian nuori? Mikä olisi ihanneikä, onko semmosta ees ollenkaan.
Ehkä jokaisella on sopiva ikä..kun se tuntuu hyvältä itselle..sehän kai on tärkeää..

Miksi usein chatis ihmiset kertoo omaksi iäksi jonkun muun kun on? Monet nuorentaa itsensä tai si lisää ikää, ettei vaikuttais niin kokemattomalta. Mitenkähän on? Mikä on totuus.

Tunsin yhden chatis joka kertoi oman iän aina väärin, kysyin kerran siltä miksi? Kertoi et muut ei tunnista sillai, kun on pikkupaikkakunnalta ja hän on vie osittain kaapissa. Ymmärsin häntä..olinhan itekin kaapissa vie.
Toiseksi syyksi se kyllä sano, työyhteisön ja oman aseman isossa firmassa. Ei halunnut paljastua muille, siksi se chatis käytti eri ikää..
Aloin miettiä, onko se sen arvoista? Parempi olla rehellinen, vaikka sillä uhalla et siit joutus kärsimään. Ymmärsin häntä kyllä ja ajattelin, että ajanmyötä kun hän tulee kaapista, niin sekin asia silloin korjaantuu itestään..
Seuraan häntä..miten käy hänelle.
Toivotan onnea hänelle kaapista ulostulolle..kuten myös itselleni kun sen teen..ehkä jopa lähiaikoina

Ihanaa on sunnuntai ja audinko paistaa audinkopojalle kauniisti kuin Naantalin audinko :)

Olen miettiny homouttanu ja blogiani, sekä kaapista ulos tuloani. Olen saamassa sellaisen vapauden tunteen, ettei tätä poikaa kohta pidättele kukaan. Sain yöllä ihanan tekstarin...eräs söpöliini ilmoitti halustaan tulla kylään. Olin onnesta pakahtua..18v söpöliini oli huomannu minut tai paremminkin muistanut minut..tämmösen pikkusen.

On kuulemma viikolla tulos..en meinannu ees huomata vastata..ku sillai kisersi vatsassani..Oneksi tajusin sitten pistää tekstarin..et tuuhan vaan.

Apua...ny mulle iskee jo pakokauhu..mitä se mun söpis ajattelee mun kämpästä..mitä musta..
Osaanko olla hänelle luonteva, jännityksestä huolimatta..saanko ees sanaa ulos..
Apua...mitä mä sille tarjoon..onko mulla leffaa mistä se tykkää? Entä levyjä..apua..niitä mulla on aika pieni valikoima..
Apua..uskallanko ees pussata sitä? öö..haluaako se enemmän..apua..oon niin kokematon poikarakkaudesta..

Moikkelis :)

Tää on sitten minun ensimmäinen blogikirjoitus ja testaus samalla. Ehkä innostun vielä kirjoittelemaan useasti. Saas nähä miten pojan käy..

Intoa ainakin on, koska olen kohta ehkä tulossa kaapista ulos homouteni kanssa. Mietin vaan miten ja koska. Olen jo läheisimille muutamalle kamulle kertonu..ehkä se on helppoa tai sitten erittäin vaikiaa..En tie..