poikuuden tunnetta

Keskiviikko on alkanu audinkoisesti, ilma komia ku Naantalin audinko. Kelpaa meikä pojan ulkoilla tänään. Raitis ulkoilma tekköö hyvää, samalla saa ajatukset tuulettua.

Ilta pitäs olla kotona, toivoen jonkun ottavan yhteyttä, jonkun komian söpöliinin. Ehkä se tuleva poikaystävä, ken sitä tietää..
Joka tapauksessa, ehkä tänään illalla jaksaa hiukan surffata netis kanssa. Eihän sitä tiedä kehen törmää:)

Mieliala on kumminkin hyvä, koska sain kamuni kans hiukan sovittua. Kamun joka on minun parhaimpia nettikamuja. Kiva seurata hänen touhujaan..piristää aina minunkin päivän :) Nauttii myös hänen kanssaan jutella.

Sunnuntai-ilta toi audingon paisteen myös audinkopojalle.
Mun hyvä kamu antoi minulle anteeksi ja taas ollaan hyviin kamui. On niin ihana ja onnellinen olotila. Olin kyllä maassa koko lauantai-illan ja sunnuntaipäivän, kun olin pahoittanut kamun mielen.

Onneksi osasin pyytää rehellisesti anteeksi häneltä omaa hölmöyttä ja kun olin loukannu häntä.
Luottamus on tärkeintä mitä tiedän, onneksi puhumalla asiat tuli kuntoon. On tärkeetä säilyttää luottamus, koska kamuja on kumminkin liian vähän ja niitä tosikamuja harvassa.

On ihanata kun audinko paistaa täydeltä taivaalta. Se tuo lämpöä ja hyvänolon tunnetta. Silloin tuntee elävänsä taas.
Nyt vaan odottaa Tuiskun konserttia 23.3 DTM:ssä, toivottavasti saan hyvän kamuni mukaan. Liput on ainakin jo hommattu. Hän päättäköön haluaako lähtee, arvosta joka tapauksessa hänen omaa päätöstään, oli se mikä tahansa.

Kaikille valoisia ja audinkoisia päiviä, kellä lomat edessä, kellä jo ohi.

No lauantaipäivä meni kivasti..mutta ilta sitäkin heikommin. Olin yhteydessä söpöön kamuuni. Ei oikein puhe luistanu, huomasin hänen olevan vihainen minulle. Moikkas kyllä väkinäisesti..mutta ei muuta.
Minulla on ny paha olla..en tie mitä teen. Kai tässä vaan tarvii odottaa..
En tie suostuuko hän puhumaan minulle enään...Pidin ja pidän häntä edelleen hyvänä ystävänä. Olen vaan häneltä odottanu kamuna oloo, siis vaan oloa ystävänä.
Toivottavasti aika parantaa haavat. Olen kai töpänny jossakin pahasti, vaikka en ole halunnu. Olen halunnut olla oma itseni ja häntä kohtaan rehellinen. Ehkä oon sitten siinä epäonnistunu.

Pahaolo on hirvee olotila...sydäntä särkee, ei oikein pysy ajatukset kasassa. Huh...huh..kai se siitä vielä iloksi muuttuu ja saan töppäilyni anteeksi. Sitä kai olen tehnyt.

Nyt ajattelin vähän aikaa olla omissa ajatuksisssa ja kelata..
Toivottavasti saan asiani kuntoon ja söpön kamuni Tuiskun konserttiin 23.3 DTM. Hommasin liput tarkoituksella itelle ja kamulleni.

Eilen mudehdin yksinäisyyttäni ja huonoa oloakin hiukan.
No lauantai toi sit tullessaan ihan muuta. Olen saanut uuden fiiliksen..pääsen katsomaan dtm Tuiskua maaliskuussa. Liput on plakkarissa.
Toiseksi huomasin, et on ihmisiä jokka välittää toisista. On ihanaa, et ihmisiä autetaan, välitetään toisista.

No sitä yhtä söpöä kamuani en ole vielä kuullut, mut tiedän, et se on tämän viikonvaihteen kiireinen, ei tavoitettavissa.
Sillai ikävä sitäkin, tykkään hänestä niin paljon.
No viikolla uskon, että hän on jo tavoitettavisssa tai ees antaa jotakin vihjettä mis liikkuu. Uskoo siihen.

Nyt vain eletään päivä kerralla ja odotetaan mitä elämä tuo tullessaan. Lauantai oli ihan jees päivä..Mitähän sunnuntai voikaan olla :)

Taas yksi ilta yksin. Haluisi jo kohdata sen oikian, sen oman söpön. On sillai tuskanen olo..
Parhain kamuni chatis ei ole tänään paikalla...tiedän sen.
Onneksi tulee elokuvia koko illan ihan melki aamutunneille saakka. yritän katsella niitä. Nykkin nelosen agentiifilmii..harmitonta ajankulua..

Miten voisi olla paremmin asiat kun olis ystävä vieres jolleka puhua..vaikka pelkästään mesessä tai chatis..aina parempi jos olis viekussa..vois vaikka välillä pusia kun siltä tuntuu.

Miten muut ovat sitä yksinäisyyttä karkoittaa? Olis hyvä tietää jippoa millä torjua ikävää ja yksinäistä tunnetta.

No uskoo et lauantai ja tulevat päivät on parempia kuin tää päivä :)

Mietin tässä miten sanat voidaan ymmärtää niin väärin, mitä toinen on tarkoittanu. Tapahtuu helposti sanojen virheellinen tulkinta, eli sanoja kertoo toisesta asiasta, mitä kuulija tai lukija ajatteleen tai ymmärtää niillä tarkoitetun.

Minulle sattui juuri eilen illalla sanojen tuoma väärinkäsitys. Olin ensin hiukan hämmästynyt siitä, että minun sanomaani tulkittiin virheellisesti. Tarkoitin ihan muuta yhteyttä sanonnallani.
Vielä kipeämmäksi tilanteen teki, kun mun hyvä ystävä ja kamu luuli minun valehdelleen hänelle.
Sydäntä oikein riipaisi, olin hämilläni ja hiukan nolona. Mietin tota tilannetta vielä aamulla ku heräsin.
Uskon kumminkin siihen et sanojeni oikea tulkinta ja tilanne valkenee kamulleni, koska en halua hänelle valehdella.
En halua menettää mun hyvää ystävää..arvostan häntä hyvin paljon..tykkään hänestä hirveästi. Toivon, että hänen puoleltaan ei syntyisi epäluottamusta minua kohtaan..

Olen sitä mieltä, että valehtelulla on lyhyet jäljet ja se on myös moraalisesti väärin, siksi se on tuomittavaa..itse en voisi siihen tietoisesti ryhtyä. Tahattomasti se voisi joskus tapahtua..mutta ei tietoisen tarkoituksellisesti ja silloinkin asia olisi korjattava heti kun sen huomaa..

Ilta oli eilen kyllä muuten rattoisa ja sillai piristävä pitkään aikaan..
Piristävä siksi, että sain vieraaksi yhden tutun, joka ehkä joskus muuttuu vielä kamuksi ja hyväksi ystäväksi. Sitä ainakin toivon..Oli mukava viettää iltaa ja puhua henkeviä..

Heräsinkin tänään aikasin. Yleensä nukun myöhään. Olen aamuvirkku ja aamulaiska. On se ihmeellistä miten ihmisten virkeys voi vaihdella. Jotkut ovat ylipirteitä, jotku taas ihan masiksessa.
Onneksi minulla on nyt käynnissä semmonen ylipirteä kausi...onneksi.

Toisena asiana olen pohtinu kuutamohulluutta, Onkohan sitä olemassa? Luultavasti on. Minut täyskuu tekee erittäin levottomaksi ja myös hiukan "kiimaiseksi" jos seksistä puhutaan ;)
Toivottavasti kuutamohulluus olis pitkäkestoista...
Mites muilla? Onko teihin iskeny sitä?

Onneksi nyt on lomat päällä...voi tehdä mitä haluaa..koisia vaikka iltapäivään saakka.

No sitten on laskiainen ohi. Tulipa käätyä pyllymäessäkin laskemas hiukan.. Laskeminen olis kyl ollu kivempaa ku joku söpöliini olis ollu kamuna:)

On tää sunnuntai muuten ihan hirvee päivä. Tarvii alkaa valmistautuun tulevaan viikkoon, ei viittis millään. Miuluummin tekis jotakin muuta jonkun kaa.
No joillakin on liikatarjontaa...joillakin ei. Siispä yksin peitonalle jällee tänäkin sunnuntaina.

Mutta on laskettu verkkoja veteen, ehkä sitä on saamassa uusia kamuja/kamua. Aika näyttää...
Kaipasin taas yhtä kamuani, sitä söpön ihanaa. Sen juttuja jaksaa kuunnella, seurata sen tekemistä. Mäkin sanon jo kamuani vaikka sillai ei oo sovittu tai puhuttu. No mä pidän kyl sitä kamuna..toivottavasti söpöliini kans mua.

Mu nyt uuteen viikkoon luottavaisin mielin. Uusia ihmisiä ennakkoluulottamasti tapaan..ei sitä tie koska se oikea sit kolahtaa..

Huh..huh..olipa perjantaipäivä ja ilta taas. Ilta erityisesti. Päivällä tapasin tuttuja, jokka sai houkuteltua minut viihteelle. Käytiin ainakin neljä eri ravintelia läpi. Oli sillai kiva fiilis kierrellä eri paikkoja..vaarana oli kyllä, että sortuu juomaan liikaakin. Onneks kumminkin kotona jo ennen puoltayötä. Yksin ja ilman sitä omaa kultaa ainoana miinuksena.

Nyt kumminkaan ei oo sillai kauheeta "kohmetta" tai "kohmeloa" tai kai suonemksi krapulaa...
Yöllä sittten tuli hiukan sekoiltua ku oli fiilispäällä. Maileja tutuille ja tuntemattomille..hih..hih..uskaltaakohan ees kattoo lähetettyjen joukosta mitä on lähettäny..

Hiukan on ikävä, sitä mun hyvää kamua, jonka juoksupoikana yhes viestis oon toiminut. Mitä sitä ei tekis hyvän kamun puolesta.

Hyvää ystäväpäivää kaikille :)

Ystävänpäivä pistää pohtimaan kaikenlaista. Yksinäisyyttä ja syrjäytymistä elämässä. On paljon ihmisiä joilla on vähän ystäviä ja vielä vähemmän niitä tosiystäviä.
Onneksi minulla on edes muutama, joita voi sanoa tosiystäviksi myös.

Olen iloinen eilisestä, pääsin auttamaan yhtä söpöä ja ihanaa henkilöä. Olin hänen viestinviejä eräälle toiselle henkilölle.
Henkilölle, johon kyseinen henkilö haluisi yhteyden. Toivottavasti saavat keskusteluyhteyden toisiinsa, koska tuolla söpöllä ja ihanalla henkilöllä on vähän kavereita. Mikä parhainta ilahdutti se, että hän rohkeni pyytämään minua välittäjäksi.
Hänellä kun on tarvetta luultavasti saada lisää hyviä ystäviä, pyytäminen ja se eka yhteydenotto on vaikeinta. Usein myös minullakin. Tää on ujojen ongelma.
Toivotaan onnea uudelle ystävyydelle.
Itsekin haluan olla tuon söpiksen hyvä kamu ja ystävä vähintään. Toivon, että hän siihen myös on valmis.

Ujous ja arkuus vaivaa meitä monia, minua erityisesti. Ei ole helppo puhua toiselle, puhumattakaan tehdä jotain ehdotuksia. Chatis sen voi helpommin tehdä...mutta auta armias ku se pitäisi tehdä livenä...
Tulee vaan öö..hmm..ööö...jne tekstii, sanat takertuvat kurkkuun, aivot huutavat happea ajatuksille, kun pää on silloin juuri tyhjä, kun pitäisi jotakin sanoa.

Voisikohan sitä reenata? Miten muut ovat päässeet ujoudesta ja arkuudesta eteenpäin?