poikuuden tunnetta

Olipa ihana viikonloppu, joka vielä huipentuu kohta Suomen MM kullaotteluun.
Oli ihana lauantaipäivänä seurata ensin kiekko-ottelu, joka huipentui jatkoajalle.
Koivu sitten teki sen mitä koko ravinteliyleisö odotti. Huuto oli hirveä ravintolassa, kun suomi täräytti voittomaalin.
Meni siinä useampi kalja ja jokunen voittokonjakki myös.

Illa sitten huipentui viisufinaaliin ja seurattavaa riittikin pitkälle yli puolenyön.
Suosikkini Armenia ei yltänyt kolmen parhaan joukkoon.
Serbia vei voiton, vaikka Venäjä ja Ukraina yrittikin hanttiin iskee.
Viisut siirtyivät itäeuroopan maiden hallintaan.
No Hanna oli ihan hyvä, asukin jopa. Ehkä oli kappale liian melotdaaminen..tiedä sitä sitten...
Ensivuonna joudutaan kumminkin karsiin ensin paikasta kisoihin....Vaikeaa tulee olemaan....

Huh..huh..ihmeen aikasin heräsin tänään perjantaina. Olisko hiukan kisajännitystä eurofiisuvinaalista ja jääkiekosta, kun Suomi meni jatkoon rankkareilla USA vastaan. Hyvä SUOMI !!

Tänään sitten surffaillaan Helsinkiä ympäriinsä. katsastetaan ne yli 10 000 homoa ;)
On se hienoa, jos ilmakin tosta vielä hiukkasen paranis, hiukan eilen oli viileetä.

Toivottavasti tapaan ees muutaman chattiystävän..pahalta näyttää :(
Toivottavasti kumminkin löydän kivaa seuraa, ei oo sinkkuna ihan hyvä olla. Ei oo valmiina sitä omaa kultaa ees, jota voisi pitää kainalossa.

Toivottavasti ees se yksi söpö chattiystävä soitollaan piristäisi minun iltaani, jos ei pääse tapaan minua, yllättysin kivasti. Wink wink wonk ;)

Viikonloppu tulossa, ei oo tekemisen puutetta. On eurofiisukiaa ja jääkiekkoa.
Itse iloitsen jo siitä, kun pääsee lauantaina seuraamaan eurofiisukisan finaalia, en kylläkään paikanpäällä areenalla. Liput olivat minulle liian kalliita, tyydyn johonkin ravinteliin, jossa on hyvä laajakangas. Ehkä dtm tai hercules, jompi kumpi.
Itselläni on kaksi suosikkia Ruotsi tai Armenia...saapi nähä miten veikkaus onnistuu:D

Viikonloppu ehkä tuo muutaman ystävän myös, semmoisia vanhoja ystäviä, joiden kanssa on kiva istua iltaa ja katsoa kisoja.
Samalla vaihtaa kuulumisia ja sinkkuna "kuolata" heitä, kun ovat viel pahuksen söpöjäkin. Valitettavasti vaan varattuja.
Yksi vaan puuttuu joukosta, se söpö chattiystäväni, jonka kaa olisin kyllä ihan kamumielessä iltaa istunut ja turissut.
Arvostan häntä siinä, kun hänellä on selkeitä omia näkemyksiä, eikä vaan oo joo joo mies.

Eilen meinasin nääntyä työmäärään, nyt onneksi olen saanut pudettua ruuhkan pois. On sillai kiva fiilis siitäkin, vaikka sais joskus muullakin palkita kuin pelkällä kiitoksella.
Hyvänä puolena sentää, että minulla on työtä, kaikilla sitä ei valitettavasti ole. Työn uusjakoa voisi suomessa hiukan harjoittaa...

Huh..huh.. mikä päivä..Töitä oon painanut kuin pieni eläin. Mailia pukkaa ja puhelimet soi..yhteen menoon 5 tuntia, ei ees sitä ansaittua kahvia välissä.
Miks ihminen sitoutuu tekeen töitä omalla kustanuksella, joku kumminkin siitä hedelmät korjaa parempaan talteen. On se niin väärin...

Työstä pitäisi, tai sen tuotosta jakaa oikeudenmukaisemmin myös sen lisäarvon tekijöille. Silloin huomaan tulleensa arvostetuksi. Ei se kissa kauaa elä pelkästään kiitoksella.

Miksi yhteiskunta on niin raadollinen, heikot jätetään laivasta..Eikö meidän pitäisi niistäkin huolta pitää?
Joidenkin mielestä ei. Liian usein kuulee väitteen, itseaiheutettu tai kyllä jokainen työtä saa kun viitsii vaan.
Huh..huh..sanon minä, tänäänkin minä ja monet muut nääntyvät työmäärän alle, koska ei otetan riittävästi tekijöitä...
Mites se kapitalimin laki menikään....

Selailin taas hiukan netis eri sivuja ja löysin aivan ihanan runon Tommy Taberman sivuilta, joissa oli lukijoiden runoja. Siellä nimimerkki nainen oli kirjoittanut seuraavan runon.
Runo iski ihan mun syvimpään tajuntaani, se oli kuin minun sydämmestä lähtöisin.

http://www.tommytabermann.net/

tahdon rakastaa sinua niin
ettei kukaan muu ole sinua rakastanut
tahdon puristaa sinut sydäntäni vasten
niin ettemme eroita kuin yhden sydämen lyönnit
tahdon kuiskia korvaasi sanoja kauniita
tahdon piirrellä sormellani kuvia selkäsi kaareen
tahdon hyväillä sinua niin kuin meri hyväilee
rannan kiveä yhtä hellästi yhtä vaativasti
tahdon rakastaa sínut vahvaksi ja yhtä sileäksi
niin että sinä naurat ja itket
olkaani vasten
niin että näen sinun avautuvan kuin ruusu avautuu
terälehti kerrallaan

- nainen -

Sunnuntai jolkuttaa iltaa kohden. Nukuin pitkään...johtui varmaan eilisestä, kun tuli oltua hiukan liikenteessä.
Olipa minulla kiva juttutuokio parin naispuolisen(lesbojen) kanssa. He paransivat maailmaa oikein kunnolla. Saipa siinä kyytiä muutama mieskin samalla, joskin minulle ne antoivat jopa pisteitä. Syynä siihen oli varmaan minun homouteni, josta he olivat niin kiinnostuneita:D

Tapasin kyllä yhden söpön pojankin, vaikka se olikin hetero, mutta hyvin suvaitsevainen meitä homoja kohtaan.
Suvaltsevaisuus on aika hyvä mittari eri asioille. Minulle suvaitsevuus merkitsee paljon, usein myös minun ajatusmailmani rakentuu sen ympärille. Jos oot suvaitsevainen voit saada minusta hyvän ystävän, mutta jos et omaa sitä jaloa taitoa, niin todennäköisesti meistä ei ystäviä tule.

Minun suvaitsevaisuuteen kuuluu ihmisistä välittäminen ja heidän tukeminen, silloin ku he sitä kaipaavat ja tukea tarvitsevat.
Toisena asiana on myös toisten ajatusten kunnioittaminen , eli muiden ihmisten kuunteleminen. Välttämättä se ei tarkoita niiden hyväksyntää, jos ne poikkeaa omista mielipiteistä.
Tärkeää on myös omien ajatusten ja mielipiteiden kyseenalaistaminen, tutkiminen myös toiselta kantilta.
Ei ole synti olla väärässä, mutta on synti olla korjaamatta asiaa, kun sen huomaa:)

Vappu on sitten ohi, onneksi audinko paistoi vaikka olikin erittäin viileätä.
Itse kävin vappupäivänä kiertelemässä eri tapahtumia, myös perinteisessä Työväen vappujuhlassa.
Vappuaatto tulikin vietettyä rauhallisesti kotona, ei huvittanu lähteä väentungokseen, jossa olisi saanut jonottaa joka paikassa.
Eksyin, sitten vappupäivänä baariin, oli ihan kiva tavata ystäviä. Juttu lensi ja muisteltiin "vanhoja" asioita.

Vappu pisti myös mietiskeleen vapun syvintä olemusta ja sanomaa. Nimeenomaan alussa juhlittiin työnvappua.
Myöhemmin myös opiskelijat alkoivat juhlia vappuna ja siksi se on myös tänäpäivänä opiskelijoiden juhla.

Musiikki on aina kuulunut oleellisesti vappuun ja erityisesti työväenlaulut.
Työväenlaulujen aatelia varmaan on Internationale (Kansainvälinen) ja vapun kunniaksi pistän blogiini siitä pari säkeistöä, ihan muistin virkistämiseksi.
Näin, ehkä itsekin kunnioitan vapunsanomaa, sitä alkuperäistä...Työväenlikkeen ja työn vappua.

Internationale

Työn orjat sorron yöstä nouskaa,
maan ääriin kuuluu kutsumus.
Nyt ryskyin murtuu pakkovalta,
tää on viime ponnistus.
Pohja vanhan järjestyksen horjuu.
Orjajoukko taistohon!
Alas lyökää koko vanha maailma
ja valta teidän silloin on.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää,
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää,
niin huomispäivänä kansat
on veljet koskenään.

Työmiehet, kyntäjät ja kaikki
työkansan joukko nälkäinen.
Maan meidän on jo olla täytyy,
eikä laiskain lurjusten.
Nälkä meill' on aina vieraanamme,
vaan kuin korpit haaskoiltan
me kerran kaikki karkoitamme,
niin päivä pääsee paistamaan,
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää,
niin huomispäivänä kansat
on veljet koskenään.

Taas vkl ohi ja ylihuomenna jo vappu. Olin hiukan liikenteessä vkl aikana ja tapasin muutamn hyvän ystävänkin. Vaikka en sitä chatti ystävääni, jonka haluisin numero uno tavata.

Mietin tässä sunnuntaipäivää kelaten, mikä on elämän rakkaus. Onko jokaiselle luotu joku oma rinnalleen, vai ovatko jotkut koko elämänsä vain "sinkkuja", siis ilman syvää sitoutumista johonkin toiseen.
Itse en haluisi siihen uskoa, kylläkin jotkut valitsevat tietoisesti sinkuuden.
Minä en ehkä haluisi koko ikääni olla sinkku. Kaipaan rinnalle toista.

Ajatukset, jotka minulla syntyi tähän pohdiskeluun sain runoja lueskellessa.
Erityisesti jäi mieleen www.ajatus.org sivuilta seuraava runo, jonka oli kirjoittanu -Sessha-

Ei todellista rakkautta

Näin kerran unen lapsellisen,
jotain kaunista, mutta tiesin kyllä sen,
ettei todellista rakkautta tässä maailmassa
ole juuri nimeksikään.

Olin kerran niin ylen onnellinen,
niin ihanaa, mutta tiesin kyllä sen,
ettei se kestäisi sataa vuottakaan.
Yksinään ihminen kulkee kehdosta hautaan.

Ei ole todellista rakkautta tässä maailmassa.
On vain satuja valkokankaalla,
on sata miljoonaa laulua - kaikki samanlaisia,
on kertomuksia prinsessoista,
muttei koskaan todellisuudesta.

Näin taas sen unen lapsellisen.
Niin kaunista, mutta tiedän kyllä sen,
ettei ole Sitä Oikeaa,
jota saisi rakastaa.

Ei ole todellista rakkautta tässä maailmassa.
On vain satuja valkokankaalla,
on sata miljoonaa laulua - kaikki samanlaisia,
on kertomuksia prinsessoista,
muttei koskaan todellisuudesta.

Ikiuneen painan pään,
tähän kylmyyteen odottamaan jään
Prinssi Rohkeaa valkoisella ratsullaan
herättämään Ruususen suudelmallaan.

Ikiuneen painan pään,
sata vuotta unholaan jään.
Prinssi Rohkea valkoisella ratsullaan
ei saavu prinsessaansa pelastamaan.

Ei ole todellista rakkautta tässä maailmassa.
On vain satuja valkokankaalla,
on sata miljoonaa laulua - kaikki samanlaisia,
on kertomuksia prinsessoista,
muttei koskaan todellisuudesta.

Näen vain lapsellista unta,
ei ole todellista rakkautta.
Sydän vain särkyy yhä uudelleen,
yksin siis vaivun uneen ikuiseen.

VKL taas ohi. Sunnuntaina audinko paistoi audinkopojalle, kuin Naantalin audinko :)
Tapasin tuttuja meses ja chatissa, oli kiva turista ja vaihtaa kuulumisia. Olin, kuin uudelleen elämää oppinut..ehkä se myös johtuu kesän saapumisesta;)

Olen alkanu harrastamaan sitä uutta elämää, eilenkin tuli ulkoiltua muutama tunti. Ilma oli upea, viihdyin oikein kunnolla, seurasin luonnon heräämistä...kyllä se kesä sieltä tulee.

Illalla aloin miettii ystävyyttä ja sen merkitystä.
On ns. parempia ystäviä, sillai läheisiä. Sitten on semmosia puolituttuja, joita vain moikkaa ja vaihtaa harmittomia kuulumisia..

Todellisia ystäviä on vähän, siis sellaisia. jolleka voi puhua ja avautua kaikissa asioissa. On tärkeää, et jokaisella olisi edes se yksi todellinen ystävä.
Itse haluisin oman ystävän, semmosen bf, jota voisi pitää hyvänä ja jota rakastaa..
Mutta ennenkuin se minulle tulee, aion pitää hyvää huolta minun muista ystävistä, vaalia sitä arvokasta ystävyyttä mikä välillämme vallitsee.
Myös söpön chattiystäväni ystävyyttä, koska välitän hänestä, hän on sen arvoinen, josta kannattaa pitää huolta. Hänkin tarvitsee ystäviä ympärilleen, vaikka kamu pohjalta ja siihen olen valmis...

Tässä taas yksi löytö www.rakkausrunot.fi sivulta ja sieltä kirjoittaja Party, kertoo ystävyydestä.

Sinä

Käsi kädessä kuljetaan,
maailman ääriin nauttimaan
tästä elämästä, tästä ystävyydestä.
Näistä muistoista ja hyvistä hetkistä.
Riitoja ei enää muistella,
ei toisillemme pahaa mieltä kujeilla.

Sinä, joka saat mut jaksamaan.
Sinä, joka johdatat mut päivään parhaimpaan.

Siskoksi sua en ihan voi nimittää,
mutta jokainen meistä ymmärtää,
että sä oot se kuka musta eniten välittää.

Tiedän ettet vastaa samalla lailla
näihin sanoihin, hämmästyttäviin,
mutta en jaksa enää esittää,
vaan kuuluttaa tän kuuluvimmin.

Sun kanssas mä oon onnellinen,
susta ei tuu enää mun kanssa riitapukari.
Nyt, vihdoin, myönnän sen,
sä taidat olla mun paras kaveri.

Tulipa herättyä ihmeen aikaisin tänään lauantaina, ehkä se johtui siitä, kun menin ajoissa nukkumaan, jopa klo 01.00 aikoihin ;) Tuli katottua illan elokuva ja samalla vaalittua raittiutta.

Perjantai meni kivasti, jopa sain yhden tutun kylään. Oli sillai "syvällistä" tutustumista ja mielipiteenvaihtoa toistemme ajatuksista..sillai hyvää debattia :)
En ollutkaan hyvää ystävääni tavannut pitkään aikaan, oikein nautin siitä kolmetuntisesta, mitä hän luonani vieraili.
Luultavasti viihtyi, koska sanoi lähiaikoina poikkeavansa oikein ajan kanssa. No ilohan oli minulla, kun vieraita käy niin harvoin, lupasin vaikka yövyttää hänet :)

Lopuksi liitän tähän oivan runon, jonka löysin www.rakkausrunot.fi sivuilta ja kirjoittajana Pölyimuri.

Poika

Ulos ikkunasta katsoin,
siellä pojan huomasin.
Hän käveli yksin,
joten hänen luokseen juoksin.

Poika itki,
kysyin häneltä "miksi",
hän sanoi olevansa yksin,
päivät ja yötkin.

Tartuin poikaa kädestä,
ja lupasin hänelle,
" en sua yksin jätä",
ja hän hymyili minulle.

Ei poika itke enää,
koska hän ei ole yksin.
Nyt hän elää,
mielin iloisin.