Hui..kun on taas kylmä päivä tiedossa, ulkoilu varmaan jää tänään vähiin. No kerkii paremmin hoitaa mesessä omia suhteita kamuihin ja ystäviin...jotain hyvää siinäkin.
Yhteys ystäviin on se ihanin asia, siinä usein mielihyvä kasvaa ja saa tuntea itsensä tulluksi huomioiduksi.
En ole niin yksinäinen, huomaan että minulla on kavereita, vaikka usein luulen, että olen yksin tässä maailmassa.
Yksinäisyys on hirveetä...usein se kumminkin kalvaa mieltäni. Haluaisin vierelleni henkilön, jolle puhua ne surut ja onnen hetken mitä olen kokenut tai koen.
Sinkkuna on joutunut elään ja kasvaan yksinäisyyteen. Hyviäkin puolia asiassa on, voi itse mennä ja tulla miten haluaa...ei ole kukaan sanomassa muuta.
Onko tämä hyvä asia?
Haluaisin kyllä sitoutua, mielestäni ketään ei ole luotu yksinäisyyteen, vai onko?
Mitä mieltä olette?
Kaikesta huolimatta, elän..elän..elän..elän nykypäivää, jolta optimistisesti odotan ilon ja onnen hetkiä. Onnen hetkiä tulevan raakkaani kanssa.
Rakkaalle olla se ainut ja oikea henkilö, joka pitää minua kuin kukkaa kämmenellä, niin myötä ja vastamäessä...eikös niin sanota siinä kuuluisassa lupauksessa.
Poikuus on ihana asia, mutta sen menettäminen on vieläkin ihanampaa..siihen olen valmis. Nyt vaan odotan sitä prinssi uljasta jonka kohtaan tulevina päivinä, no ainakin tulevaisuudessa, jos en nyt heti seuraavina päivinä ;)
3 kommenttia
sleepygay
8.2.2007 13:52
Olen sitä mieltä, että ketään ei ole luotu yksinäiseksi, mutta sen voi kuitenkin valita, jos haluaa. Tosin yleensä "valinta" on vain luovuttamista, etsimisestä luopumista, löytämisestä kieltäytymistä. En kyllä ole tässä mikään ekspertti, kun olen omani jo löytänyt, mutta näin minä asian näen.
Kyllä sinä sen oikean itsellesi löydät. Kunhan lakkaat etsimästä. Niinhän se aina menee. Vai meneekö?
Vermillion
8.2.2007 18:30
"No man is an island, entire of itself..."
John Donne, Meditation XVII (Olen hulluna John Donnen runoihin. :P [http://www.luminarium.org/sevenlit/donne/flea.php])
Ei ketään ole luotu elämään yksinäisyydessä, tämän vuoksi ihmiset yleensä ottaen elävät yhteiskunnissa. Kuitenkaan minä en usko että 1+1=1. Vaikka mielestäni kaksi ihmistä voi täydentää toisiaan ja elää "symbioosissa", loppujen lopuksi täytyy myös osata elää omaa elämäänsä eikä nojata toiseen liikaa. En usko että on olemassa pareja jotka on "luotu toisilleen". Tosin en usko luomisoppiin muutenkaan. :P En tiedä haluaisinko olla jollekulle "se ainut ja oikea" henkilö. En halua olla palvonnan kohteena. Rakkauden ja palvonnan välillä tulee mielestäni olla ero. :P
Älä käsitä väärin, olen romantikko. Kuitenkin mielestäni yksilöllisyyden tulee toteutua parisuhteessakin. Blogistani voi saada erilaisen kuvan, mutta minä elän tunteen mukaan. Tällä hetkellä, tässä elämäntilanteessa tuntuu tältä. ;)
audinkopoika
12.2.2007 16:15
Vermillion oot oikeassa siin, että kenenkään omaa minuutta ei voi vangita..jokaisessa parisuhteessa jäsenet tarvii myös omaa rauhaa ja liikkumatilaa. Siihen uskon.