poikuuden tunnetta

Taas törmäsin ihanaan runoon. www.pori.fi/kirjasto/nuoret/nuortensivut/nuortenrunot/ sivuilta löytyi tämä lasihevonen kirjoittama:

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin
ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan ovesta ulos,
rutistaisin sinua lujasti
ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,
että olet minulle tärkeä.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä,
jonka saamme elää yhdessä...

Mutta eihän tämä vielä lopu.
Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin-onhan?

Todennäköisesti on.

Ehdin korjata laiminlyöntini.
Ja onneksi elämä tarjoaa loputtomasti
uusia mahdollisuuksia.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä,
eikä minulla olekaan kuin tämä päivä,
sanon, että olet minulle hyvin rakas.

Kaikki eivät näe huomista.
Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus
puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista,
kun saman voi tehdä jo tänään?

Jos huomista ei tulekkaan,kadut katkeraasti,
että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä,
viimeisen halauksen halaamatta,
että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen,
joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.

lasihevonen

Näin se varmaan usein on, huomaamme vasta jälkeenpäin, miten arvokas ja rakas toinen on. Siksi on hyvä sanoa se jo aikaisemmin ja useammin :)

Viikonloppu taas ohi onnellisesti. Lauantaina ja sunnuntaina tuli pistäydyttyä Kaisaniemessä, jossa oli Maailma kylässä tapahtuma.
Lauantaina tuli vettä hiukan liikaakin...olin kuin uitettu koira, kaikki märkänä ja mudassa mitä vaan olla voi..
Mutta sunnuntaina audinko näytti jo paremman puolen festariporukalle.
Porukkaa oli paljon...ja meno sen mukasta...

Perjantaina tuli kanssa käytyä homopaarissa, ehkä viimestä kertaa, sillai tupakan poltto sallituna.
No koppi korvannee sen synnin jatkumisen tulevaisuudessa...hyvä niin....
On paljon ihmisiä, jotka kärsivät ja vaivaantuu tupakan kärystä....Heille sen päätöksen suo..
Meitä tupakoitsijoita ajetaan yhä ahtaammalle...
Ehkä tarvitsee harkita sitä lopettamista oikein vakavissaan..

Monikohan ravinteli ja baari menettää asiakkaita tämän takia...ans kattoo...Siis ne jotka eivät pysty sitä 7 neliön koppia rakentamaan...Siis paikallis pubit ja baarit...
Siirtyyköhän ongelmat vaan talojen eteen ja jalkakäytäville..

Niin ja viikonvaihde oli myös antoisakin..tapasin muutamia tuttuja ja yhen uudenkin tuttavuuden...Aikas mielenkiintoinen persoona ja tapaus...viihdyin kyllä hänen kanssaan hyvin...

Mutta nyt sinkkuna tarvii kiitäää pyykinpesuun, et on taas puhtaan vaatteet seuraavaa biletystä varten:)

Surffasin taas eri sivuilla ja löysin ylen (TV1) nuoriruno kilpalun sivuilta http://www.yle.fi/nuorinruno/runot.htm seuraavan runon jonka Jan jansson on kirjoittanut.

Herätti minussa ajatuksia sen rakkaan muistamisesta.

FY3 - AALTOLIIKE

Rakkaani, kultaseni,
kallista korvasi puoleeni,
tarkkaile hetki pitkittäisiä aaltoja ilmassa.
Anna anteeksi etten aina sano sinua rakastavani,
mutta näethän, mussukkani,
rakkauteni on niin kuin palloaaltorintama,
vaikka se edetessään kasvaa,
vaikka sanoisin sen tuhannesti,
on kokonaisenergia aina sama.

Nössykkäni, pikkuiseni,
anna anteeksi minulle,
olishan mielesi hetkellisesti koherentti kanssani.
Olemme eri aaltopituuksilla,
mutta näethän, ainoani,
olemme kuin valon sähkö- ja magneettikentät,
kohtisuorasti värähtelemme,
mutta kuin kaksi sädettä Youngin kokeessa,
kirkkaasti interferoimme.

- Jan Jansson -

Semmosta se varmaan on...kun ensin sen oman rakkaan saisi..no onki on vetessä ja nykii jo kivasti koukussa ja kohon aina välillä sen johosta pinnan alla :)

Viikonloppu ohi...Ilmat suosi ja audinko helotti komiasti. Kelpasi olla ulkona ja ulkoillakin hiukan, kun on menossa se elämäntapamuutos ;)

Sunnuntai kruunasi kaiken. Sain yhen söpön vieraaksi ja ilta meni rattoisasti teetä juodessa, sekä toistemme kuulumisia kertoen. Samalla saimme tutustua toisiimme paremmin.
Tapasin tuon söpön ekakerran ja tykkäsin hänestä hirveesti, olen tavannut hänet chatissa ja olemme jo jonkin aikaa mesettäneetkin. Sillo on kivempi tutustua uusiin ihmisiin.

Tuolla söpöllä on ollut aikanaan hyvin vaikeata, hän on joutunut ihmisten väärinkäyttämäksi, tai hyväksikäytetyksi. Olin otettu kun hän sen pystyi kertomaan minulle, opin hänestä ihan uuden näkökulman asioihin.
Hän jopa sanoi luottavansa minuun erittäin paljon ja siksi uskalsi sen vuosien takaisen kokemuksen kertoa.

Puhuimme paljon myös homoudesta ja kaapissa olosta. Hän on täysin kaapissa, minä vain osittain.
Löysimme paljon yhteistä....

Molemmilla oli kivaa ja oli mukava halata toisiamme erotessamme, hänen lähtiessä kotiin.
Ei kulunut ku tunti, kun jo sain kiitostekstarin ja toimomuksen kutsua hänet uudestaan kylään.
Palautustekstarissa sen lupasinkin...Ei tie vaikka tästä kehittyisi vielä jotakin syvällisempää...
Edetään pikkuhiljaa ja katotaan...

Kävin tässä www.pilotkustannus.f sivuilla,
joka on sellainen edistyksellinen kirjojen painatuskustantamo.
Siellä löysin kesän, rakkauden ja unelmien sisältämän kirjan näin tulevankesän kunniaksi.
Kesä tuo aina sykettä myös rintaan.

Kesä, rakkaus, unelmat
Helena Koistinen kirjoittamasta kirjasta

Ei meille iloja anneta
Ne täytyy ottaa.
Ottaa ja
Pitää kiinni,
Kuin pitäisit
Kiinni koko
Elämästä.

Voimme kohota kohti vuoren huippua, josta sitten katselemme kaikkea kaunista ympärillämme, sisällämme suuren suuri ymmärrys kaiken yhteenkuuluvuudesta ja siitä maailmankaikkeudesta, josta meidän ei välttämättä tarvitsekaan kaikkea ymmärtää.
Rakastakaa, unelmoikaa, antakaa itsenne toinen toisillenne ja huomatkaa, että kyllä elämä antaa ja elämä ottaa, mutta se on elämän kokonaisuus ja se, vain se, tekee meistä kokonaisia ihmisiä.

Helena Koistinen

Teksti puhutti tosiaan...elämän konaisuus ja tarkoitus alkoivat minulla mietityttään.. Onko minun elämäni kohdallaan, onko se mielekästä jne..

Tänään vietetään sitten homofobian vastaista päivää.
Se on ihan jees juttu.

Erilaisuus on aina puhuttanut, erityisesti rasismi ja vähemmistökulttuurit.
Ihimen on usein ihmismassan uhri, joka toimii kuin peto toista kohtaan, jos hän poikkeaa valtavirrasta. Tämän valitettavasti, jotkut ovat omaksuneet, tai oppineet tavan muilta.

On henkilö sitten, eri rodun, uskonnon, tai sukupuoli-identiteetin mukaan minkälainen henkilö hyvänsä, suvaitsevuutta tarvitsemme kaikki toisiamme kohtaan.
Miten haluamme kohdeltavan meitä, niin sillai pitäisi kohdella muitakin.

Lasten suusta kuuluu usein totuuden.
www.srk-opisto.fi sivuilta löysin erään, runon/kirjoituksen, joka oli tehty joskus 2000 -luvun taitteessa, erään tehtävän yhteydessä lapsille.
Joka kuvaa hyvin meidän ihmisten toimimista ja oppimistakin..

ERILAISUUS

meidän luokalla on tyttö.

hän on ollut luokallamme

ekaluokasta lähtien.

Ekalla ei välitetty,

millainen hän oli.

Tokalla alettiin syrjimään,

kolmannella syrjittiin.

Neljännellä haukuttiin,

viidennellä syrjittiin ja haukuttiin.

Ja vasta kuudennella

tajusimme, miten tyhmiä olimme.

Syrjimme häntä vain,

koska hän oli

erilainen

Anniina Tenno 12v, Koskelan ala-aste

Tässä, sitten vielä muistutuksena Luukkaan evankeliumista

KULTAINEN SÄÄNTÖ

Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.

Luuk.6:31

Kaikille hyvää torstaipäivää ja homofobian vastaista päivää :)

www.positiivarit.fi sivulla mummeli antoi elämänohjetta, jotenkin se iski minuun...

Mietin mikä minusta tekeen niin kiireellisen ja niin malttamattoman. Pitäsi heti parantaa koko maailma ja saada itselle se rakaskin.

Ehkä olisi minunkin syytä pysähtyä ja miettiä elämän tarkoitusta ja mikä minulle oikeasti on tärkeätä.
Vaikee vaan onnistua, tekee tuskaa ja hikeä, olla niin rauhallinen ja johdonmukainen, kun koko oma elämä myllertää niin kivaasti.

Ja tässä mummelin ajatukset ja elämänohjeet:

TÄNÄ VUONNA

Tänä vuonna elän yrittämättä ratkaista kaikkia elämäni ongelmia yhdellä kertaa.

Tänä vuonna haluan kasvaa henkisesti, luen jotakin, joka vaatii ponnistuksia, ajattelemista ja keskittymistä.

Tänä vuonna en etsi vikoja ystävistäni, sukulaisistani tai työtovereistani, en yritä parantaa tai muuttaa ketään muuta kuin itseäni.

Tänä vuonna minulla on ohjelma, voi olla etten noudata sitä täydellisesti, mutta minulla on ohjelma.

Tänä vuonna säästän itseni kahdelta viholiselta - kiireeltä ja epäröiniltä.

Tänä vuonna kehitän luonnettani kahdella tavalla: teen hyvän teon ja annan sen paljastua sattumalta.

Tänä vuonna kerään rohkeutta tehdäkseni kaksi asiaa, joita en ole aikaisemmin uskaltanut.

Tänä vuonna en pelkää mitään, erityisesti en pelkää nauttia kaikesta kauniista ja uskoa, että kun minä annan maailmalle, maailma antaa minulle.

Lähettäjä: Mummeli

Olipa ihana viikonloppu, joka vielä huipentuu kohta Suomen MM kullaotteluun.
Oli ihana lauantaipäivänä seurata ensin kiekko-ottelu, joka huipentui jatkoajalle.
Koivu sitten teki sen mitä koko ravinteliyleisö odotti. Huuto oli hirveä ravintolassa, kun suomi täräytti voittomaalin.
Meni siinä useampi kalja ja jokunen voittokonjakki myös.

Illa sitten huipentui viisufinaaliin ja seurattavaa riittikin pitkälle yli puolenyön.
Suosikkini Armenia ei yltänyt kolmen parhaan joukkoon.
Serbia vei voiton, vaikka Venäjä ja Ukraina yrittikin hanttiin iskee.
Viisut siirtyivät itäeuroopan maiden hallintaan.
No Hanna oli ihan hyvä, asukin jopa. Ehkä oli kappale liian melotdaaminen..tiedä sitä sitten...
Ensivuonna joudutaan kumminkin karsiin ensin paikasta kisoihin....Vaikeaa tulee olemaan....

Huh..huh..ihmeen aikasin heräsin tänään perjantaina. Olisko hiukan kisajännitystä eurofiisuvinaalista ja jääkiekosta, kun Suomi meni jatkoon rankkareilla USA vastaan. Hyvä SUOMI !!

Tänään sitten surffaillaan Helsinkiä ympäriinsä. katsastetaan ne yli 10 000 homoa ;)
On se hienoa, jos ilmakin tosta vielä hiukkasen paranis, hiukan eilen oli viileetä.

Toivottavasti tapaan ees muutaman chattiystävän..pahalta näyttää :(
Toivottavasti kumminkin löydän kivaa seuraa, ei oo sinkkuna ihan hyvä olla. Ei oo valmiina sitä omaa kultaa ees, jota voisi pitää kainalossa.

Toivottavasti ees se yksi söpö chattiystävä soitollaan piristäisi minun iltaani, jos ei pääse tapaan minua, yllättysin kivasti. Wink wink wonk ;)

Viikonloppu tulossa, ei oo tekemisen puutetta. On eurofiisukiaa ja jääkiekkoa.
Itse iloitsen jo siitä, kun pääsee lauantaina seuraamaan eurofiisukisan finaalia, en kylläkään paikanpäällä areenalla. Liput olivat minulle liian kalliita, tyydyn johonkin ravinteliin, jossa on hyvä laajakangas. Ehkä dtm tai hercules, jompi kumpi.
Itselläni on kaksi suosikkia Ruotsi tai Armenia...saapi nähä miten veikkaus onnistuu:D

Viikonloppu ehkä tuo muutaman ystävän myös, semmoisia vanhoja ystäviä, joiden kanssa on kiva istua iltaa ja katsoa kisoja.
Samalla vaihtaa kuulumisia ja sinkkuna "kuolata" heitä, kun ovat viel pahuksen söpöjäkin. Valitettavasti vaan varattuja.
Yksi vaan puuttuu joukosta, se söpö chattiystäväni, jonka kaa olisin kyllä ihan kamumielessä iltaa istunut ja turissut.
Arvostan häntä siinä, kun hänellä on selkeitä omia näkemyksiä, eikä vaan oo joo joo mies.

Eilen meinasin nääntyä työmäärään, nyt onneksi olen saanut pudettua ruuhkan pois. On sillai kiva fiilis siitäkin, vaikka sais joskus muullakin palkita kuin pelkällä kiitoksella.
Hyvänä puolena sentää, että minulla on työtä, kaikilla sitä ei valitettavasti ole. Työn uusjakoa voisi suomessa hiukan harjoittaa...