Olipa siinä vkl taas. Tuli oltua siellä ja täällä, mutta sitä yhtä en kyllä tavannut. Olisin kyllä halunnut...ihan vaan juttumielessä. Juttumielessä, hän on muuten hyvä tyyppi, varmaan viihtyisin hänen seurassa, ainakin uskoisin niin. Odotin kyllä hänen soittoaan.
No ehkä joskus toiste tavataan, enhän minä voi tietää hänen menojaan, enkä kahlita häntä ja hänen menojaan.
Mutta kun tuntuu, et hän pelkkänä kamunakin olis jees tyyppi, puhumattakaan muusta. Aika näyttää törmätäänkö...
Sillai hiukan väsy olo, mut silti luotan tulevaisuuteen. Tulen tapaan paljon erilaisia ihmisiä, joku niistä voi sitten olla se oikea minulle. Kyllä se onni sieltä sitten pilkistää.
Nyt kumminkin unihiekkaa on silmis niin paljon, että tää antaa nyt periksi nukkumatille...toivottavasti se muistaa minua hempeillä ja kivoilla unilla :)
2 kommenttia
Markus
12.2.2007 14:13
Toivotaan ettei oikeaa tarvitsisi odotella enää kovin kauaa.Kaipuu on niin tuskaisan kaunista......aurinko, jota ei voi suoraan katsoa.
audinkopoika
12.2.2007 16:13
Aivan..audinko häikäiseen paljon..jopa usein on sokeutunut huomaamaan, et se voisi olla lähempänä kuin uskookaan :)