Kun seinät kaatuvat päälle,
niska ottaa vastaan
-katkeaa
Se on hassua, kuinka ihminen naputtaa arkkuunsa pikkuhiljaa nauloja erinäisten asioiden pohjalta ja jonain päivänä se viimeinen naula tulee vastaan.
Minulla näin on nyt käynyt, monien vuosien ajan olen jaksanut ja kestänyt kaikenlaista hullua perheeni osalta, muuttanut 14kertaa, vaihtanut koulua 7kertaa - repinyt itseni uusiksi, uusiin paikkoihin, uusiin tilanteisiin, sopeutunut ja oppinut.
Kestänyt ja kuunnellut, nähnyt. Perheväkivaltaa, riitoja, poliiseja, alkoholiongelman, terapioita, siskon muuttamisen isän luo - kuinka minä muutuin, minusta irtosi pala ja kasvoin ja minusta tuli se yksi, joka hoitaa ja korjaa, liimaa ja paikkaa. Parantaa ja uskoo.
Nyt en enää jaksa. Olen nähnyt, kuullut ja tehnyt liikaa jaksaakseni enää yrittää korjata mitään perheestämme.
2 kommenttia
Outo
28.4.2006 15:22
Kaksi lohdutuksen sanaa. Ensinnäkin, sen jälkeen kun aloitat itsenäisen elämän, perheesi murheet eivät enää ole sinun murheitasi. Lasten tehtävä ei ole huolehtia vanhempiensa murheista, he ovat itsekin aikuisia ihmisiä ja apua on saatavilla, jos sitä haluaa. Toiseksi, sinä voit omassa elämässäsi tehdä sellaisia valintoja, että et enää koskaan joudu kokemaan mitään vastaavaa. Onnea matkaan!!
pimazukka
3.5.2006 12:05
Kiitos, sanasi lämmittivät kovasti mieltäni.:)