Tsiipdi-dii, ihanaa pian on perjantai ja kulta tulee miun luo. On ihan kamala ikävä.
Mie olen hirmuisen onnellinen. Miulla on niiiin ihana nainen. Kaikista ihanin. Miun pupumurunen.
Viikonloppu meni kamalan nopeasti, pikkusisko tuli perjantaina. Lauantaina ei tehty mitään erikoista, oli alunperin tarkoitus käydä vuokraamassa leffa, mutta muistin onneksi ajoissa, että minulla ei ollutkaan kaukosäädintä ja videokanavaa ei voi virittää miun vanhaan telkkariin ilman sitä. Prkl.
Sunnuntai alkoi pyykin pesemisellä ja joku ihana ihminen oli ilmeisesti vahingossa maksanut miun varaamani pesukoneen pesun, haa, eli pesin ilmaisksi ensimmäisen koneelliseni. Toista koneellista en sitten saanutkaan pestyä, kun palvelin, josta pesu maksetaan soittamalla, oli "epäkunnossa tai sen verkko oli hävinnyt". Mun tuuria! Ja niin ironista, että taaaaaaas just valkopyykki jäi pesemättä.:D
No, yritän paremmalla tuurilla keskiviikkoaamuna.:)
Keskipäivästä isä soitti, etteivät he lähde ajamaan miun luokse, kun on hirveä keli ja perin tunnin kuluttua soittivatkin, että tulevat sittenkin, nyt kun sää selkeni. Sitten tehtiin nopeasti pikkusiskon kanssa tonnikalapiiras, fetasalaattia ja leivottiin suklaakakku. Tuli hyvää, kaikki tykkäs, jopa miun ylinirso pikkuveli Casper, joka ei syö kakkuja, eikä tonnikalaa, eikä ainakaan fetaa - söi nyt ihan onnesta soikeana kaikkea ja pyysi vielä lisääkin. Saavutus!
On muuten suunnattoman ihanaa, kun meillä on pyykkituvassa kuivausrumpu, niin alle kahdessa tunnissa saa puhdasta ja lämmintä pyykkiä - suoraan vaatekaappiin! Ei tarvitse liputtaa kotona ja ne menevät heti suoraan kaappiin, eivätkä loju ensin eritahtia narulla.:)
Kullan ystävä sai pari viikkoa sitten poikavauvan. Huomenna kulta pääsee katsomaan pikkuprinssiä, tai isoa, taisi olla nelikiloinen beibi.:D
Kulta nauroi, kun kyselin, että koska pitävät ristiäiset ja utelin nimeä. Ja jotenkin keskustelimme lopulta siitä, että mikä nimi meidän lapselle tulisi, jos me joskus tahtoisimmekin lapsen. Hmm...huolestuttavaa!:D
Eip eip, mie luulen, että lapset on ihan kivoja, kun niitä on ystävillä ja sukulaisilla, mutta omia...en tiedä tahtoisinko. Ehkä, niin myös ehkä kultakin. Ja ajatus yhteisestä perheestä, johon kuuluisi lapsi on aika suloinen.
No, eipä tuota nyt pidä miettiä vielä moneeeeeeen vuoteen. Ja voi olla, että pitäydytään vain karvaisissa eläinlapsissa. Ne pysyy pieninä ja suloisina, aina.:D
Torstaina on Ässän hemmottelupäivä, vien Ässän elokuviin.:)
Ja sunnuntaina mennään ehkä kultin kanssa vinokinoon.:)
Mutta nyt tämä vino lähtee lukemaan psykologiaa.:D
