Muodonmuutoksia

Tein Lillin kanssa pitkän metsälenkin. Suotuisa sää oli houkutellut myös metsästäjät liikkeelle, mm. yläasteaikaisen matikanopettajani, joka ei tainnut tunnistaa minua 23 vuoden jälkeen (ovatpa vuodet vierineet!). Keskustelumme aikana ei käynyt ilmi, minkä metsän eläinten viimeinen saalistuspäivä on tänään. Veikkaanpa, että hirvien. Katsoinkin turvallisimmaksi hipsiä suorinta tietä kotiin päin, etten vahingossakaan jäisi innokkaiden metsämiesten tulilinjalle.

Aamulla lähden taas reiluksi viikoksi Mäntsälään. Tiedossa on ymmärtääkseni melko kiireistä kukkakimppujen sitomista ja jouluasetelmien tekemistä Joulumaassa myytäväksi (http://www.keuda.fi/portal/oppilaitokset_ja_koulutustarjonta/mantsalan_ammattiopisto/joulumaa/).
Odotan viikkoa suurella innolla.

Aamulla iski ispiraatio ja sain siivottua ulkovaraston. Vuosien mittaan sinne on kertynyt kaikenlaista romua ja roinaa, joiden olemassaolo oli jo melkein unohtunut. Löysin mm. pari pientä, mutta tärkeää puutarhatyökalua, joita etsiskelin viime kesänä. Nyt varasto on inventoitu ja tarpeetonta tavaraa täytyy pistää jossain vaiheessa kierrätykseen. Siihen hommaan tarvitaan uusi inspiraatio, ehkä keväällä.

Yritin tänään mennä ajoissa nukkumaan. Luin sängyssä kirjaa hyvän tovin ja unihiekka tuntuikin silmissä jo selvästi. Mutta sitten ajatukset alkoivat vaihteeksi pyöriä niukan talouteni ympärillä. Asia on nykyään yksi vakiomurheenaiheistani, vaikka minun ei onneksi tarvitse vielä miettiä voinko kuolla epäsuorastikaan nälkään.

Olisi vaan niin ihanaa pitää ihan oikea sapattivuosi menemättä lainkaan minkäänlaisiin töihin, mutta kai sitä pitää olla realisti. Tammi-helmikuussa olisi opiskeluiden puolesta mainiosti aikaa tehdä lyhyitä opettajan sijaisuuksia (jos niitä vaan saa lähikouluista), mutta ajatuskin tuntuu kamalalta tervan juonnilta. Toisaalta kuka käski ostaa itselleen joululahjaksi uudet stereot?

Tuli aika epätodellinen olo aamulla, kun kauppamatkalla katselin golfin pelaajia nauttimassa keväisen tuntuisista auringon pilkahduksista.

Nurmikko kasvaa ja kukkapenkit ovat saaneet rikkaruohojen taimista hennon vihreän värin. Enpä ole ennen kitkenyt joulukuussa. Ensimmäiset narsissit ovat puskemassa versojaan maan alta. Ehtisivätköhän kukkaan joulupöydän somisteeksi? Toivottavasti eivät.

Valokuva esiäidistäni innoitti minua ottamaan selvää hänen perhetaustoistaan. Jonkinlaisen sukututkimuksen tekeminen on aina kiinnostanut minua, ja nyt päätin ottaa härkää sarvista kiinni. Yllättävän vähällä tutkimustyöllä pääsin alkuun kotikoneelta käsin ihmettelemään esi-isien tekemisiä Uudellamaalla aina 1600-luvun lopusta ja tuolloin eläneestä melko todennäköisestä isoisoisoisoisoisoiso(jotain)isästäni Mattz Mattzonista lähtien. Matkan varrella tuli kumottua ja vahvistettua pari suvussa kulkenutta tarinaa kevytkenkäisistä rengeistä ja piioista. Todella avartavaa.

Sain tänään isoäidiltäni kuvan hänen isoäitinsä äidistä. Isoäitini tietää minun rakastavan vanhoja valokuvia. Tämän kuvan näkeminen pysäytti minut täysin. Sen sijaan, että kuva olisi otettu perinteiseen tapaan hassuissa kulisseissa, talon portailla tai kukkivan syreenipensaan vieressä, kuvattava kohde on paljain jaloin kesäisin kuivuvan purokosken jyhkeillä karikoilla.

Kuvauspaikka näyttää edelleen samalta kuin melkein sata vuotta sitten. Se oli lapsena mieluisimpia piilopaikkojani, kosken kallioilla oli hurjan jännittävää hypellä, ja käyn siellä nykyäänkin aina silloin tällöin hiljentymässä. Kuvaa katsoessani mietin, mitenköhän paljon esiäitini ominaisuuksia on periytynyt minuun asti. Onko minussa jokin piirre, joka oli ominaista juuri hänelle? Sama koski meitä on ainakin koskettanut.

Kaktukaiseni saivat uudet ruukut ja itse sain kimurantin etätehtävän valmiiksi. Palkitsen itseni päiväunilla ja loppupäivän löhöilyllä.

Tänään saapuivat Englannista tilaamani "talvenkestävien" Opuntia-lajien taimet kokoelmaani kartuttamaan. Olen hypistellyt taimia puoli päivää ja saavuttanut ajoittain melkein meditatiivisen tilan. Kaktukset ovat suuri heikkouteni. Niiden pelkistetty ja arvaamaton sulo kiehtoo minua suuresti. Huomenna täytyy valmistaa asianmukainen kasvualusta uusille silmäterilleni. Ruukutuksen jälkeen onkin tiedossa taas lisää meditaatiota. :)