Sain tänään isoäidiltäni kuvan hänen isoäitinsä äidistä. Isoäitini tietää minun rakastavan vanhoja valokuvia. Tämän kuvan näkeminen pysäytti minut täysin. Sen sijaan, että kuva olisi otettu perinteiseen tapaan hassuissa kulisseissa, talon portailla tai kukkivan syreenipensaan vieressä, kuvattava kohde on paljain jaloin kesäisin kuivuvan purokosken jyhkeillä karikoilla.
Kuvauspaikka näyttää edelleen samalta kuin melkein sata vuotta sitten. Se oli lapsena mieluisimpia piilopaikkojani, kosken kallioilla oli hurjan jännittävää hypellä, ja käyn siellä nykyäänkin aina silloin tällöin hiljentymässä. Kuvaa katsoessani mietin, mitenköhän paljon esiäitini ominaisuuksia on periytynyt minuun asti. Onko minussa jokin piirre, joka oli ominaista juuri hänelle? Sama koski meitä on ainakin koskettanut.
1 kommentti
Esperanza
4.12.2006 12:18
hHeno kuva - ja miten monen sukupolven takaa! Minustakin on kiva pohtia mitä piirteitä/ ominaisuuksia olen perinyt isovanhemmiltani tai heidän vanhemmiltaan. Minun suvusta vanhimmat kuvat ovat mielestäni jostain 1800-luvun lopulta enkä ole ihan varma keitä niisä on. tosin en ole niitä nähnyt enää sen jälkeen kun isoäiti kuoli, ehkä ne on tädilläni jossain.