Valokuva esiäidistäni innoitti minua ottamaan selvää hänen perhetaustoistaan. Jonkinlaisen sukututkimuksen tekeminen on aina kiinnostanut minua, ja nyt päätin ottaa härkää sarvista kiinni. Yllättävän vähällä tutkimustyöllä pääsin alkuun kotikoneelta käsin ihmettelemään esi-isien tekemisiä Uudellamaalla aina 1600-luvun lopusta ja tuolloin eläneestä melko todennäköisestä isoisoisoisoisoisoiso(jotain)isästäni Mattz Mattzonista lähtien. Matkan varrella tuli kumottua ja vahvistettua pari suvussa kulkenutta tarinaa kevytkenkäisistä rengeistä ja piioista. Todella avartavaa.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!
2 kommenttia
martin
6.12.2006 01:28
Tarinat ovat kaikkein kiehtovinta osaa sukututkimusta - tuomiokirjojen lukeminen siis varsinkin antoisaa. Kirkonkirjoissakin on toki näitä huomioita paljon kirjattu mukaan.
(Varoitan nettitutkimuksista!) Hauskoja tutkimushetkiä - toivottavasti jatkat!
Minäollijaorvokki
6.12.2006 10:00
Kirkonkirjoja selatessa saa tosiaan olla aika tarkkana, mutta yllättävän paljon tietoja kirjoihin on aikoinaan merkitty. Ja loppuja voi sitten arvailla. Homma sopii hyvin kaltaiselleni ex-tutkijalle.